Identtiset kaksoset Ilkka ja Harri Virolainen ovat oppimisen mestareita: ”Sekä suurimmat esteet että mahtavin potentiaali ovat mielessämme”
Virolaisen identtiset kaksosveljekset Ilkka ja Harri lainasivat lapsena kirjastosta ufokirjoja. Nuorina miehinä he opiskelivat neljä maisterintutkintoa ja aina tohtoriksi saakka. Eräänä päivänä Intiassa veljekset kokivat, kuinka mielen tyhjentyessä tilalle tulee rauha.
Kymenlaaksolaisessa kodissa otetaan 1970-luvulla valokuva, jossa hymyilee kaksi hyvin samannäköistä poikaa. Jopa läheisten on vaikea erottaa heitä toisistaan. Pojat istuvat kuvassa vierekkäin, kädet ristissä. Ainoa havaittava ero on siinä, että toisella heistä on päällimmäisenä vasen, toisella oikea peukalo.
Kuulaana syyspäivänä identtiset kaksoset, tohtorit Harri ja Ilkka Virolainen, istuvat jälleen vierekkäin, valoisassa neuvotteluhuoneessa. On aika tunnistaa, kumpi on kumpi.
”Näin se menee edelleen. Veljellä on oikea peukalo päällä ja minulla vasen”, Harri sanoo naurahtaen ja vaihtaa katseita Ilkan kanssa.
Virolaisten veljekset hämmentävät. Eivät pelkästään siksi, että he näyttävät ja jopa kuulostavat samalta. Eniten hämmentää se, mitä kaikkea he ovat saavuttaneet.
Veljesten välillä on aito yhteys, joka ilmenee läsnäolona. He muistuttavat siitä, miten helppoa on olla ihmisen lähellä, joka kantaa itse itsensä.
”Olemme oppineet toisiltamme paljon. Tapahtui mitä tahansa, voimme aina luottaa siihen, että välillämme on ehdoton rakkaus.”
veljekset syntyivät toukokuisena keskiviikkona Kotkassa. Ensin maailman näki Harri. Varttituntia myöhemmin syntyi Ilkka. Synnytys oli vaikea, keskosvauvat painoivat vain 1 800 grammaa. Synnytyksessä kaksosten lisäksi oli kuolla myös äiti. Pojat kiidätettiin happikaappiin.
Molemmat kertovat sukeltaneensaaikuisiällä traumaattiseen syntymäkokemukseensa. Se avasi heille portin mielen tiedostamattomaan osaan.
Ja mahdollisuuden kohdata menneisyyden kahlitsevat tunnekokemukset.
”Tunnetyöskentelyn aikana aloin yhtäkkiä haukkoa henkeä. Olin äitini kohdussa. En saanut happea”, Ilkka kuvaa ja jatkaa:
”Myöhemmin tiedustelin asiaa äidiltä. Hän vahvisti, että olin todellakin syntynyt napanuora kaulan ympärillä.”
Myös Harrilla on oma kohtukokemuksensa ja tunnemuisto siitä, että hänet oli jätetty yksin keskoskaappiin.
”Olennaista on se, että paluu syntymään on auttanut meitä molempia vapautumaan.”
”Eräänä iltana voimakas kuumottava energia alkoi virrata selässäni.”Harri Virolainen
Harri ja Ilkka puhuvat Ykseydestä. Siitä, että todellisuudessa me kaikki olemme yhtä. Silti myös heille oli tärkeä saada ensin kokea eriytymistä.
Sitä kautta he pääsivät avautumaan yhä enemmän mielentilaan, jossa erillisyyttä ei enää ole.
”Jälkikäteen olemme ajatelleet, että yhteisidentiteettimme kesti jopa liiankin kauan.”
Pojilla oli jo lapsena yhteiset harrastukset ja kaverit. Äiti puki heidät samanlaisiin vaatteisiin. He olivat samalla luokalla ala-asteelta lukioon ja kävivät yhdessä myös osan armeija-ajastaan.
Veljekset olivat erottamattomat. Jopa äiti tunsi välillä itsensä ulkopuoliseksi.
Naapurin tyttö kutsui heitä nimillä Suloinen ja Iloinen. Tosin veljeksistä kumpikaan ei tiedä edelleenkään, kumpi oli kumpi.
”Kun olimme kahdestaan, joku kaveri saattoi tulla kysymään, että mitäs teille kuuluu. Väkisinkin siinä kaipasi yksilöllisyyttä. Ja sitä, että joskus joku olisi ollut kiinnostunut meistä itsenämme.”
Oman identiteetin hakeminen alkoi veljesten ensimmäisenä yliopistovuotena. He olivat muuttaneet Tampereelle opiskelemaan teknilliseen korkeakouluun.
Mystiset, henkiset ja yliluonnolliset asiat alkoivat kiinnostaa Harria.
Hän luki henkistä kirjallisuutta ja kiinnostui parapsykologiasta ja energioista.
”Yhtenä iltana opiskelijakämpässämme voimakas kuumottava energia alkoi virrata selässäni. Oikean käteni sormet lämpenivät. Kaikki alkoi spontaanisti ilman, että olisin rukoillut tai pyytänyt parantavaa voimaa itselleni”, hän kertoo.
Seuraavana aamuna selän kuumotus oli kadonnut, mutta kädessä tuntui edelleen lämpöä. Harrilla oli aavistus siitä, että kyseessä oli parantava energia.
”Myöhemmin sain tiedon, että kauttani virtaava energia on tarkoitettu ihmisten auttamiseksi.”
Harri kertoi kokemuksistaan Ilkalle. Vielä tuolloin Ilkan maailmankuva oli hänen omien sanojensa mukaan suoraviivainen. Siihen ei mahtunut yliaistillisten kokemusten tutkiminen.
Veljekset ottivat tarvittavaa etäisyyttä toisiinsa.
”Onneksi veli lähti kuitenkin melko nopeasti mukaan”, Harri sanoo.
myös Ilkka alkoi kiinnostua energioista. Hän kävi erilaisia energioiden välittämiseen ja parantamiseen liittyviä kursseja ja luki rajatietoon liittyvää kirjallisuutta.
Veljekset olivat jälleen lähentyneet. Pian heidät nähtiin yhdessä Hengen ja tiedon messuilla.
Pojat olivat jo lapsena lainanneet kotipaikkakuntansa pienestä sivukirjastosta Bermudan kolmiota, kummituksia ja ufoja käsitteleviä kirjoja. Televisiosta he olivat katselleet Juhan af Grannin ufo-ohjelmia.
”Silti varsinainen henkinen polkumme alkoi parikymppisenä. Sillä tiellä olemme edelleen.”
Henkisen polun keskellä Harrista ja Ilkasta tuli oppimisen mestareita. He suorittivat hieman yli viidessä vuodessa maisterintutkinnot liikuntatieteestä, kauppatieteestä, terveystieteestä ja kasvatustieteestä.
Lopulta molemmat saivat painaa päähänsä tohtorinhatun.
”Yksi tehtävistämme on rakentaa siltaatieteen ja henkisyyden välillä. Tosin koemme itse, että Ykseys ei kaipaa tieteellistä todistelua.”
Akateemisen maailman ytimessä toimivat Virolaiset ovat valinneet puhua julkisuudessa avoimesti jopa yliluonnollisina pidetyistä asioista. Heille ne tosin ovat luonnollisia.
Tiedemiehet julkaisivat teoksen Yliluonnollisten ilmiöiden ensyklopedia (Tammi 2014).
Se johdattaa tutkimuksen ja kokemusten valossa yliaistillisina pidettyihin ilmiöihin, kuten jälleensyntymään, enkeleihin, luonnonhenkiin, selvänäkemiseen, kummituksiin, telepatiaan, enneuniin, kuolemanrajakokemuksiin ja ufoihin.
”Näistä kaikista on olemassa paljon kansainvälistä tieteellistä tutkimusta”, Virolaiset sanovat.
”Koemme itse, että Ykseys ei kaipaa tieteellistä todistelua.”Ilkka ja Harri Virolainen
Veljekset ovat kirjoittaneet yhdessä muitakin kirjoja. Ne käsittelevät muun muassa mielen voimaa, mielentaitoja, tunteiden työstämistä, anteeksiantoa ja onnistunutta muutosta.
”Keskiössä on sen tiedostaminen, että sekä suurimmat esteet että mahtavin potentiaali ovat mielessämme”, Ilkka tiivistää.
Harri kertoo törmänneensä käsitteeseen mielen voimasta jo opiskeluaikoina. Hän löysi lapsuudenkotinsa olohuoneen pöydältä kirjan, joka kertoi positiivisesta ajattelusta.
”Se oli äidin kirjastosta lainaama kirja, joka imaisi minut mukaansa. Oivalsin, miten suuri voima ajatuksilla on eli miten me luomme ja manifestoimme elämäämme asioita ajattelun avulla.”
Virolaiset ovat luennoineet, kouluttaneet, vetäneet työpajoja ja valmentaneet mielen voimavarojen hyödyntämiseen liittyvistä teemoista niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.
Keskiössä ovat olleet myös mielen ja tunteiden vaikutus kehoon, kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin sekä tavoitteiden ja huippusuoritusten saavuttamiseen.
”Tärkeintä on, että ihminen ottaa vastuun omista ajatuksistaan ja tunteistaan. Vastuu on vapautta.”
VASTUUNOTTO tarkoittaa myös sitä, että ihminen luopuu uhrina olosta. On helppoa heijastaa pelkoja, hylätyksi tulemista tai syyllisyyttä toisiin kurkkaamatta sylttytehtaalle.
Syyllisen hakeminen itsemme ulkopuolelta pitää meidät kuitenkin kiinni vanhoissa tarinoissamme eli kärsimyksessä.
Harri ja Ilkka viittaavat aika ajoin teokseen nimeltä Ihmeiden oppikurssi (Era Nova Publishing 2002).
Se on mielenmuutokseen tähtäävä itseopiskelun kurssi. Sen alkulähteenä sanotaan olevan Jeesus, joka kanavoidussa teoksessa myös korjaa jopa radikaalilla tavalla kristinuskon tulkintoja hänen 2 000 vuotta sitten antamistaan opetuksista.
Ihmeiden oppikurssin keskeinen ajatus on, että luomme itse elämämme ja maailmamme omien ajatustemme avulla.
Mielessä on olemassa kaksi osaa, joista toinen, eli ego, perustuu syyllisyyteen ja pelkoon. Ja toinen, eli Pyhä Mieli tai Pyhä Henki, puhuu meissä rakkauden kieltä.
”Kun tulemme tietoisiksi ajatuksistamme, voimme valita, luommeko kärsimystä vai rauhaa.”
Mitä enemmän mieli täyttyy rakkaudesta, sitä enemmän alamme havahtua unenkaltaisesta tilasta, jossa koemme elävämme.
Tärkeintä on ottaa vastuu omista ajatuksistaan ja tunteistaan.
tärkeä työkalu mielen vapauttamisessa on anteeksianto. Harri ja Ilkka kertovat myös itse käyttävänsä sitä tarvittaessa mielenrauhan palauttamiseksi.
Anteeksianto perinteisessä uskonnollisessa tai psykologisessa mielessä ei välttämättä tuo pysyvää rauhan tunnetta.
Jos ihminen ajattelee, että annan pahantekijälleni anteeksi vain siksi, että olen parempi ihminen, kaunan tunne ei poistu mielestä. Tai jos ihminen käy kauppaa anteeksiannolla. Hän saattaa uskotella, että annan anteeksi, koska pahantekijäni joutuu kyllä jossakin vaiheessa maksamaan teoistaan.
Mieli jää silloin kuitenkin kiinni uhrin tarinaan.
Tästä kertoo osuvasti sanonta: ”Voin antaa anteeksi, mutta en unohtaa.”
Virolaiset korostavatkin, että todellinen anteeksianto lähtee siitä, että antaa pohjimmiltaan anteeksi itselleen sen, että on valinnut loukkaantua. On valinnut rakkauden sijaan pelon.
Siinä äärimmäisen tärkeää on uskaltaa rehellisesti kokea kielteisetkin tunteet sen sijaan, että järjellä siirtäisi pintaan nousseet tuntemukset pois päiväjärjestyksestä.
”Olemme myös itse yrittäneet ohittaa kipeät tunteet ja loikata älyllisesti suoraan anteeksiantoon. Se ei toimi.”
Veljekset osallistuivat vuosia sitten Intian Chennaissa toimivan Oneness Universityn kuukauden pituiselle henkiselle retriitille.
Ohjatun harjoituksen aikana Harri sukelsi syvälle itseensä ja kohtasi isäsuhteensa. Tapahtui eheyttävä ”sipulinkuorinta”, jossa jäljelle jäi vain se, mikä kaikkien kerrosten alla on. Rakkaus.
Harri kaipasi lapsena valtavasti isän rakkautta. Isä oli läsnä fyysisesti, mutta ei emotionaalisesti.
”Ensin nousi vihan tunne isää kohtaan. Sen alta paljastui suru. Ja viimein syvä rakkaus häntä kohtaan”, Harri kertoo.
Myös Ilkka sai kokea anteeksiannon kautta aidon myötätunnon. Hän koki myös sen, että olemme koko ajan yhtä, vaikka emme näin tuntisikaan.
Ilkan mieleen alkoi nousta yksityiskohtaista filminauhaa, jota hän ei pystynyt pakenemaan. Ikään kuin menneisyyden elokuva olisi pyörinyt silmien edessä.
Ilkka näki tilanteita, joissa oli tullut loukatuksi, mutta myös tilanteita, joissa hän oli itse loukannut toista.
”Oman tuskan kokeminen oli rankkaa, mutta ei mitään verrattuna siihen, miltä tuntui kokea toisen osapuolen tuska, jonka minä olin hänelle aiheuttanut.”
Ilkka sanoo olevansa onnekas, että sai työstää sitä anteeksiannon avulla.
Intiassa veljekset kokivat myös autuutta ja syvää kiitollisuutta. He muistivat, keitä he todellisuudessa ovat. He kokivat myös selkeästi sen, että on olemassa persoonaa suurempi Voima.
”Se ei kuitenkaan ole kenestäkään meistä erillinen.”
”Ensin nousi vihan tunne isää kohtaan. Sen alta paljastui suru. Ja viimein syvä rakkaus.”Harri Virolainen
Ilkka kertoo tunteensa joskus aiemmin kaipuuta, jota voisi luonnehtia myös henkiseksi koti-ikäväksi.
”Olen sanonut, että minulla oli koti-ikävä sinne, mistä en ollut koskaan lähtenytkään. Meditaation ja sisäisen tunnetyöskentelyn aikana näin itseni koputtamassa suljetun oven takana.”
Kun ovi avautui, Ilkka huomasi olevansa jo sisällä.
Ihmisen elämää on verrattu tarinateatteriin. Kerromme itsestämme ja toisistamme tarinoita, joihin kiinnitymme. Samalla näyttelemme rooleja, jotka on käsikirjoitettu näihin tarinoihin.
Harri ja Ilkka ovat saaneet kokea sen, että tarinat lakkaavat olemasta.
”Mieli vain yksinkertaisesti tyhjeni. Jäljelle jäivät rauha ja vapauden tunne.”
Tarinoihin samaistumisen loppumisesta huolimatta veljekset korostavat, että ovat edelleen matkalla.
Matkaoppaana on nöyryys.
Nöyryys kumpuaa antautumisesta. Ilkka kertoo, miten esimerkiksi hoitotyössä luovuttaa ohjakset sisäiselle johdatukselle. Ja astuu itse syrjään.
”Olen kuullut selkeät sanat sisältäni: ’Annatko minun hoitaa?’ Saan olla välikappaleena sen sijaan, että itse yrittäisin suorittaa.”
Veljekset muistuttavat, että olemme täällä toinen toisiamme varten.
Ilkan varhaisin muistikuva Harrista liittyy onnettomuuteen, joka sattui, kun pojat olivat nelivuotiaita. He hyppelivät kivillä, ja Ilkka putosi kätensä päälle niin, että se murtui.
”Harri auttoi minut kotiin, vaikka oli yhtä pieni kuin minä.”
Yksi tärkeimmistä viesteistä onkin, että kun alkaa nähdä jokaisen vastaantulevan ihmisen tai eläimen rakkauden silmin, alkaa muistaa oman jumaluutensa.
Kun on riisunut pois sen, mikä ei ole itsessä totta, näkee toisissa vain pyhyyden.
”Kuten katsot toista, siten näet itsesi. Kun on vapauttanut sisäiset uskomuksensa, tilalle on tullut todellinen näkökyky. Silloin voi kokea, että kaikki on vain joko rakkautta tai sen pyyntöä”, muistuttavat Suloinen ja Iloinen.
Mutta kumpi olikaan kumpi? Se jääköön ikuiseksi mysteeriksi.
Harri ja Ilkka Virolainen
ovat kauppatieteiden tohtoreita sekä opettajia, kouluttajia, luennoitsijoita, hyvinvointi- ja yritysvalmentajia ja kirjailijoita.
He toimivat omissa yrityksissään Huippufiilisja Huippuhyvinvointi.
Virolaisten teoksia ovat muun muassa Vapaudu tukahdutetuista tunteista (Viisas Elämä 2020), Onnistunut muutos (2019) ja Mielen voima – mielen vaikutus terveyteen ja hyvinvointiin (2019).
