Irene Naakka on toimittaja ja vaikuttaja, joka asuu avopuolisonsa ja 6-vuotiaan tyttärensä kanssa Helsingissä. Irene odottaa toista lastaan. Hänellä ja Mona Blingillä on Kroonisesti ärhäkkä -pod­cast.

”Masturbointi on aina ollut osa tavallista elämääni. Mitä syvemmin olen perehtynyt aiheeseen, sitä merkityksellisempää itsetyydytyksestä on tullut. Se on kivaa myös kimpassa, mutta ilman kumppania pääsee eri tavalla estottomaan tilaan. Saan olla kaksin itseni ja nautintoni kanssa. Sehän on vähän kuin meditaatiota.

Löysin itsetyydytyksen ala-asteikäisenä. Se tuntui silloin kielletyltä ja vähän oudolta, koska kukaan ei puhunut asiasta kunnolla. Sanottiin, että se on ihan normaalia, mikä herätti vain lisää kysymyksiä. Miksi pitää korostaa, että jokin on normaalia, jos se kerran on normaalia?

En muista, että olisin puhunut lapsuudessa seksistä vanhempieni kanssa, mutta kavereiden kanssa kyllä puhuimme. Jaoimme jopa vinkkejä. Yhdeltä kaverilta kuulin, että dödöpurkkia voi hyödyntää kätevästi.

Kun kerroin podcastissani, että voin saada halutessani vaikka sata orgasmia putkeen, aika moni on kysynyt, miten sen teen.

Sinkkuelämää-sarjan hahmo Samantha hehkutti, että jokaisen naisen pitäisi omistaa juuri tietynlainen pupuvibraattori. Kun katsoin sarjaa yläasteella, minulla ei ollut vielä silloin vibraattoria, mutta nykyään kerron lähes työkseni seksilelujen ilosanomaa. Erityisesti olen kehunut tiettyä imutekniikkaan perustuvaa vibraattoria, koska se vain on niin mullistava.

Minulla on aina ollut multiorgastinen taipumus, mutta uskon, että lähes kuka vain voi saavuttaa useita peräkkäisiä orgasmeja, jos vain treenaa.

Sata orgasmia vaatii lähinnä aikaa, ja sitä elämässä on vaihtelevasti.

Kun erosin pari vuotta sitten, tyttäreni asui puolet ajasta isällään ja minulla oli ruhtinaallisesti aikaa sooloseksille. Nyt tuoreessa parisuhteessa huomaan, että aikaa on vähemmän eikä tarvetta masturboinnille ole niin paljon.

Naisten itsetyydytys lelujen kanssa ei ole ollut enää pitkään aikaan mikään ihmettelyn aihe. Sooloseksi nähdään itsensä hemmotteluna ja osana seksuaaliterveyttä. Seksileluja on helppoa ostaa netistä, koska paketista ei voi päätellä, mitä sen sisällä on.

En säilytä lelujani lukkojen takana. Pari kertaa kuusi­vuotias tyttäreni onkin tullut jokin lelu kädessään kysymään, mikä tämä on. Olen vastannut, että se on aikuisten lelu. Tässä vaiheessa ei tarvitse selittää enempää. Kun tytär kasvaa, voimme puhua aiheesta enemmän.

Jostain syystä miesten seksileluja ei nähdä yhtä hohdokkaina, eivätkä miehet kerro mediassa avoimesti itsetyydytyksestä. Jotkut pitävät leluja käyttäviä miehiä jopa säälittävinä, mikä on sääli. Ehkä aiheen ympärille kaivattaisiin lisää avoimuutta ja huumoria?

Olen kuullut myös miehistä, joille naisten lelut ovat uhka. Todennäköisesti se johtuu vain epävarmuudesta ja tietämättömyydestä.

Vibraattorit pitäisi nähdä upeana juttuna, joista nauttivat kaikki. Lelut tuovat kivaa lisää myös parisuhdeseksiin, koska useimmiten naisen orgasmiin tarvitaan muutakin kuin penetraatio.

Ehkä miehet säikähtävät naisten hehkutusta, että nyt miehiä ei tarvita enää mihinkään, kun on tämä laite. Vaikka voisin jopa sanoa niin, eihän se ole totta.

Minulle on sydämenasia, että mahdollisimman monet naiset löytäisivät seksuaalisuutensa ja nautintonsa. On surullista, että moni nainen ajattelee, että heissä on jotain vikaa, kun he eivät saa orgasmia niin sanotusti perusseksissä. Kokemukset voivat saada naisen ajattelemaan, että hän ei ole kauhean seksuaalinen tai ettei pidä seksistä. Siksi masturbointi on niin tärkeää.

Kaikki ihmiset eivät välitä seksistä, ja se on ihan ok. Mutta on surullista, jos kyse on siitä, ettei tunne itseään eikä osaa siksi vaatia tyydyttävää seksiä.

Naisten seksuaalisuus on perinteisesti näytetty miehen katseen kautta. Elokuvissa naiset ovat lauenneet muutaman sekunnin panon jälkeen, vaikka harvalle naiselle se on mahdollista. On ihanaa, että nykyään luodaan monipuolista kuvastoa, josta jokainen voi löytää itsensä.

Itse huomasin, että yllätyin vähän, kun ruotsalaisessa Rakasta mua -sarjassa oli senioriseksiä ja Rakkaus ja anarkia -sarja näytti rehellisesti sen, että naisen itsetyydytys voi olla pikainen toimitus vessassa.

Naiset esitetään usein joko hyveellisinä äitihahmoina tai riettaina huorina, vaikka todellisuudessa me olemme ja haluamme olla molempia. Äitiyden ei pitäisi olla ainoa identiteetti. Se on yksi rooli siinä missä monet muutkin.”