Profiili ja asetukset
Näytä Profiili
Nimesi ja kuvasi näkyvät muille osallistuessasi tapahtumiin ja keskusteluihin.
Omat jutut
Omat tapahtumat
Tili
Hallinnoi tiliä
Kirjaudu ulos
kolumni

Ajattelin palautuvani kävelylenkeillä, mutta mieleni ei koskaan hiljentynyt – retriitissä Italiassa ymmärsin syyn

On ihmeellinen tunne, kun yhtäkkiä joogaretriitin viimeisenä päivänä huomaa, että onnistui tyhjentämään mielensä kaikesta turhasta, kirjoittaa Iiris von Knorring kolumnissaan.

4.2.2026 Kauneus ja Terveys

Sisään kaksi kolme neljä, pidätä kaksi kolme neljä, ulos kaksi kolme neljä. Kuinka kauan tämä vielä kestää, kauhea nälkä, jalat puutuvat, mitä laitan päälle, kun lähdemme iltapäivällä patikoimaan?

Istun Italiassa meditaatiotyynyllä joogaretriitissä tekemässä hengitysharjoituksia. On ensimmäinen aamu. Olen herättyäni juonut kupillisen sitruuna-inkivääriteetä ja sitten istunut hengittämään puoleksi tunniksi.

Miksi minun pitää lähteä retriittiin opettelemaan hengittämistä?

Pääni on kuin mehiläispesä. Arkisten asioiden lisäksi mielessäni pyörivät kysymykset: Miksi minun pitää lähteä retriittiin opettelemaan hengittämistä? Eivätkö viihdeohjelmien katsominen ja päivittäinen ulkoilu riitä palautumiseen?

Suriseva pääni kertoo heti vastauksen: eivät. Kotona minulla on koko ajan monta asiaa yhtä aikaa tekeillä jopa rentoutuessa: katson televisiota ja selaan somea, kävelen koiran kanssa ja naputan kauppalistaa puhelimeeni. Ei ihme, että aivot käyvät ylikierroksilla!

Tajuan, että viimeisen harjoituksen aikana mieleni hetkellisesti tyhjeni.

Retriitissä jo seuraavana aamuna alkaa tuntua helpommalta rauhoittua. Pian unohdan pitää puhelinta koko ajan lähettyvilläni. Muutaman päivän aikana otan vain pari valokuvaa (vaikka kaikkea kaunista olisi ympärillä) ja selaan hyvin vähän somea.

Viimeisenä aamuna istun jälleen meditaatiotyynyllä, kun ohjaaja päättää harjoituksen sanskritinkieliseen mantraan shanti, shanti, shanti eli rauhaa, rauhaa, rauhaa. Hän sanoo toivovansa, että viemme harjoitukset arkeemme. ”Jo hetken hengittely auttaa raivaamaan mielestä turhaa, jotta näet helpommin oleellisen”, hän sanoo.

Tajuan, että viimeisen harjoituksen aikana mieleni hetkellisesti tyhjeni – ei ajatuksen ajatusta. Oloni oli yhtä aikaa kevyt ja painava, rentoutunut ja piristynyt, hiljainen ja kupliva. Uusi vuosi, tervetuloa!

Pääkirjoitus on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 12/2025.

Kommentit

Ei kommentteja vielä

Katso myös nämä

Uusimmat

Tilaa uutiskirjeitämme!

Oletko kiinnostunut kauneudesta, hyvinvoinnista, tyylistä, koskettavista tarinoista ja ajankohtaisista ilmiöistä? Tilaa uutiskirjeitämme tästä.

terve
KäyttöehdotTietosuojaselosteEvästekäytännöt