Hanna, 36, asuu Varsinais-Suomessa.
”Kiitos, että olit niin ymmärtäväinen. Niin mies sanoi, ja sillä hetkellä jokin naksahti päässäni.
Olin käymässä eri paikkakunnalla asuvan äitini luona, ja kuten monesti aiemmin, olin päättänyt mennä kampaajalle. Se on aina merkinnyt minulle meditaatiohetkeä ammattilaisen huomassa.
Kampaamo oli minulle entuudestaan tuttu, olin käynyt siellä pari kertaa. Muita asiakkaita ei ollut ja tilanne oli rauhallisen kiireetön.
Mieskampaaja pesi hiukseni ja hieroi päänahkani huolellisesti. Hän levitti hoitoaineen ja sanoi, että se saisi vaikuttaa rauhassa.
Nojasin hoitotuoliin, suljin silmäni ja nautin.
Havahduin äkisti, kun kampaaja kumartui lähelleni ja sanoi: ”Huulesi näyttävät tosi hyviltä. Tekee mieli suudella sinua.”
Ennen kuin ehdin täysin ymmärtää hänen sanojaan, mies suuteli minua.
Istuin tuolissa tukka märkänä, suojaviitta hartioillani ja lamaannuin täysin. En tiennyt, mitä tehdä tai ajatella.
Kampaaja huuhteli hiukseni ja kietoi sen jälkeen pyyhkeen päähäni niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Hän kysyi, halusinko teetä. Nyökkäsin ja siemailin hiljaisena juomaani.
Mies kysyi, olisinko halunnut jatkaa tai voisimmeko tavata myöhemmin. Jatkaa, mitä!
Olin yhä hämmentyneempi, mutta sain sanotuksi, että en todellakaan, halusin vain tukan kuntoon, en muuta.
Siirryin toiseen tuoliin, jossa mies leikkasi ja föönasi hiukseni. Tunnelma oli vaivaantunut. Mies sanoi, että onhan tämä aika erikoista. Välttelin hänen katsettaan peilissä ja myönsin olevani hämmästynyt. Olin šokissa.
Kun olin ovella lähdössä ja puin takkia päälleni, kampaaja otti vielä tapahtuneen puheeksi. Hän pahoitteli muutamalla sanalla käytöstään ja kiitti minua siitä, että olin niin ymmärtäväinen.
Kävelin kiireesti ulos. Yritin edelleen tajuta, mitä oli tapahtunut. Olin niin ymmärtäväinen? Miehen sanat jäivät soimaan päähäni, mutta halusin vain pois, pois.
Koetin kerrata, mitä tällä elämäni oudoimmalla kampaajareissulla oli tapahtunut. Lamaannuksen jälkeen iskivät syyllisyys ja häpeä.
Teinkö jotain väärin? Mitä varten menin juuri tuohon kampaamoon? Hymyilinkö liian ystävällisesti? Oliko kaavun alle jäänyt puseroni avonainen? Annoinko eleilläni ymmärtää, että olisin kiinnostunut? Miksi jäin sinne? Miksi en heti lähtenyt pois?
Mietin myös ammattietiikkaa ja sitä, että kampaajan ja asiakkaan välillä on luottamussuhde. Annan ammattilaiselle oikeuden koskea hiuksiini. Hän tekee työtään ja minä maksan siitä, olen asiakas.
Myöhemmin samana päivänä minulla oli työtapaaminen tutun kanssa. Yritin työntää häpeäni syrjään ja vain selvitä tilanteesta.
Seuraavana aamuna aamiaispöydässä avauduin äidilleni. Hän kannusti minua hakemaan apua.
Pohdin uudestaan ja uudestaan, olisinko voinut toimia toisin. Oliko tapahtunut sittenkin minun syytäni? Onneksi myös ystäväni ottivat minut todesta eikä kukaan vähätellyt kokemustani.
Naisilla pitää olla oikeus iloita kehostaan ja seksuaalisuudestaan ilman pelkoa leimatuksi tulemisesta. Esimerkiksi sensuelli pukeutuminen ei saa olla peruste halventaville kommenteille tai koskettamiselle ilman lupaa.
Tapahtunut on saanut minut miettimään naiseuttani ja paikkaani suvun naisten ketjussa.
Äidinäidilläni oli avioton lapsi, ja hän häpesi asiaa niin paljon, että lapsi oli salaisuus jopa perheen sisällä. Sisarukset eivät tienneet, että heillä oli eri isä. Kylällä isoäidistäni puhuttiin huonona naisena. Häntä syytettiin, mutta miestä ei moittinut kukaan.
Siinä ajassa naisella ei ollut mahdollisuutta puolustautua tai edes kunnolla käsitellä asiaa, mutta minulla on.
Äitini oppi kotoaan, että asioista vaietaan, mutta hän on kyennyt toimimaan omaa äitiään avoimemmin. Olemme äitini kanssa puhuneet asioista rehellisesti ja opetelleet ottamaan kipeätkin asiat esille.
Miessuhteissani olen ollut aika varovainen ja pelokaskin. Aloitin seksin melko myöhään, ja pitkään häpesin kokemattomuuttani.
Joskus perääni on huudeltu asiattomasti kadulla, ja baarissa tuntematon mies on puristanut pakaroistani. Tilanteet ovat tuntuneet nöyryyttäviltä, mutta en ole ehtinyt enkä voinut reagoida niihin mitenkään.
Tein rikosilmoituksen seksuaalisesta ahdistelusta. Sain kutsun kuulusteluun kolme kuukautta myöhemmin. Olin tyytyväinen omaan rohkeuteeni.
Käsittelin asiaa myös käymällä seksuaaliterapeutilla. Isoin oivallukseni oli se, että minulla ei ole mitään syytä hävetä. Tekijän kuuluu hävetä, ei uhrin.
Terapeutti selitti, että yllättävä tilanne herättää uhrissa ristiriitaisia tunteita. Terapeutin mukaan on tyypillistä, että mielessä vellova ristiriita johtaa lamaannukseen.
Minua lohdutti, kun sain kuulla, että toimin tilanteessa niin kuin uhrit yleensä, syvien vaistojen mukaan.
En ole yksin tämän asian kanssa. Se on ollut tärkeä huomata. Monet naiset kantavat samanlaisia häpeän ja syyllisyyden kokemuksia, aivan turhaan.
Osallistuin Naisen villi voima -verkkovalmennukseen, jossa opetellaan myötätuntoa ja lempeyttä itseä kohtaan. Teimme häpeän kohtaamiseen liittyviä harjoituksia.
Toisten naisten tarinat antoivat lisää rohkeutta ja halua pitää puoleni. Jumankauta minua tai ketään naista ei kohdella miten vain. Tämä ei vetele!
Tapaus meni käräjäoikeuteen. Minun ja miehen välillä oli näkösuoja. Emme kohdanneet kasvokkain.
Istuin oikeussalissa koko keho jännittyneenä, ja tuntui tosi pahalta kuulla, kuinka mies kylmästi kiisti kaiken.
Hävisin jutun käräjäoikeudessa, mutta asian käsittely jatkuu vielä hovioikeudessa.
Kukaan ei osaa ennustaa lopputulosta, koska tapauksessa on sana sanaa vastaan. Uskon, että oikeus voittaa.
Vaikka häviäisin, voitto on jo se, että syyllinen on nostettu esiin eikä tapahtunutta paineta villaisella.
Kokemuksesta puhuminen on minulle tärkeää myös isossa kuvassa, naisten aseman ja yhteiskunnallisen muutoksen vuoksi.
Kannustan kaikkia pitämään puoliaan ja näkemään oman arvokkuutensa. Kun yksi uskaltaa ottaa kipeät asiat puheeksi, se heijastuu monien eduksi.
Se tarkoittaa myös muutosta naisten keskinäisissä suhteissa. Meidän pitää etsiä ja kyseenalaistaa piiloasenteita, joilla toisia naisia vieläkin vähätellään, ja aidosti kannustaa kanssasisaria, myötätuntoisesti ja ylpeydellä.
On liikuttavaa ajatella, että se, että uskallan pitää puoleni, on samalla kunnianosoitus sukuni naisille.”
Hannan nimi on muutettu osapuolten suojelemiseksi, sillä oikeusprosessi on yhä kesken.
Päivitetty 14.3.2022: Hovioikeus on tuominnut vastaajan seksuaalisesta ahdistelusta. Tuomio ei ole vielä lainvoimainen.
