Sanna ei tunnistanut syöpähoitojen aikana peilikuvaansa: ”Silti syöpä muutti eniten elämänasennettani”
Somevaikuttaja Sanna Raatikainen, 48, rakastaa laittautumista ja haluaa näyttää huolitellulta. Hän sairasti kolmikymppisenä rintasyövän, joka muutti hänen elämänasenteensa.
”Olin 37-vuotias, kun löysin rinnastani patin. Gynekologi sanoi, ettei se luultavasti ole mitään, mutta hän lähetti minut varmuuden vuoksi ultraäänitutkimukseen. Siellä näkyi heti, ettei kaikki ole kunnossa, ja minut ohjattiin mammografiaan ja koepalojen ottoon.
Koepalat otettiin kahdesti, eikä niissä näkynyt syöpää. Patti piti kuitenkin poistaa.
Leikkauksessa osoittautui, että kyseessä oli sittenkin syöpä.
Ensimmäinen reaktioni oli sokki. Olin myös vähän katkera. Olin nuori ja minulla oli kaksi- ja kuusivuotiaat lapset. Tunsin, että elämäni pysähtyi kuin seinään, mutta muiden elämät jatkuivat normaalisti eteenpäin. Siitä tuli ristiriitainen ja ahdistunut olo.
En kuitenkaan voinut jäädä voivottelemaan kohtaloani. Minun oli löydettävä asenne, jolla ottaa vastaan tuleva. Siinä iso motivaattori olivat lapseni. Ei minulla ollut muita vaihtoehtoja kuin mennä eteenpäin heidän tähtensä.
Syöpäni ei onneksi ollut levinnyt, ja minulla oli mahdollisuus toipua täysin.
Sanna Raatikainen on 48-vuotias somevaikuttaja ja entinen sisustusalan yrittäjä, joka asuu Helsingissä puolisonsa, kahden teininsä ja koiransa kanssa.
Solunsalpaaja- ja sädehoidon jälkeen en tunnistanut itseäni peilistä. Painoni nousi ja hiukseni lähtivät. Se oli karua, söi itseluottamustani ja kiukutti.
Aloin olla sinut peilikuvani kanssa vasta sitten, kun hiukset olivat kasvaneet niin paljon, että ne näkyivät pipon alta.
Eniten syöpä muutti elämänasennettani. Sairastaminen oli todella karmeaa, mutta selvisin. Sen jälkeen olen ajatellut, ettei pieniä asioita kannata murehtia: on ihan sama, onko kaupassa pitkä jono tai sataako vettä.
”Kun on sairastanut syövän, ymmärtää, ettei vanheneminen tarkoita vain ulkoisia muutoksia. Se on lahja, eivätkä kaikki saa elää pitkään.”
Nyt olen esivaihdevuosissa ja syövästä on jo kymmenen vuotta. Esivaihdevuosissa on ollut rankinta alakulo ja alavireisyys, joihin ei ole löytynyt kunnon lääkettä. Ulkoilu luonnossa auttaa jonkin verran. Hormonihoitoa en saa syöpätaustani tähden.
Iän myötä ulkonäkönikin on muuttunut: minulle on tullut juonteita ja lisää painoa. Olen joutunut sulattelemaan muutoksia. Suhtaudun kuitenkin ulkonäköön rennommin kuin nuorempana. Silloin yksikin lisäkilo tuntui katastrofilta. En kaipaa sitä, millainen olin nuorempana – sitä kaikkea epävarmuutta.
Minusta onkin ihanaa vanheta. Kun on sairastanut syövän, ymmärtää, ettei vanheneminen tarkoita vain ulkoisia muutoksia. Se on lahja, eivätkä kaikki saa elää pitkään.
”Meikkaan myös niinä päivinä, joina olen yksin kotona.”
Rakastan vaatteita ja meikkaamista ja tahdon näyttää huolitellulta. Pukeudun kivasti ja meikkaan myös niinä päivinä, joina olen yksin kotona. Minusta on kiva, kun peilistä katsoo virkeämpi tyyppi kuin se, joka nousee sängystä hiukset pystyssä.
Meikkityylini on muuttunut ikääntyessä. Olen huomannut, että meikkipohjan pitää olla ohut, jottei se jää juonteisiin. Mitä kevyempi ja kuulaampi meikki, sen parempi. Värikäs huulipuna piristää paljon, samoin poskipuna. Silmämeikissä käytän pehmeämpiä sävyjä kuin nuorempana.
Olen ollut lapsesta saakka kiinnostunut muodista, mutten tykkää ajatuksesta, että aina pitäisi seurata trendejä. Minulle tärkeämpää on pukeutua vaatteisiin, joista itse tykkään.
Inspiroidun eteläeurooppalaisten naisten tyylistä. Asuni ovat naisellisia ja niissä on ripaus boheemia tyyliä, kukkia ja rimpsuja, mutta skandinaavinen yksinkertaisuus puskee niistä läpi.
En innostu sellaisesta kapselivaatekaapista, josta puhutaan joka paikassa ja johon kuuluvat musta bleiseri, harmaa neule ja valkoinen t-paita. Minua häiritsee ajatus, että olisin aina samannäköinen.
Kapselivaatekaapin voi koostaa myös niin, että valitsee omat lempivaatteet ja luo sen niiden ympärille. Yhdistää vaikka kukkamekon ja raitapaidan. Tärkeää on näyttää itseltään eikä joltain toiselta.
”Ole juuri se, kuka olet. Vertailu vie vain energiaa.”
Elämänohjeeni on: älä ikinä vertaa itseäsi muihin. Ole juuri se, kuka olet. Vertailu vie vain energiaa, joten keskity omaan tekemiseesi ja hyvinvointiisi.
Pari viime vuotta ovat olleet minulle haastavia. Jouduin lopettamaan Nougat Helsinki -sisustusliikkeeni ja luomaan itseni työmielessä uudelleen. Silloin, kun se ahdistaa, muistutan itselleni, että asiat järjestyvät aina jotenkin. Se on yksinkertainen oivallukseni elämästä.”
Asia, jota en kerro somessa:
”En kerro hyvin henkilökohtaisia asioita, mutta olen kyllä puhunut esivaihdevuosioireistani ja työhaasteistani. Haluan pitää Instagramini hyvän mielen tilinä. Minulle some on paikka, jossa voin hypätä pois kaikesta siitä, mikä ei ole maailmassa kaunista.”
Juttu on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 5/2025.
