Valokuvaaja, somevaikuttaja Janita Autio kertoo minäkuvastaan, itsetunnostaan ja suhteestaan ulkonäköönsä Ihana juuri näin -juttusarjassa. Sarjassa haastatellaan ihmisiä, jotka tekevät somesta aidompaa.

”Kasvoin Pattijoella Pohjois-Pohjanmaalla lestadiolaisessa perheessä. Lestadiolaisuuteen ei kuulu meikkaaminen eikä esimerkiksi korvakorujen käyttö.

Niinpä lapsuudessani ja nuoruudessani totuin siihen, että monet ihmiset ympärilläni olivat meikittömiä ja näyttivät hyvin luonnollisilta. On ihanaa, että olen saanut kasvaa ympäristössä, jossa ulkonäköä ei pyritty muuttamaan. Opin, että jokainen saa olla, mitä on.

Aloin meikata salaa yläasteella, mutta pyrin pitämään meikin hyvin luonnollisena, jotta kukaan ei huomaisi. Nykyisin meikkaaminen on minulle leikkiä ja nautin siitä, mutta perusmeikkini on edelleen usein melko huomaamaton silmämeikkiä lukuun ottamatta. Pidän värikkäistä luomiväreistä.

Sulautuminen joukkoon oli tärkeää pienellä paikkakunnalla. Kaikilla oli yläasteella samanlaiset ketjuliikkeestä ostetut vaatteet ja hupparit. Se aiheutti minulle paineita, sillä olisin halunnut pukeutua toisin mutten uskaltanut.

En saanut suurta viikkorahaa, koska perheemme on iso. Niinpä jouduin käyttämään mielikuvitustani, mikä oli hyvä juttu. Aloin rakentaa tyyliäni kirppareita kiertäen. Yksi esikuvani on tätini, joka on aina pukeutunut värikkäästi. Ihailin hänen rohkeuttaan jo lapsena.

Pidin itsekin värikkäistä vaatteista mutta en kehdannut käyttää niitä koulussa. Sen sijaan valokuvasin ­asujani ja fiilistelin niitä kavereilleni ja sisaruksilleni. Niin löysin valokuvaamisen ja visuaalisen maailmani. Lukion jälkeen reissasin maailmalla. Rakastin vapaudentunnetta ja kipuilin, kun piti palata kotiin. Etsin omaa paikkaani.

Kahdeksan vuotta sitten muutin Helsinkiin. Kun menin ensimmäistä kertaa Punavuoreen, näin ihmisiä, jotka olivat rohkeasti omia itsejään erilaisine tyyleineen. Silloin ymmärsin, että minäkin voin pukeutua, miten haluan. Tunsin, että olen löytänyt paikan, jossa minulla on tilaa olla minä.

Olen paljon iloisempi, kun saan ympäröidä itseni värikkäillä vaatteilla ja sisustuksella.

Visuaalinen päiväkirjani on Instagram-tililläni. Alkuun suhtauduin someen hyvin rennosti ja päivitin sinne mitä sattuu. Kun seuraajamääräni alkoi kasvaa, myös paineet lisääntyivät ja aloin tehdä mietitympää sisältöä. Haluan jakaa sosiaalisessa mediassa omaa, harkittua visuaalista maailmaani.

Joku voi ajatella somen perusteella, että vaikutan kylmältä. Se tuntuu hirveältä, sillä oikeasti olen herkkä ja elän tunteella. Itken ja nauran paljon. Välillä olen ajatellut, että kaikkea ei tarvitsisi ottaa niin raskaasti, mutta toisaalta tunteellisuus tuo monenlaisia sävyjä elämääni.

Välillä haluaisin näyttää sitä myös somessa ja tehdä autenttista sisältöä. Samaan aikaan tykkään kuitenkin visuaalisesta maailmastani. Lisäksi haluan pitää kiinni rajoistani, enkä jaa somessa ihan kaikkea.

”Oikeasti olen herkkä.”

Juttu on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 12/2023.