Kun Ismo Leikola kertoi äidilleen 13 vuotta kestäneen avioliittonsa päättymisestä, Ritva-äiti ei yllättynyt – ”Minunkaan mielestäni ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin erota”

Halaus kestää kauan. Kun Ritva Leikola, 78, irrottaa otteensa esikoisestaan Ismo Leikolasta, 45, hän pyyhkii ilon kyyneleitä. Poikakin näyttää liikuttuneelta.

Stand up -koomikon uraa Hollywoodissa tekevä Ismo on lentänyt edellisenä yönä Helsinkiin. Hän on Suomessa muutaman päivän ja juoksee televisiosarjan kuvauksissa, palavereissa ja haastatteluissa minuuttiaikataululla. Sen jälkeen matka jatkuu maailman metropoleihin esiintymään.

Ritva on noussut Helsingin-aamujunaan kotikaupungistaan Jyväskylästä. Yhteishaastattelu kuvauksineen tuntuu Ritvasta jännittävältä vaihtelulta verkkaisaan arkeen. Päivän kohokohta on lapsen näkeminen.

Äidin ja pojan viime tapaamisesta on monta kuukautta. Joskus saattaa mennä puolikin vuotta, ettei kaksikko näe toisiaan. Se on tähteyden hinta.

Ismon lapsuudessa arkea vauhdittivat koira, viisi kanaa ja perheen auto, Saab 96. Hän syntyi Jyväskylässä tammikuisena pakkaspäivänä 1979. Perheeseen kuuluivat äiti Ritva, isä Johannes ja Anssi Johanneksen aiemmasta parisuhteesta. Kaksi vuotta Ismon jälkeen syntyi pikkuveli Kai.

Ismon parhaat kaverit olivat Kai ja naapurin tyttö ja poika. Yhdessä he potkivat palloa, keksivät sanaleikkejä ja kuvasivat hassuja kotivideoita.

”Muistan lapsuuteni onnellisena kuplana. Sain olla juuri sellainen kuin olin”, Ismo sanoo.

Koulun alettua kaikki muuttui. Marraskuussa ensi-iltansa saavassa Ismo – Maailman hauskin ulkopuolinen -dokumenttielokuvassa katsoja viedään Ismon koulutunnille. Opettaja näytti kuvia esi-ihmisistä. Ismo nosti käden pystyyn ja kysyi, että kuka näistä oli se Aatami. Luokka hörähti nauruun.

Syvällisiä pohdintoja jo lapsena harrastanut Ismo alkoi vetäytyä. Ajattelin, että ehkä minun on parempi olla vain hiljaa ja tarkkailla toisia, hän sanoo dokumenttielokuvassa.

”Ismo sanoi, että kaikki on isän syytä. Koska isä oli ujo, hänestäkin tuli sellainen.”

Ritva Leikola

En kuulu porukkaan, Ismo tunsi yläasteikäisenä. Hän kääntyi yhä enemmän sisäänpäin. Hän ei ollut osa oikein mitään ryhmää: ei urheilijoita eikä hikipinkoja. Joskus kotimatkalla koulun kovikset heittelivät Ismoa kohti kiviä ja huutelivat.

Hän alkoi jännittää ihmisten ilmoille menemistä.

”Ismo oli järjettömän ujo. Kun muut lähtivät 15-vuotiaana viettämään perjantai-iltaa kaupungille, Ismo jäi kotiin ja heittäytyi sängylle itkemään. Ismo sanoi, että kaikki on isän syytä. Koska isä oli ujo, hänestäkin tuli sellainen”, Ritva muistelee.

Hän kysyi pojaltaan, haluaisiko tämä mennä juttelemaan jonkun ammattilaisen kanssa. Ismo kävi viisi kertaa psykologin vastaanotolla. Kotona hän ei koskaan kertonut, mistä he terapiassa puhuivat.

”Kävimme terapeutin kanssa järkevästi läpi jännitystäni. Hän pyysi minua muun muassa listaamaan, mitä pahaa voisi tapahtua, jos lähden perjantai-iltana kavereiden kanssa kaupungille. Ymmärsin, että mitään kovin pelottavaa tuskin tapahtuisi”, Ismo kertoo.

Vanhempien yllätykseksi poika esiintyi lukion toisella luokalla koulun näytelmässä vapautunein elkein. Terapiakäyntien jälkeen Ismossa oli tapahtunut muutos. Hän oli alkanut avautua.

Suurin yllätys oli kuitenkin vasta tulossa. Ismon vartuttua aikuiseksi tapahtui jotain sellaista, mitä kukaan ei osannut odottaa. Ujosta ja itsensä ulkopuoliseksi tuntevasta pojasta tuli stand up -koomikko, joka vetää suuret salit täyteen eri puolilla maailmaa Sydneyn oopperataloa myöten.

Ismo on tunnettu koruttomasta tyylistään. Lavalle astelee farkkuihin, mustaan t-paitaan ja tennareihin sonnustautunut mies, jolla on mukanaan vesipullo ja mikrofoni.

Parituntisen show'n aikana stand up -komiikan tähti pitää yleisön hurmioituneena tykittämällä lakonisia havaintoja elämästä ja ihmisyydestä. Välillä hän mutisee etsiessään mielensä sopukoista seuraavaa tarinaa.

Ismo teki ensimmäisen koomikkokeikkansa 2002 Jyväskylän yliopistokampuksen baarissa. Fysiikkaa ja kemiaa yliopistossa tuolloin opiskellut Ismo oli nähnyt ilmoituksen stand up -illoista ja pyysi päästä mukaan. Parin vuoden päästä hän keikkaili ympäri Suomea ja hauskuutti yleisöä Jyväskylän kirjeenvaihtajana Hyppönen–Enbuske Experience -talk show'ssa televisiossa.

”Aluksi Ismo joutui vakuuttelemaan meille vanhemmille, että stand up -koomikon homma on oikea työ. Emme ymmärtäneet, että sillä voisi elää”, Ritva sanoo.

Ismolle oli ensimmäisestä keikastaan lähtien selvää, että hän on löytänyt kutsumuksensa ja yliopisto-opinnot saavat jäädä. Ismoa hämmästyttää, kun häneltä kysyy, miksi ihmisten huvittaminen on niin hauskaa.

”Se tuntuu samalta kuin joku kysyisi, että miksi on niin mukavaa syödä tai hengittää. Paras tunne elämässä on se, kun saan ihmiset nauramaan. Varmaan mukana on myös jonkinlainen kokemus siitä, että silloin minut hyväksytään.”

Vaikka Ismo oli lapsena ujo, hän rakasti jo silloin sitä, kun sai murjaistua hyvän vitsin. Armeijassa hän hauskuutti tupakavereitaan sanoittamalla kappaleita uusiksi. Äiti ei tunnistanut lapsessaan vielä tuolloin humoristin roolia.

”Ymmärsin vasta Ismon ensimmäisillä keikoilla, kuinka hauska hän on.”

Maailmanvalloituksen Ismo aloitti 2015, kun hän alkoi esiintyä englanniksi ja muutti Los Angelesiin Yhdysvaltoihin yhdessä silloisen aviopuolisonsa ja työkaverinsa Angelika Leikolan kanssa. Hän oli voittanut edellisenä vuonna kaupungissa sijaitsevan komediaklubin Laugh Factoryn järjestämän kilpailun ja hänet oli valittu maailman hauskimmaksi ihmiseksi.

Nykyään Ismon koti on Hollywoodin kaupunginosassa. Sieltä hän matkustaa ympäri maailmaa.

Loppuvuoden keikkakalenteri on hengästyttävä: esiintymisiä on buukattu niin Kanadaan, Eurooppaan, Australiaan kuin Uuteen-Seelantiinkin. Kiivaan tahtinsa takia Ismo näkee maat pääasiassa taksin ikkunasta matkalla hotellista esiintymispaikalle.

Ismo ei osaa tarkalleen sanoa, mikä sai hänet alun perin uskomaan siihen, että suomalaismies voi valloittaa vitseillään maailman. Tie Hollywoodiin ei ollut pelkkää onnenkantamoista, vaan se on vaatinut rahaa, aikaa ja hermoja.

”Aloin mielikuvissani nähdä itseni esiintymässä isoilla areenoilla täysille saleille. Tuntui siltä kuin kohtalo tai Jumalan käsi olisi ohjannut minut Amerikkaan.”

”Ehkä minulle sopisi parhaiten avoin suhde, polyamoria tai mitä niitä on.”

Ismo Leikola

Elämä muuttui kolme vuotta sitten uudestaan, kun Ismon ja Angelikan 13 vuotta kestänyt avioliitto päättyi eroon. Pari tiedotti erostaan yhdessä ja kertoi jatkavansa ystävinä ja työparina.

Näin tapahtui. Toimittajana ja kirjailijana työskentelevä Angelika on edelleen yksi Ismon läheisimmistä ihmisistä.

Ritvalle ero ei tullut yllätyksenä.

”Ismo jutteli kanssani ja kertoi heidän tilanteestaan. Sanoin, että minunkaan mielestäni ei ole muuta vaihtoehtoa kuin erota. Olen iloinen siitä, että heillä on säilynyt hyvät välit.”

Ismo elää itsekseen.

”Tykkään olla sinkkuna. Suhtaudun epäillen siihen, että olisin vielä joskus parisuhteessa, ainakaan perinteisessä. Ehkä minulle sopisi parhaiten avoin suhde, polyamoria tai mitä niitä on.”

”Uskon , että sinäkin haluat vielä vakiintua vähän vanhempana. 70-vuotiaana on kiva köpötellä oman kullan kanssa.”

Ritva Leikola

Polyamoria tarkoittaa, että ihmisellä on avoimesti yhtä aikaa useita seksuaalisia ja romanttisia suhteita. Äitiä pojan puheet eivät hätkäytä eivätkä ole hätkäyttänyt tämän stand up -keikoillakaan.

”Mielestäni Ismo ei ole mennyt vitseissään koskaan liian pitkälle.”

1940-luvulla syntyneen Ritvan lapsuudessa puhuttiin susiparista, jos joku asui kimpassa ennen papin aamenta.

Nykyisin on erilaisia parisuhdemalleja, ja Ritva ymmärtää Ismon sinkkuelämäntapaa.

”Uskon tosin, että sinäkin haluat vielä vakiintua vähän vanhempana. Seitsemänkymppisenä on kiva köpötellä oman kullan kanssa”, Ritva sanoo pojalleen ja hymyilee lempeästi.

Amerikassa deittailu on erilaista kuin Suomessa. Ismon mukaan Jenkeissä miehen pitää aina tehdä aloite, kehua lirkutella ja maksaa treffit.

”Tarjoan illan ihan mielelläni, mutta olisi kiva, että siitä kuulisi edes kiitoksen. Aina sitä ei kuule, sillä naiset pitävät asiaa niin itsestään selvänä. Suomessa deittailukulttuuri on tasa-arvoisempaa kuin Amerikassa.”

Perheen perustamisesta Ismo ei haaveile.

”Isyys ei taida olla minun kutsumukseni.”

Hän vitsailee, että perheenisänä hän palkkaisi nannyn, joka hoitaisi lasta ja arjen askareita.

”Kyllä vanhempien tulee hoitaa lasta eikä jonkun vieraan ihmisen”, Ritva kuittaa.

Eronnut yksineläjä Hollywoodissa. Näin voisi tiivistää 45-vuotiaan Ismon elämäntilanteen. Ritva oli samanikäisenä ydinperheen äiti Jyväskylässä. He ymmärtävät toistensa valintoja. Ritvalle on tärkeintä, että Ismo on tyytyväinen.

”Maailma muuttuu kovalla vauhdilla – ja suurin osa muutoksista on hyviä. Moni huono ajatusmalli minun lapsuudestani on väistynyt ja tilalle on tullut suvaitsevaisuutta.”

Ismo arvostaa äitinsä kykyä sopeutua.

”Hän on jatkuvasti valmis oppimaan uutta.”

Siinä missä Ismo elää minuuttiaikataulua kansainvälisten lentoaikataulujensa kanssa, neljä vuotta sitten leskeksi jääneen Ritvan arki on rauhaisaa. Kesäisin hän käy golfaamassa, talvisin vesijuoksemassa ja kuntosalilla.

Päivistä löytyy myös yhtäläisyyksiä.

”Meistä kumpikaan ei tykkää käyttää herätyskelloa. Jos joudun heräämään kellon pirinään, päiväni on pilalla. Ismo on samanlainen. Onneksi hänellä on iltapainotteinen työ.”

Äidin mukaan menestys ei ole juuri muuttanut Ismoa.

”Hän on saanut hieman lisää itsevarmuutta. Muuten hän on sama Ismo kuin ennenkin.”

”Lapsuudessani oli normaalia jutella iltapalapöydässä siitä, onko Jumalaa olemassa. Tunneasioista isä sen sijaan vaikeni. Tunteista minun on helppo puhua äidin kanssa.”

Ismo Leikola

Tärkeä vaikuttaja Ismon elämässä on ollut isä Johannes, jolta poika peri muutakin kuin ujouden. Johannes menehtyi syöpään 86-vuotiaana.

Silmälääkärinä uransa tehnyt mies rakasti tutkia asioita monelta eri kantilta ja miettiä elämän perimmäisiä kysymyksiä.

”Saattoi olla isän ansiota, että lähdin lukion jälkeen opiskelemaan fysiikkaa ja kemiaa. Toivoin, että elämän mysteeri ratkeaisi tieteellisen ymmärryksen kautta, mutta ei kaavoista siihen paljon apua ollut.”

Syvällisiin keskusteluihin tempautui kotona koko perhe.

”Lapsuudessani oli normaalia jutella iltapalapöydässä siitä, onko Jumalaa olemassa. Tunneasioista isä sen sijaan vaikeni. Tunteista minun on helppo puhua äidin kanssa.”

Isän perintöä Ismo kantaa mukanaan jokaisella keikallaan, jossa hän purkaa elämän loogisuuksia ja epäloogisuuksia matemaattisella tarkkuudella. Isäkin oli hiljainen tarkkailija, joka näki asioiden koomisen puolen.

Los Angelesin keikoille Ismo huristelee usein sähköpotkulaudalla. Matkan aikana hän hoitaa päivän ulkoilun, sillä Hollywoodissa ei juuri kävellä.

Moni asia on Ismon elämässä nykyään yhtä sujuvaa kuin potkulaudalla ajo. Taloushuolia ei ole, työnä on kutsumusammatti ja useimpina päivinä Kaliforniassa paistaa aurinko.

Kaikkein vaikeinta on elämästä nauttiminen.

”Olen miettinyt paljon onnellisuutta. Moni esittää olevansa onnellinen, mutta harva oikeasti on sitä.”

Välillä Ismo tavoittaa onnellisuuden tunteen tai ainakin hyvän ohikiitävän hetken. Silloin hän luo ja keksii jotain uutta ja innostuu siitä.

Toisina päivinä väsymys sumentaa aistit. Ismo on kärsinyt vuosia unettomuudesta, jota aikavyöhykkeiden yli lentäminen ja aikaeroväsymys pahentavat.

Unelmatyön kääntöpuolena on vaikeus sanoa ei kiinnostaville työtarjouksille. Burnoutin rajamailla käynyt Ismo tietää, että palautuminen on luovuudelle tärkeää. Jotenkin kalenteri kuitenkin tuppaa täyttymään.

ADHD-diagnoosin Ismo sai viisi vuotta sitten. Hän oli huomannut itsessään ajatusten poukkoilua ja keskittymisvaikeuksia jo aiemmin. Yhdysvalloissa saatu diagnoosi varmisti asian.

ADHD näkyy arjessa siten, että Ismon keskittymiskyky riittää niihin asioihin, jotka todella kiinnostavat. Kun pitäisi vastata tylsään sähköpostiin, hän saattaa uppoutua tunneiksi uusien vitsien kirjoittamiseen.

Ismo on sinut neurologisen poikkeavuutensa kanssa.

”Käytän ADHD-lääkitystä mutta vain silloin, kun minun pitää tehdä jotain pitkäjänteistä, kuten kirjoittaa kirjaa.”

”Olen huolissani ainoastaan siitä, osaako Ismo panna rajat työnteolle. Välillä hän näyttää kovin väsyneeltä. Yritän muistuttaa häntä siitä, että jokainen tarvitsee joskus lomaa.”

Ritva Leikola

Ritva kantoi huolta pojastaan tämän uran alkuaikoina. Hän toivoi saavansa tekstiviestin, kun Ismo oli palannut keikalta turvallisesti kotiin.

Nykyäänkin äiti ja poika viestittelevät toisilleen ja soittavat silloin kun on asiaa.

”Suhteemme on läheinen ja mutkaton, vaikka emme kuulisi toisistamme kuukausiin.”

Ritva on jo vuosia luottanut siihen, että Ismon siivet kantavat.

”Olen huolissani ainoastaan siitä, osaako Ismo panna rajat työnteolle. Välillä hän näyttää kovin väsyneeltä. Yritän muistuttaa häntä siitä, että jokainen tarvitsee joskus lomaa.”

Äiti on ylpeä pojastaan.

”Hän ei ole aiheuttanut skandaaleita, joutunut putkaan tai tapellut humalassa. Ismo on hoitanut asiansa tyylikkäästi.”

Haastattelun jälkeen Ismo saattaa Ritvan Helsingin rautatieasemalle Jyväskylän-junaan. He halaavat hyvästiksi. Eivätkä tiedä, milloin seuraavaksi tapaavat.

Haastattelu on julkaistu Eeva-lehdessä 11/2024.