Nyrpistelen väärälle viinille ja mökkireissulle raahaan oman peiton – miten minusta tuli tällainen prinsessa?
Mihin katosi se nuoruuden kaikki käy -tyyppi? kysyy Iiris von Knorring kolumnissaan.
Voin nukkua ihan hyvin keittiönnurkassa makuualustalla. Kunhan juoma on märkää, kaikki viini menee. Kyllä jokin kretonki juhliin vaikka lainaksi löytyy. Kaikki käy!
Ei, en puhu itsestäni. Hän on nainen, jota ihailen.
Minä nukun niin huonosti, että tarvitsen mökkireissuillakin kunnon sängyn ja rauhallisen huoneen. Usein raahaan oman peiton ja tyynyn mukaan, koska ne ovat todennäköisesti paremmat kuin majapaikassa. Ei kiitos, en juo sauvignon blancia, saan tuoksusta päänsäryn. Juhlistakin saan päänsäryn jo etukäteen, koska stressaan vaatetusta ja hankin lopulta ainakin kaksi mekkoa (joista molemmat tuntuvat juhlapäivänä vääriltä).
Miten minusta tuli tällainen prinsessa?
Nousiko tiara päähäni samalla kun opiskelijabudjetti vaihtui säännölliseen kuukausipalkkaan?
Nuorempana reissasin viidakoissa ja nukuin laavuissa. Menin ystäväni häihin varvassandaaleissa. Maistoin skorpionia. Mukavuudet, esimerkiksi toimiva vessa, olivat lähinnä plussaa, sillä keskityin aivan muuhun: elämään eli hauskanpitoon.
Mihin se ennakkoluuloton ja vähään tyytyväinen seikkailija hävisi? Kehittyikö mukavuudenhaluni niinä vuosina, kun lapset olivat pieniä ja kotiarjessa oli tarpeeksi viidakkoa? Vai nousiko tiara päähäni samalla kun opiskelijabudjetti vaihtui säännölliseen kuukausipalkkaan?
Nyt nousee vain häpeä.
Aloitan varaamalla lomamatkalleni minihuoneen yksinkertaisesta hotellista.
On aika hellittää vaatimuksista. Aloitan varaamalla lomamatkalleni minihuoneen yksinkertaisesta hotellista. Pakkaan kevyesti. Juon ja syön sitä, mitä on tarjolla. En harmittele kovaa patjaa, unohtunutta helletoppia, kuivaa aamiaissämpylää tai melua. Päätän, että kaikki käy.
Ehkä jo seuraavalla mökkireissulla minulle kelpaa keittiönnurkkakin – tai ainakin sohvannurkka.
Juttu on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 06/2025.
