...reidet. Vai sittenkin selkä? Ehkä kuitenkin kämmenet tai ranteet!
Kysyimme Elina Gustafssonilta, Raili Hulkkoselta, Rosa Meriläiseltä, Hanna Tikanderilta ja Sofia Tuomolalta, mikä on heidän lempikohtansa kehossaan.
Samalla pyysimme heitä kertomaan, millaisia ajatuksia oma kroppa heissä herättää juuri nyt.
Elina Gustafsson, 33
Ex-nyrkkeilijä, nykyinen motivaatiopuhuja
”Lempikohtani kehossani ovat reiteni. Ne ovat voimakeskus. Ne symboloivat minulle voimaa, liikettä, eteenpäin menemistä ja samaan aikaan juurtuneisuutta, kun jalat ovat tiukasti maassa.”
”Aloin kontrolloida syömistäni, kun löysin nyrkkeilyn 20-vuotiaana. Olin kokenut pitkään turvattomuutta, jota yritin kompensoida kontrollilla.
Painoluokkalajissa on tietynlainen syömishäiriökupla, ja syömishäiriöille tyypilliset toimintamallit ovat siellä normalisoituja. Toivon, että monessa paikassa tehdään järkeviä asioita, jotta tilanne muuttuu.
Pysyäkseni tietyssä painoluokassa minun piti vähentää syömistäni ja lisätä liikuntaa. En tiennyt tai osannut tehdä muuta. Ajattelin, että ansaitakseni ruokaa minun oli liikuttava.
Kontrollointi ylettyi lopulta syömisen ja urheilun lisäksi muillekin elämänalueille. Halusin minimoida kaiken epäterveellisen. Olin esimerkiksi tarkka siitä, mitä deodoranttia tai pesuainetta käytin.
Olin ankara keholleni, ja se oli todella kuluttavaa. En osannut pysähtyä juhlimaan onnistumisiani, vaan vaadin aina lisää itseltäni.
Olen sairastanut erilaisia syömishäiriöitä, kuten ahmintahäiriötä ja ortoreksiaa. Syömisen kontrollointi toi minulle näennäistä turvaa, mutta todellisuudessa se lisäsi ahdistustani ja kapeutti elämääni.
”Älyttömästä kontrollista irti päästäminen on parasta, mitä minulle on tapahtunut.”
Voitin nyrkkeilyn Euroopan mestaruuden vuonna 2018. Pian sen jälkeen sain diagnoosin vaikeasta masennuksesta. Se laittoi minut polvilleni. Olin polttanut itseni urallani täysin loppuun, niin fyysisesti kuin henkisesti. Silloin ymmärsin, että asioiden on muututtava.
Menin terapiaan. Se pysäytti miettimään, miksi puhun itselleni niin rumasti, vaikka en puhu kenellekään muulle yhtä ilkeästi. Terapia auttoi minua löytämään turvan kontrollin sijaan itsestäni, ja opin päästämään irti kontrollista. Identiteettini ei myöskään enää nojannut vain nyrkkeilyyn. Elämässäni ja minussa oli muutakin.
Lopetin urani vuonna 2020, sillä se ei enää edistänyt hyvinvointiani ja sydämeni halua. Silloin parannuin syömishäiriöistä ja ymmärsin, että itseni ruoskiminen ei vie minua eteenpäin. Kehoni tekee koko ajan parhaansa.
Urani lopettamisesta on pian viisi vuotta. Nyt olen ylpeä siitä, miten hyvin olen vetänyt. Kehoni on kestänyt paljon iskuja ja rajua elämäntyyliäni. Samaan aikaan olen surullinen siitä, mitä kaikkea olen joutunut kokemaan.
Urani olisi voinut olla erilainen, jos ympärilläni olisi ollut erilaisia ihmisiä: vähemmän kovuutta, enemmän empatiaa ja ihmislähtöisyyttä.
Nykyisin treenaan, koska rakastan sitä. Teen vain asioita, joista saan iloa ja voimaa, ja olen elämäni parhaimmassa kunnossa. Tiedän jo pikkurillin asennosta, milloin minun on pidettävä lepopäivä. Älyttömästä kontrollista irti päästäminen on parasta, mitä minulle on tapahtunut.”
Raili Hulkkonen, 79
Meikkitaiteilija
”Kehoni suosikkikohta on ehdottomasti ollut aina ranteet. Vaikka minulla on paperin ohut iho ja käteni ovat ryppyiset, en välitä siitä. Nuorempana olen ollut jopa käsimallina.”
”Olen tehnyt 60 vuotta maskeeraajan ja kosmetologin töitä. Kädet ja ranteet ovat joutuneet siinä koville. Ihailen ranteissani sitä, että ne ovat kestäneet kaikki nämä vuodet ja voin edelleen tehdä töitä, vaikka nivelrikkojen vuoksi niveliä pitää välillä jumpata.
Olen aina ajatellut, että jos kehossani on jotakin, josta en pidä, voin peittää sen. Olen kriittinen, mutta tiedostan, että kehossa on paljon asioita, joille ihminen ei mahda mitään.
En esimerkiksi pidä siitä, että ikääntymisen myötä leukani alle on tullut löysää ihoa. Käytän tehokeinona näyttäviä silmälaseja ja teen tummia silmämeikkejä, jotta huomio kiinnittyisi johonkin muuhun asiaan. Olen päättänyt vain unohtaa leuan, vaikka se vähän ärsyttääkin. Samoin suhtaudun ryppyihin.
Olen sairastanut rintasyövän. Toisesta rinnastani leikattiin syöpä, eikä se ole samankokoinen kuin toinen. Se ei kuitenkaan haittaa minua. Voin käyttää rintaliivejä, jolloin rinnat näyttävät samankokoisilta. Rintasyöpä ei muuttanut suhdettani kehoon. Se hoidettiin ammattitaitoisesti pois.
”Niin kauan, kun pystyn kävelemään hyvin ja kädet ja pää toimivat, olen kehooni hyvin tyytyväinen.”
Kuvittelin aiemmin, että menisin jossakin vaiheessa kauneusleikkauksiin, koska olen tällä alalla. Vuodet ovat vierineet, enkä ole koskaan mennyt. Ehkä pelkään leikkauksia.
Olisin halunnut korjata raskaat silmäluomeni leikkauksella, mutta nyt korjaan ne meikillä. En tuomitse kauneusleikkauksia lainkaan, mutta täyteaineita vähän vierastan silloin, kun ne menevät överiksi.
Olen lopulta aika sinut kehoni kanssa. Niin kauan, kun pystyn kävelemään hyvin ja kädet ja pää toimivat, olen kehooni hyvin tyytyväinen.”
Hanna Tikander, 31
Podcast-juontaja ja somevaikuttaja
”Olen aina katsonut selkääni ylpeydellä. Urheilu on ollut viime vuodet iso osa elämääni, ja sen huomaa selästäni, joka näyttää voimakkaalta. Voimakkuus tarkoittaa minulle kykeneväisyyttä, jota ihailen.”
”Kenen elämää oikein elän? Niin ajattelin joka kerta, kun pistin kesäkuussa hormonipiikin vatsaani.
Sain keväällä 2025 tietää, että hedelmällisyyteni on laskenut radikaalisti. Se tuntui ristiriitaiselta. En ollut ikinä ajatellut, että vastaanottaisin sellaisia uutisia.
Olen aina odottanut, että pääsen kokemaan raskauden ja synnyttämisen. Ajatus siitä, että voisin kasvattaa jotain sisälläni ja tuoda sen tähän maailmaan, on samaan aikaan maaginen ja vähän pelottava. Se tuntuu elämää suuremmalta asialta.
Tuntui epäreilulta, että minulle tapahtuu näin, sillä haave äitiydestä on ollut yksi syistäni lopettaa päihteet 25-vuotiaana. Tiesin jo silloin, että ollakseni hyvä äiti, minun oli luovuttava päihteistä, alettava käydä terapiassa ja ruvettava pitämään itsestäni huolta tulevaisuuden lapsiani varten.
Olen aina ollut urheilullinen, mutta päihteiden lopettamisen jälkeen olen elänyt vieläkin urheilullisempaa elämää.
Olin pitkään ajatellut, että kehoni on voimakas ja kykenevä, ja nyt se näyttäytyi heikkona ja viallisena. Keho ja mieli tuntuivat täysin toisistaan erillisiltä, ikään kuin mielen ja kehon välissä olisi poikkiviiva.
Tunsin surua, vihaa ja häpeää. Tuntui siltä, että olen itse aiheuttanut tilanteen pyrkimällä kontrolliin ja treenaamalla kovaa. Asiantuntijoiden mukaan kyse ei kuitenkaan ole siitä, vaan hedelmällisyyden lasku on geneettistä. En ole tehnyt mitään väärin.
”On paljon ihmisiä, joiden unelma lapsista ei koskaan täyty – ja minä voin olla yksi heistä.”
Aloitin ensimmäiset hedelmöityshoidot kesäkuussa. Suuri määrä hormoneja kehossani sai sen tuntumaan vieraalta. Olin hoitojen päätyttyä turvonnut ja kehoni tuntui todella tukalalta.
Ensimmäinen hoitorupeama ei mennyt kovin hyvin. Niissä ei saatu kerättyä yhtäkään munasolua. Olin jälleen lähtöruudussa.
Silloin tilanne realisoitui minulle kunnolla. Ymmärsin, etteivät hedelmöityshoidot onnistu kaikilla. On paljon ihmisiä, joiden unelma ei koskaan täyty – ja minä voin olla yksi heistä.
Olen yrittänyt käsitellä hedelmällisyysasiaa pikkuhiljaa. Vaikka olin ensimmäisten epäonnistuneiden hormonihoitojen jälkeen pettynyt kehooni, tunsin samalla myötätuntoa sitä kohtaan, mitä kaikkea se oli juuri joutunut käymään läpi.
Vielä en ole maalissa, mutta yritän koko ajan työstää ajatuksiani aiheen ympärillä. Harjoittelen koko ajan lempeyttä kehoani kohtaan.”
Sofia Tuomola, 30
DJ, somevaikuttaja ja kauneusalan yrittäjä
”Pidän kehossani eniten kämmenistäni. Kehossani on tapahtunut paljon muutoksia, mutta käteni ovat pysyneet aina samana. Ne ovat kauniit ja niitä on helppo koristella tatuoinneilla ja koruilla. Sen lisäksi niillä voi tehdä kauniita asioita, kuten silittää toista ihmistä. Pidän myös siitä, että näen ne koko ajan.”
”Kun muutin 19-vuotiaana Englantiin ja aloitin sukupuolenkorjausprosessin, minulla oli päässäni lista asioista, joita halusin tehdä ulkonäölleni.
Ensin otin Belgiassa rintaimplantit. Sen jälkeen minulle tehtiin siellä kasvojen feminisointileikkaus. Hiusrajaani madallettiin, nenäni leikattiin, aataminomena höylättiin, leukani pienenettiin ja kasvoihin tehtiin rasvaimu. Myöhemmin menin Thaimaahan sukuelinkirurgiaan.
Vaikka olen muokannut kehoani ja olen transnainen, ajatus väärään kehoon syntymisestä on minulle vieras. Olen halunnut tehdä kehooni muutoksia, jotta siitä tulisi minulle kotoisampi, mutta en ole koskaan ajatellut sen olevan väärä.
”Kauneusoperaatiot ovat auttaneet minua rakastamaan ja arvostamaan kehoani enemmän.”
Suurin osa minulle tehdyistä kauneusleikkauksista ovat liittyneet sukupuolenkorjausprosessiini. Viimeisimpään kauneusoperaatiooni menin kuitenkin siksi, että halusin näyttää kauniimmalta. Leikkaus tehtiin Turkissa vuosi sitten. Toki hain myös feminiinisempää ulkonäköä, mutta leikkauksen motiivi ei suoranaisesti liittynyt enää transitiooni.
Operaatio oli suhteellisen suuri. Minulle tehtiin yhden nukutuksen aikana otsaluun hionta, kasvojen keskiosan, kulmien ja ylähuulen kohotus, rasvaimu kaulan alle, rasvansiirto poskien alle ja arven korjaus.
Olen saanut viimeisemmästä operaatiostani ikäviä kommentteja sosiaalisessa mediassa. Monet ovat sanoneet, että näytän hirveältä tai pelottavalta. On myös ihmetelty, miksi menin operaatioon, kun olin niin kaunis aiemmin.
Kommentit saivat minut kysymään itseltäni, halusinko leikkausta oikeasti. Päädyin lopputulokseen, että kyllä. Mielestäni näytän nyt kauniimmalta. Ajattelen, että joskus on hyvä myös kyseenalaistaa valintojaan. Se on inhimillistä.
Kauneusoperaatiot ovat auttaneet minua rakastamaan ja arvostamaan kehoani enemmän. Olen kiitollinen keholleni siitä, että se on kantanut minut kaikkien muodonmuutosten läpi.
Nyt minulla on kokonainen olo. Nyt olen Sofia.”
Rosa Meriläinen, 49
Järjestöjohtaja ja kirjailija
”Vasen rinta on suosikkikohtani kehossani. Pidän sitä stressipallonani. Saatan kirjoittaessa pidellä oikealla kädelläni kiinni rinnastani, sillä se auttaa minua keskittymään. Välillä käteni harhautuu rinnalle myös ihmisten ilmoilla. Vaatii keskittymistä, etten silloin koskisi rintaani. Rinnan koskettaminen voi antaa myös nautintoa, mikä on minulle tärkeä asia.”
”Nuorempana olin tyytymätön rintojeni ulkonäköön: en pitänyt niitä kauniina, eivätkä ne olleet mielestäni riittävän isot. Kun olin varhaisteini, minua haukuttiin usein laudaksi.
Aloitin seksielämän 15-vuotiaana. Silloin rintojeni näyttäminen seksin yhteydessä oli vaikeaa, sillä niihin liittyi häpeää. En myöskään pitänyt rintojeni koskettamisesta.
Onneksi suhteeni rintoihini on ajan saatossa muuttunut, kiitos ihanien kumppanien. Rakastavat suhteet saivat minut hiljalleen katsomaan rintojani lempeämmin.
Lopulta kuitenkin imettäminen muutti ajatukseni rinnoistani.
”Rakastan rintojani, enkä siksi käytä liivejä muutoin kuin urheillessa.”
Imetyksessä rinnat saivat uudenlaisen merkityksen. Äitiyden ansiosta sain myönteisiä kokemuksia ruumiistani, mikä muutti kehosuhdettani lempeämpään suuntaan.
Sitä ennen liikunta muokkasi paljon käsitystä kehostani. Olen aina ollut todella liikunnallinen, mutta samalla olen pitänyt itseäni kömpelönä ja heikkona. Äitiydessä ei ollut tuollaisia rajoitteita, mikä oli vapauttavaa.
Vasen rinta oli imettäessäni myös lapseni suosikki. Lopulta siihen kasvoi suuren suosion seurauksena paise, ikään kuin ylimääräinen nänni, joka piti leikata pois.
Olen kiitollinen siitä, että rintani ovat niin taitavat, että olen voinut imettää lastani. Imettäminen muutti kehosuhdettani kiitollisemmaksi. Aiemmin en ollut osannut pitää kehoani niin taitavana.
Rakastan rintojani, enkä siksi käytä liivejä muutoin kuin urheillessa. Saan otteen rinnastani helpommin, kun liivit eivät ole tiellä. Käytän myös paljon vaatteita, joissa on avoin kaulus, jotta saan käteni helposti rinnalle.”
