Äidin sairastuminen kuusikymppisenä oli Janina Frylle sokki, mutta ikäviä uutisia seurasi pian lisää, kun hänen isällään todettiin keuhkosyöpä.

”Se tuntui täysin käsittämättömältä, sillä olin aina kuvitellut, että saan pitää äitini ja isäni pitkään. Olin ollut ylpeä siitä, että minulla oli nuoret vanhemmat. Varsinkin äitini kanssa olimme kuin kavereita.”

Janinan isä menehtyi sairauteen ensin, syyskuussa 2015. Äiti sinnitteli sen jälkeen vielä vajaat pari vuotta, mutta uusiutunut rintasyöpä vei hänet lopulta nopeasti. Vaikka Janina oli ehtinyt viiden vuoden aikana totutella ajatukseen luopumisesta, surun voima yllätti.

”Äitini kuoleman jälkeen minusta tuntui, että hajoan palasiksi. Siihen asti olin jotenkin onnistunut pitämään itseni kasassa, mutta lopulta en enää jaksanut. Tuntui lohduttomalta, että äitiäni ei enää ollut.”

Vanhempien kohtalo ja suvun monet muut syöpätapaukset eivät jättäneet Janinaa rauhaan. Äitinsä kuoleman jälkeen hän kävi rutiinitarkastuksessa mammografiassa ja tutkitutti rintansa myös ultraäänellä. Toiveena oli mielenrauha, mutta vastaan tuli toisenlainen viesti.

”Kun lääkäri kertoi, että kuvissa näkyi pientä kalkkimuodostelmaa, joka kannattaisi leikata pois, en voinut uskoa kuulemaani todeksi.”

Lue koko haastattelu täältä.