Tuoreessa parisuhteessa ihan parasta: makoillaan sängyssä ryttyisissä lakanoissa, syödään kaapeista kaivelluista kannikoista tehtyjä leipiä, koska on pakko välillä syödäkin, ja puhutaan. Puhutaan, puhutaan, puhutaan. Miten inspiroivalta tuntuu, kun voi kertoa itsestään kaiken uudelle ihmiselle!

Tässä vaiheessa itsestä maalaillaan toiselle tietysti valikoitu versio. Jokainen meistä on siinä vaiheessa villi ja vapaa seikkailija, joka on sopivalla tavalla kokenut muttei kyynistynyt, viihtyy Berliinissä, Balilla ja bussimatkalla kotiin, ja rakastaa kynttilöitä, koiranpentuja ja kasvisruokaa.

Tulee silti aika, jolloin on paljastettava itsestään myös epäimartelevia yksityiskohtia. Mutta koko menneisyytensä biojäteämpäriä ei tarvitse kipata kumppanin niskaan.

Paljasta, älä peittele, ilmaise, älä painosta, hyväksy, älä hylkää. Nämä ovat hyvän suhdekommunikaation perusteet, kirjoittaa psykoterapeutti ja parisuhdeneuvoja Linda Bloom Psychology Todayssä.

Paras mahdollinen elämä, sellaiseen moni meistä pyrkii.

Yhtä moni ajattelee, että hyvää suhdetta ylläpidetään kaiken kattavalla avoimuudella.

”Hei rakas, kuvailen sinulle nyt aamukakkani koostumuksen terveysongelmien varalta” tai ”Kulti, kerroinko kun harrastin seksiä Ruisrockin bajamaja-alueella ja hyttynen puri minua häpyhuulesta” -tyyppiset paljastukset saattavat olla joistakin söpöjä, mutta parisuhteen toimivuuden kannalta ne ovat tarpeettomia.

”Intiimi läheisyys ja täydellinen avoimuus eivät ole sama asia”, kirjoittaa psykologi Vivian Diller Psychology Todayssä.

”Hyvässä suhteessa pitää voida ja haluta jakaa omat haavoittuvuutensa, mutta pitää olla myös herkkyyttä sille, mitä tällaisesta jakamisesta seuraa.”

Diller tarkoittaa sitä, että itsensä kuratoiminen tai editoiminen ei välttämättä ole mikään huono asia. Kaikki, mitä olet menneisyydessä hölmöillyt, ei määrittele sinua. Siksi on myös liikaa vaadittu, että parisuhteessa pitäisi pystyä taannehtivasti hyväksymään kaikki toisen urpoilut.

On tietysti maalaisjärjellä lueteltavia asioita, jotka menneisyydestään täytyy kertoa: vakavat rikokset, perinnölliset sairaudet, pahat traumat, alkoholi- tai huumeongelmat. Mutta jos on nuorena jäänyt kiinni näpistyksestä ja ottanut siitä opikseen, sen kertominen tai kertomatta jättäminen ei pitäisi olla parisuhteen perusteita keikuttava asia. Ihminen nimittäin muuttuu.

Se, keiden kaikkien kanssa ja missä eri paikoissa ja asennoissa olet sitä tehnyt ennen nykyistä kumppaniasi, on sinun yksityisasiasi. Mikäli sinusta tuntuu, että ne eivät ole yksityisasioita, on ehkä syytä tarkastella kriittisesti käsityksiäsi aiheesta. Et voi myöskään vaatia nimilistoja ja adjektiiveja kaikista kumppanin ex-panoista. Ajattele sitä näin päin: miltä tuntuu, jos omat entiset petikumppanisi kuvailisivat vaginapierujasi nimellä ja sosiaaliturvatunnuksen alkuosalla vuosikausia suhteen päättymisen jälkeen.

Se ei tarkoita sitä, etteikö menneille seksijutuille saisi nauraa yhdessä tai muuten puhua niistä, mutta toisen koko seksihistorian a) kuuleminen ja b) sen tietoonsa vaatiminen eivät ole millään tavalla toimivan parisuhteen edellytyksiä.

Samaan kansioon voi piilottaa myös oman exän upeat rakastelutaidot tai hänen muut parhaat ominaisuutensa. Ei myöskään tarvitse kertoa, jos on ollut Eliittikumppaneiden maksava jäsen tai hakenut satunnaista seksiseuraa keskustelupalstalta. (Huomaa mennyt aikamuoto.)

Toisaalta, jos itselle tavanomaiselta tuntuvan asian kertominen saa toisen tolaltaan suhteen alkuvaiheessa, voi miettiä, ovatko elämänarvot sittenkin liian kaukana toisistaan.

Raha on yksi parisuhderiitojen peruspilareista ja siihen pätee periaate: mitä enemmän puhetta, sitä vähemmän luuloja. Usein siitä puhuminen on kuitenkin hankalampaa kuin vanhojen kumppaneiden outojen finnien muisteleminen.

Crazy Rich Asian -leffassa yli vuoden seurustelleen parin toiselle osapuolelle selviää lentokoneessa, että uups, kumppani onkin sikarikas, koska istumme yhtäkkiä ensimmäisen luokan luksuspenkeissä. Se, jos mikä, on leffan nimen mukaisesti hullua.

Pohjoismaisissa parisuhteissa on tyypillistä, että molemmat maksavat omat osuutensa ja omat menonsa. Se on tietysti tasa-arvoista ja reilua eikä vaadi erityisempiä keskusteluja. Usein tapa vain jää päälle siihen vaiheeseen asti, kun muutetaan yhteen ja saadaan kenties lapsia, mikä muuttaa yleensä sekä suhteen tuloja että menoja. Viimeistään siinä vaiheessa rahakissa on nostettava pöydälle.

Mikäli kieli on niiden suhteen solmussa, asiasta on onneksi puhuttu viime aikoina paljon. Monissa blogeissa, kuten Juliaihminen- ja Leanlife-blogeissa, on erinomaisia ohjeita parisuhteen raha-asioista keskustelemiseen.

Ihastuitko vähän siihen söpöön työpaikan IT-tukihenkilöön? Ilahdutko aina, kun hän tulee paikalle? Kävitkö kahvilla ystävän isoveljen kanssa, vaikka teillä oli pientä sutinaa 15 vuotta sitten?

Usein meillä on ihanteena perinteinen, yksiavioinen pari­suhde, joka on kertapettämisestä poikki. Pettämistä taas ehkäistään raportoimalla jokaikinen ajatus ja tuntemus. Väärin.

Tarpeettoman draaman välttäminen parisuhteessa ei ole vastuunpakoilua. Kun et kuitenkaan aio karata sen IT-tukihenkilön kanssa, ethän, voit pitää asian omana tietonasi.

Joskus salailee merkityksettömiä asioita, koska luulee, ettei kumppani hyväksy niitä. Sellaisista ei välttämättä ole niinkään haittaa parisuhteelle, mutta omalle hyvinvoinnille kyllä.

”Silloin kun jatkuvasti salaa muilta asioita itsestään, kadottaa itsekin yhteyden siihen, millainen tyyppi oikeastaan on”, psykoterapeutti Linda Bloom kirjoittaa Psychology Todayssä.

Joskus ihan tavanomaistenkin tekojen tai luonteenpiirteiden salaaminen voi kertoa huonosta itsetunnosta. Mitä enemmän saa kokemuksia siitä, että tulee hyväksytyksi omana itsenään, sitä tyytyväisempi on myös itse itseensä. Se tosin vaatii riskinottamista: on joskus luotettava toiseen ja paljastettava sisimpänsä.

Jos yksin kotona ollessaan haluaa olla alasti ja syödä mätitahnaa vaniljajäätelön päällä, se on täysin okei. Ihana kumppani tietysti hyväksyy tämän tiedon, mutta voit pitää sen myös itselläsi.

Ai miksi? Siksi, koska sillä ei ole suhteen kannalta mitään merkitystä.

Juttu on julkaistu aiemmin Trendissä.