Yrittäjä Janni Hussi on sairastunut uupumukseen monta kertaa. Tuorein kerta oli niin raju, ettei hän enää tunnistanut itseään. Nyt Janni opettelee työn ja levon tasapainoa ja arvelee jatkavansa opettelua koko loppuikänsä.
Kaasu pohjassa tai ainakin mahdollisimman isolla vaihteella. Niin Janni Hussi, 33, on elänyt aina. Hänen elämänasenteensa on yhdistelmä uteliaisuutta, määrätietoisuutta ja syteen tai saveen -ajattelua.
”Olen aina ollut vilkas ja minun on yhä vaikea pysyä paikoillani. Lisäksi olen hirmuisen utelias. Maailmassa on niin paljon siistejä juttuja, että haluan tehdä ja kokea kaiken. Olisi hienoa, jos vuorokaudessa olisi vähän lisää tunteja ja viikossa enemmän päiviä.”
Jo nuorena Jannilla saattoi olla yhtä aikaa jopa viisi työpaikkaa. Julkisuuteen hän tuli 15 vuotta sitten voitettuaan Jutta Larmin, silloisen Gustafsbergin, järjestämän Fitnessmallikilpailun. Sen jälkeen Janni kisasi Suomessa tuolloin vielä uuden urheilulajin fitnessin SM-kisoissa ja menestyi. Hän on toiminut yrittäjänä 18-vuotiaasta, kouluttautunut liikunnanohjaajaksi, esiintynyt elokuvissa ja tv-sarjoissa ja työskennellyt radio- ja tv-juontajana.
Janni on nähty muun muassa Suurin pudottaja -ohjelman valmentajana, Syke-sarjan ensihoitajana ja Koti koiralle -sarjan juontajana. Lisäksi hän on tehnyt podcasteja.
Jannin uusin aluevaltaus on moottoriurheilu. Kolmisen vuotta sitten, rallikuljettaja Sami Pajari soitti Jannin juontamaan suoraan Radio Suomipopin Aamulypsy-radiolähetykseen ja pyysi tätä kartturikseen. Janni tarttui haasteeseen, mutta rallinuottien lukemisen piti jäädä kertakokeiluksi.
Toisin kävi. Janni jäi kerrasta koukkuun ja alkoi perehtyä lajiin tosissaan. Asiat etenivät vauhdikkaasti, ja kohta hän jo toimi Heikki Kovalaisen kartturina SM-ralleissa. Puolitoista vuotta ensimmäisen kokeilun jälkeen hän aloitti Lauri Joonan kartanlukijana MM-rallien toiseksi ylimmässä WRC2-luokassa.
Tällä kaudella Janni on Jari-Matti Latvalan kartanlukija Historic-luokan EM-sarjassa sekä Juho Hännisen kartturi MM-rallia ajavan japanilaisen Takamoto Katsutan etuautossa Toyotalla. Etuauto tutkii reitit ennakkoon MM-kuljettajia varten.
Rallissa Jannia viehättää vauhdin antama adrenaliini mutta myös täydellinen läsnäolon tunne.
”Ralli oli rakkautta ensisilmäyksellä. Saan siitä ihan hirveät kicksit. Vauhdissa pääsen meditatiiviseen flow-tilaan, jolloin mielessä eivät pyöri maksamattomat laskut.”
”Myrskyn silmässä ajattelin olevani vain vähän väsynyt. Oikeasti uupumus vei minut lähelle psykoosia.”
Kannattaa sanoa haaveensa ääneen, Janni on huomannut. Joku voi sanoa niille ei, mutta moni sanoo myös kyllä. Siksi Janni on ottanut reippaasti ohjat omiin käsiinsä, kun on halunnut kokeilla jotain uutta urallaan. Näyttelijän töitä varten hän otti puoli vuotta yksityistunteja Armi Toivaselta. Unelmoituaan pitkään radiojuontajan pestistä Janni soitti mediataloon ja kertoi haaveestaan. Ennen pitkää se poiki työn Aamulypsyn juontajana.
Uteliaisuus on sekä siunaus että kirous. Janni on uupunut työurallaan monta kertaa.
”Uteliaisuus on vienyt minut tosi pitkälle mutta myös uuvuttanut. Aina en muista jarruttaa ja sitten menen päin seinää.”
Viimeksi uupumus pysäytti Jannin keväällä 2023. Tiukkaa työtahtia monissa projekteissa oli kestänyt pitkään, eivätkä aamuradion rapeat aamuherätykset aamuneljältä ainakaan helpottaneet asiaa. Usein yöunta ehti kertyä vain viitisen tuntia.
Lopulta lähimpien väliintulo sai Jannin tajuamaan, miten huonossa jamassa hän henkisesti oli. Ystävät sanoivat Jannille, että hänestä vaikutti olevan jäljellä vain tyhjä kuori.
”Se pysäytti. Uupumus kehittyy niin pikkuhiljaa, että olotilaan tottuu eikä ongelmaa aina tajua itse. Sitä lipuu sumuun ja usvaan, ja elämästä häviävät värit. Minulla on noista vuosista vain hataria muistikuvia, vaikka niinä tapahtui myös ihania asioita.”
Kesällä 2023 Janni muun muassa avioitui puolisonsa Joel Harkimon kanssa. Jo saman vuoden huhtikuussa Janni oli jättänyt työnsä radiossa ja keskittynyt toipumiseen.
Hän kertoo käyneensä terapiassa samalla terapeutilla niin kauan kuin muistaa. Yhdessä he yhä käsittelevät Jannin tuoreinta uupumusta.
”Myrskyn silmässä ajattelin olevani vain vähän väsynyt. Oikeasti uupumus vei minut lähelle psykoosia. Vasta nyt pari vuotta myöhemmin olen tajunnut, miten äärimmäisen lopussa olin. Siitä on yhä pieniä merkkejä hermostossani. Palautuminen rasituksesta ja univajeesta kestää aiempaa pidempään.”
Voimat palautuivat vähitellen. Siinä auttoi itselle merkityksellinen tekeminen, esimerkiksi ralli. Pienistä asioista tuli merkittäviä. Toipumisvaiheessa Janni tarttui arkisiin hyviin hetkiin, vaikkapa siihen, kun kuuli linnunlaulua lenkkeillessään metsässä koiran kanssa.
”Tunsin niistä voimakkaita onnellisuuspuuskia. Sain voimaa ja toivoa, että kyllä tämä tästä. Uupuneena minusta tuli väritön, hajuton ja mauton. Nyt liekkini on syttynyt uudelleen. Minulla on jälleen paloa ja draivia, ja olen huomannut, että tällainen olen oikeasti. Räiskyvä ja aika kovaääninenkin.”
Vaikka Janni on uupunut monta kertaa, tuorein kokemus sai hänet tajuamaan, että nyt saa riittää.
”Jos en tuosta kerrasta opi, olen kyllä tosi yksinkertainen. En halua kokea vastaavaa enää. Uupuneena toimii kuin autopilotilla. Sellaisessa tilassa saa kyllä elämän menemään aika nopeasti ohi.”
Samalla Janni ymmärtää, että joutunee hakemaan uurastamisen ja levon tasapainoa lopun ikäänsä. Hän ei usko pystyvänsä koskaan rauhoittumaan.
”Olen miettinyt, että minun pitäisi varmasti oppia tyytymään vähempään. Vai pitäisikö? Minulla täytyy aina olla jokin haaste meneillään.”
”Elämä on niin lyhyt stintti, että se pitää elää niin kuin tuntuu itsestä hyvältä ja oikealta.”
Ihan sama, mitä tekee, aina se harmittaa jotakuta, Janni kuvailee. Julkisuudesta tutulle ihmiselle satelee neuvoja, ohjeita ja moitteita myös tuntemattomilta. Jannia on arvosteltu muun muassa siitä, että hän on ralliuransa vuoksi noin puolet vuodesta reissussa eikä aviomiehensä luona. Tämä siitä huolimatta, ettei puoliso Joelkaan ole kotona vaan ylittää parhaillaan Atlanttia yksin purjeveneellään.
”Ulkopuolisilta olen kuullut, että olen huono vaimo ja minun pitäisi olla enemmän kotona.”
Joelille vaimon poissaolot eivät ole tulleet yllätyksenä.
”Puolisoni on aina tiennyt, ettei minusta saa kotirouvaa. Elämä on niin lyhyt stintti, että se pitää elää niin kuin tuntuu itsestä hyvältä ja oikealta. Ei ole yhtä oikeaa kaavaa”, Janni sanoo käyttäen rallitermiä, joka viittaa ajomatkaan varikkokäyntien välillä.
Kolmekymppiseksi asti Janni teki valintansa miettimättä kovinkaan paljon perheen perustamista. Sitä hän on alkanut pohtia enemmän vasta äskettäin.
”En ole välttämättä koskaan ajatellut haluavani lapsia. Viime vuosina olen havahtunut siihen, että on olemassa tällainen asia kuin biologinen kello. Naiseus tässä kolmenkympin paremmalla puolella herättää monenlaisia tuntemuksia, ja ajatus perheen perustamisesta sahaa. Tänään voin haluta äidiksi, huomenna taas en.”
Tällä hetkellä Janni on hyvin tyytyväinen elämäänsä ilman huollettavia. Koira riittää. 13-vuotias Harri on kulkenut emäntänsä mukana monenlaisissa elämänvaiheissa.
”Harri on nähnyt laskuni ja nousuni. Se ymmärtää minua jo puolikkaasta silmänliikkeestä. Meillä on aivan erityinen suhde ja uskallan sanoa, että Harri on elämäni koira.”
Kyllä nuoteille, ei muoteille. Niin voi kuvailla Jannin asennetta kartturin uraansa. Miesvaltaisissa rallipiireissä hänet on otettu pääosin hyvin vastaan, mutta soraääniäkin on kuulunut. Niistä huolimatta Janni haluaa olla uskottava itseään pienentämättä.
Hän ei esimerkiksi aio lopettaa meikkaamista tai kynsien laitattamista, jotta sulautuisi ulkoisesti paremmin joukkoon. Jatkossakin hän aikoo olla täysin oma itsensä – eli myös stereotyyppisesti ajatellen naisellisen näköinen.
”Olen saanut viestejä, joissa on kehotettu keskittymään rallissa olennaiseen eikä siihen, onko huulipuna suorassa. Mutta vaikka lukisin nuotteja gaalameikissä tai juhlamekossa, se ei vaikuta suoritukseeni.”
Janni on saanut kuulla tulleensa julkkiksena moottoriurheiluun ohituskaistalta, mitä on pidetty epäreiluna. Hän ymmärtää harmin mutta muistuttaa, että lajin saamalla lisänäkyvyydellä on toinenkin puoli.
”On kaikille hyväksi, että ralliin tulee lisää monimuotoisuutta. Laji kuuluu kaikille ja tarvitsee lisää tyttöjä ja naisia, etnisyyttä ja seksuaalivähemmistöjä. Sitä kautta ralli voi saada myös enemmän sponsorieuroja.”
Vuosien varrella Janni sanoo tottuneensa vähättelyyn ja siihen, että hänen osaamistaan kyseenalaistetaan. Se on vain sisuunnuttanut.
”Olen aina joutunut todistelemaan, että päässäni liikkuu muukin kuin hiukset. Minulle on kasvanut niin paksu nahka, että kestän kyllä kritiikin. Toivon voivani vaikuttaa siihen, että nuoret naiset eivät joutuisi kohtaamaan vähättelyä.”
Ongelma ei Jannista kosketa vain miesvaltaista moottoriurheilua vaan koko yhteiskuntaa. Jannille on sydämen asia osoittaa, ettei perinteisesti naisellisiksi mielletyissä asioissa ole mitään pahaa.
”Olen kyllästynyt siihen, että naiselliset asiat nähdään turhamaisina, pinnallisina tai muuten huonoina. Haluan esimerkilläni osoittaa, että pehmeät arvot ovat myös voimavara.”
Vähättelyn lisäksi Janni on kohdannut lokerointia. Hän iloitsee siitä, että siitä ollaan pikkuhiljaa pääsemässä eroon. Vielä aloittaessaan työt televisiossa ja radiossa Janni sai kuulla ihmettelyä, mitä hänen kaltaisensa fitnessbimbo alalla tekee.
”Yksi asia ei sulje toista pois. Kannustan kaikkia elämään niin kuin itselle sopii. Ainakaan ei kannata jättää mitään tekemättä siksi, että on aiemmin tehnyt jotain ihan muuta.”
Omat rahat ovat olleet Jannille tärkeitä nuoresta pitäen. Vanhemmat kannustivat häntä jo varhain työntekoon ja omillaan pärjäämiseen. Janni tottui tekemään kovasti töitä ja säästämään.
”Minulle on aina ollut tärkeää, että pystyn elättämään itse itseni tilanteessa kuin tilanteessa. Olen vahva itsenäinen nainen, välillä liikaakin. Jos joku yrittää tarjota lounaan, syntyy helposti tappelu. Voisin myös ottaa helpommin apua vastaan.”
Janni on sijoittanut jo vuosia, jotta voi tarvittaessa täydentää eläkettään sijoitustensa tuotolla. Hän sanoo olevansa järkevä rahankäyttäjä, joka ei törsäile.
”Kirjanpitäjänikin sanoi, että kannattaisiko minun joskus myös käyttää rahojani!”
Kaikki kokemukset ovat muokanneet Jannia, hänen arvojaan ja naiskuvaansa. Nuorena hänen itsetuntonsa oli heikko, eikä hän osannut kyseenalaistaa huonoa kohtelua. Jannin mukaan 2010-luvulla pääsi helpommalla, kun esitti vähän tyhmää ja kikatti mukana rasvaisille jutuille. Promo- ja juontotöitä tapahtumissa tehdessään hän kohtasi usein seksuaalista häirintää.
”Totuin siihen, että minua kourittiin töissä. Luulin, että se on normaalia ja kuuluu juontotyöhön. Messut olivat tosi kosteita, ja viimeistään iltakahdeksalta meno muuttui sekavaksi. Todella rivoon käytökseen syyllistyivät toimitusjohtajatkin. Nyt en ikinä hyväksyisi sellaista.”
Pikkuhiljaa Janni opetteli vetämään rajoja ja alkoi sanoa miehille ”älä koske minuun”.
”Huomasin, ettei mitään pahaa tapahtunut, vaikka vastapuoli loukkaantui. Uskallus vetää rajoja ruokki itseään, ja rohkeuteni kasvoi.”
Myös fitnessuran päättyminen vuonna 2014 opetti Jannille paljon omista rajoista. Vaikka hän kuvitteli pystyvänsä erottamaan kehonsa arvioinnin persoonansa arvostelusta, niin ei todellisuudessa käynyt. Laji ei sopinut hänelle myöskään syömishäiriötaustan vuoksi.
”Minusta tuli todella epävarma ja vaa’alla ravaaminen meni överiksi. Ne olivat opettavaisia aikoja. Tuolloin uuvuin ensimmäisen kerran ja ymmärsin, että ulkonäkö on katoava luonnonvara, mutta luonteeni vahvuuksia kukaan ei vie pois.”
Tällä hetkellä ja lähitulevaisuudessa Janni satsaa kaikkensa ralliin. Hän suhtautuu siihen kunnianhimoisesti mutta nöyrästi.
Siksi Janni on tehnyt paljon näkymätöntä työtä kehittyäkseen kartturina. Alalle vaadittavien peruskoulutusten lisäksi hän on tankannut nuotteja tuntikaupalla, katsonut lukemattomia rallivideoita ja tehnyt muistiinpanoja sekä tukeutunut alan ammattilaisten vinkkeihin.
”Haluan katsoa, miten pitkälle pääsen. Investoin ralliin paljon aikaa ja energiaa. Treenaan fysiikkaa urheilijan lailla valmentajani kanssa. Haluan olla kovakuntoisin kartturi, vähempi ei riitä.”
Janni ei mittaa menestystään sillä, arvostavatko muut häntä vai eivät.
”En minä ralliuraani muille tee. Lopulta vain omilla ja lähimpien mielipiteillä on merkitystä.”
Naispuolisena moottoriurheilijana Janni tietää myös edistävänsä tasa-arvoa.
”Kannatan ehdottomasti sukupuolten tasa-arvoa kaikilla osa- alueilla. En kuitenkaan hyväksy sen edistämistä miessukupuolta lyttäämällä tai mollaamalla.”
Janni on mielellään esikuvana niille vaahtosammuttimen korkuisille ihailijoille, joilta hän saa rallikisoissa kortteja. Niissä saattaa lukea esimerkiksi: ”olet maailman paras kartturi”. Hän on huomannut, että pikkutyttöjen voi olla helpompi samastua ihailussaan saman sukupuolen edustajaan.
”Haluan näyttää tytöille, että tie on auki kaikille. Kenenkään ei tarvitse miettiä, osaako tai kehtaako. Se tekee työstäni merkityksellistä. Jos voin jotenkin osaltani edistää tasa-arvoa, käärin hihat mielelläni.”
Juttu on julkaistu Eeva-lehdessä 3/2025.
