Historioitsija Teemu Keskisarja ei halua ajatella nykyisyyttä tai tulevaisuutta: ”Haluan elää kuolleiden ihmisten elämää"
Mikä ihmisessä on muuttumatonta ja mikä muuttuu? Kysymys kiinnostaa historioitsija Teemu Keskisarjaa. Häneltä itseltään halutaan kuitenkin vastausta siihen, auttaisivatko historian opit selviytymään nykyisestä kriisistä.
Kun Teemu Keskisarja oli pikkupoika, hän kuunteli tarkasti vanhempien ihmisten juttuja. Isovanhemmat kertoilivat lapsuuden tarinoitaan ja arvuuttelivat, kuka on tehnyt minkäkin rikoksen kotikylällä.
Aina kun mahdollista, poika seurasi vierestä myös muiden tarinointia menneistä ajoista. Erityisesti silloin kun vanhemmat miehet ottivat porukassa viinaa, he palasivat muistoihinsa. Työjutut ojankaivuusta Nivalan pitäjässä ovat jääneet Teemulle paremmin mieleen kuin muiden pikkupoikien jutut.
Perheessä oli seitsemän lasta, joista Teemu oli vanhin. Erityisesti äiti oli lukenut ja lausunut paljon Aleksis Kiven tuotantoa. Hän antoi kansalliskirjailijan innoittamana esikoispojalleen nimen Teemu Aleksis. Teemu-niminen henkilö soittaa viulua ja haastaa riitaa Kiven Nummisuutareissa.
Äiti oli erityisopettaja ja puheterapeutti, isä suomen kielen opettaja, historian laitokselta valmistunut. Ensimmäiset maailmanhistoriaa käsittelevät kirjasarjansa Teemu sai kolmasluokkalaisena.
”Koti oli köyhä, mutta kirjamyönteinen. Minulle luettiin paljon, ja kirjoja oli paljon saatavilla, jos ei omassa kirjahyllyssä niin sitten isovanhemmilla. Koti oli hyvä ympäristö kulttuurisesti.”
Perhe muutti usein. Keskisarja asui lapsuutensa ja nuoruutensa Vantaalla, Pornaisissa ja Porvoossa, mutta ei ehtinyt juurtua mihinkään paikkaan.
”Minä olen kierrellyt ja kaarrellut. Minulla ei valitettavasti ole mitään kotipitäjää niin kuin juurellisilla ihmisillä.”
Poliittiselta kannaltaan vanhemmat olivat taistolaisia, eikä lapsia kastettu kristinuskoon. Lapsena Teemukin kävi pioneerileirillä.
”Vanhempieni taistolaisuus ei jättänyt minuun kauheita vaurioita. Käytännössä ne taistolaiset, jotka minä tiedän, ovat aivan yhtä mukavia ihmisiä kuin muutkin. Myöhemmin minusta on tullut melko sinivalkoinen talous- ja sotahistorioitsija. Tutkimusaiheeni ovat minua käännyttäneet. Eipä minulla silti ole mitään vasemmistoa tai luonnonsuojelijoitakaan vastaan.”
Suomen historian tutkimiselle Teemu Keskisarja on omistautunut viimeisen kahdenkymmenen vuoden ajan. Sitä edelliset parikymmentä vuotta hän pelasi intohimoisesti shakkia.
Teemu Keskisarja oli kymmenvuotias uppoutuessaan shakin maailmaan.
”Luultavasti olen käyttänyt elämässäni enemmän aikaa shakkiin kuin historiaan, koska minä tutkin shakkia öisinkin kaksikymmentä vuotta. Myös kaikki ystäväni olivat shakinpelaajia, se oli totaalisempaa kuin historian tutkimus.”
Kolmekymppisenä Keskisarja ymmärsi, että intohimoisesta paneutumisesta huolimatta hän ei nousisi aivan huipulle. Shakki sai jäädä.
”On shakista jotain henkisiä ominaisuuksia jäänyt, keskittymiskyky ja looginen ajattelu. Ei se aika ehkä täysin hukkaan ole valunut.”
Sitten Keskisarja pääsi Helsingin yliopistoon lukemaan historiaa. Hän valmistui maisteriksi kahdessa vuodessa ja siitä kahden vuoden päästä väitteli tohtoriksi.
”Minä olen yhden asian ihminen. Olen keskittynyt historiaan joka solullani viimeiset kaksikymmentä vuotta.”
Historioitsija toteaa, että historian tutkiminen on hänelle eräänlaista todellisuuspakoa. Menneet ajat ovat hänestä kiinnostavampia kuin nykyisyys tai tulevaisuus. Keskisarja on esimerkiksi nauttinut aina hautausmailla kiertelemisestä ja sen pohtimisesta, mitä menneisyyden ihmiset ovat ajatelleet ja tunteneet.
”Haluan elää kuolleiden ihmisten elämää. Pyrin kuolleiden ihmisten mielen sisään ja elämään uudestaan sellaisia hetkiä, jotka ovat kadonneet tykkänään. Minulla on omituinen kaiho menneisiin aikoihin.”
Ammatti muokkaa vahvasti sitä, kuinka kukin maailmaa katsoo. Keskisarjan elämässä ei kulu tuntiakaan, ettei hän ajattelisi jotain menneisyyden asiaa. Kulkipa hän vilkkaiden kaupunkien kaduilla tai tyhjentyneissä kylissä, hän tekee jatkuvasti ympäristöstään havaintoja, jotka kertovat hänelle menneisyydestä.
”Historia on minulle henki, elämä ja veri, joka päivä ja jokaikinen yö läsnä. Jos suinkin pystyn välttämään, niin en ajattele nykyisyyttä tai tulevaisuutta.”
”Menneet ajat ovat kiinnostavampia kuin nykyisyys tai tulevaisuus.”Teemu Keskisarja
Ydinkysymys Keskisarjalle on se, millä tavalla ihminen on muuttunut ja kuinka taas pysynyt samana vuosisadasta toiseen. Häntä kiinnostaa pohtia, olisiko hänellä kolmensadan vuoden takaisessa kestikievarissa mitään muuta keskusteltavaa kuin sää. Vai olisivatko jutut samankaltaisia kuin nykyajan kapakoissa?
Vaikka elinolosuhteet, vaatteet ja ruoka ovat erilaisia, olivatko ihmiset tunne-elämältään ja mietteiltään samanlaisia kuin me? Pysyykö ihmisen perusluonto samana aikakaudesta toiseen? Ovatko ihmisten kokemukset pohjimmiltaan ajattomia?
Keskisarja katsoo myös lähihistoriaan, ei vain satojen vuosien taakse. Häntä kiinnostavat sellaiset kysymykset, kuten tuntuiko 1930-luvun kansakoululaisista koulukiusaaminen samalta kuin nykyajan nuorista nettikiusaaminen. Tai ovatko työuupumuksen kokemukset samanlaisia nyt kuin silloin, kun työpäivät olivat 16-tuntisia?
”Ihmishistorian peruskysymys on, mikä asia pysyy ennallaan ja mikä vaihtaa hahmoa, maailman muuttuvaisuus tai muuttumattomuus.”
Valitettavasti 300 vuoden takaisilta piioilta ja rengeiltä ei ole jäänyt päiväkirjoja tai kirjeitä, emmekä koskaan saa todisteita siitä, mitä he ovat tuolloin ajatelleet. Oikeuden-käyntipöytäkirjoja sen sijaan on, ja niitä Keskisarjakin on käyttänyt tutkiessaan esimerkiksi rikollisuutta ja väkivaltaa. Niissä pilkahtelee ajan ihmisten ajattelu.
”Oikeudenkäyntipöytäkirjoista huomaa sen, että ihmiset ovat olleet vähintään yhtä älykkäitä ja omaperäisiä kuin nyt. He eivät ole olleet harmaata massaa, vaan kaikin puolin kekseliäitä ja yksilöllisiä.”
Tiedän omat sepustukseni vähäpätöisiksi ja katoavaisiksi.
Unelmoin yhdestä ainoasta kuolemattomasta lähdelöydöstä arkistojen tai kuolinpesien kätköistä.
Pelkään suomen kielen jyräytymistä pakkoenglannin alle.
Luotan omaan työkykyyni ja sapetuskestävyyteeni.
Ihmettelen suomalaisten vaurautta, joka ei voi perustua tuottavan työn tekemiseen.
Iloitsenchesapeakelahdennoutajani tottelevaisuuden kehityksestä.
Muuten olen sitä mieltä, että internet on tuhottava.
Keskisarja ajattelee nykyisin jopa niin, että tämän päivän ihmiset ovat tasapaksumpaa massaa kuin ennen. Ihmiset katsovat samaa ylikansallista viihdettä, ovat kaikki tietokoneyhteyden päässä ja omaksuvat samanlaisen luonnontieteellisen maailmankuvan.
”Tämän päivän ihmiset ovat kotikissoja, jotka eivät joudu juurikaan ajattelemaan tai ponnistelemaan selvitäkseen elämästä hengissä. Siitä syystä me olemme melko tyhmiä. Mutta 300 vuotta sitten oli armottoman kova, myöskin henkisiä ominaisuuksia vaativa, elämäntaistelu. Ihmiset kehittyivät yksilöinä älykkäämmiksi.”
Kun historioitsija eläytyy lähes koko ajan menneiden ihmisten ajatuksiin, herää kysymys, samastuuko hän tutkittaviin hahmoihinsa. Keskisarjan tutkimuksen kohteena ovat olleet niin seksuaali- ja väkivaltarikolliset kuin historian merkkimiehet.
”En kävele rikollisten tai suurmiesten nahoissa ja yritä metodinäyttelemistä, jotta pyrki-sin itse olemaan heidän kaltaisensa. Pikemminkin tutkiminen on sitä, että yritän ymmärtää heitä ja tajuta, mitä tuo tyyppi on elämältään halunnut.”
Yksi tutkittavista historian henkilöistä on ollut Aleksis Kivi, jota kohtaan Keskisarja sa-noo tuntevansa lämmintä ja kiihkeää sympatiaa. Jos hänellä olisi rajaton rahoitus, hän voisi omistaa elämänsä kokopäiväisesti vielä löytymättömien Aleksis Kiven kirjeiden etsimiselle.
Ateistisessa kodissa kasvanut Keskisarja liittyi evankelis-luterilaiseen kirkkoon viime vuonna. Tapaus ei ole hänelle itselleen erityisen merkittävä, sillä uskon asiat ovat kiinnostaneet häntä jo pitkään eikä hänen arkensa ole muuttunut seurakunnan jäsenenä.
Syy kirkkoon liittymiseen oli usko Jumalaan ja se, että hän halusi kastaa nuorimmaisen lapsensa kristillisesti. Myös kirkkoon ja uskontoon Keskisarjalla on historioit-sijan näkökulma.
”Historian tutkiminen on lisännyt suunnattomasti arvostusta, jota tunnen nimenomaan Suomen luterilaista kansankirkkoa kohtaan. Täysjärkinen uskonto ja täysjärkiset papit ovat hyvin tärkeä menestystekijä Suomen kannalta.”
Keskisarja näkee, että papit tekivät valtavan sivistystyön ja edistivät yhteiskunnan kehitystä monella saralla.
”Suomen papit eivät ole koskaan olleet vanhoillisia jääriä, vaan edistyksen airuita. 1800-luvun Suomessa pappi oli aina se heppu, joka ensimmäisenä järjesti isorokkorokotuksia lukkarin kanssa, kokeili perunaa, levitti sanomalehtien tilauksia, perusti kansa-koulun, vapaapalokunnan, nuorisoseuran ja maamiesseuran.”
Lisäksi uskonto ja mielenterveys linkittyvät Keskisarjan ajattelussa yhteen.
”Puhutaan paljon uskontojen uhreista, mutta meidän pitäisi puhua uskonnottomuuden uhreista. Uskonto on kautta vuosisatojen ollut ylivoimaisesti paras mielenterveyspalvelu. Paloviinan ohella se oli ainoa psyykenlääke Suomessa. Ja niin on nytkin.”
”Yhtä jossain lahkossa hourahtanutta kohti on monta sataa sellaista uskovaista, jotka saavat mielenrauhaa, toivoa ja valoa uskonnosta.”
”Historiasta säteilee näkemystä, mutta siitä ei ole nykyisyyden käyttöoppaaksi.”Teemu Keskisarja
Korona tyhjensi Keskisarjan kalenterin luentotilaisuuksista ja matkoista. Normaalioloissa hän luennoi ympäri Suomea noin satana päivänä vuodessa. Hän toimii myös matkaoppaana ja historian asiantuntijana muun muassa Viipuriin suuntautuneilla bussimatkoilla.
Keskisarja kerää satapäisiä yleisöjä kirjastoihin ja juhlasaleihin. Hän esiintyy usein provosoivaan tyyliin ja nauttii vastaväitteistä, joita kuulee, kun puhuu arkaluontoisista aiheista. Sellaisia ovat olleet esimerkiksi vuoden 1918 kansalaissotaa käsittelevät luennot.
Keskustelu on erilaista, kun ollaan vitivalkoisella Lapualla tai tulipunaisella Kuusan-koskella.
”Mielelläni vielä lietson aggressioita sillä tavalla, että puhun valkoisilla paikkakunnilla kuin punikki ja punaisilla paikkakunnilla kuin lahtari. Molemmat näkökulmathan ovat tieteellisesti oikeutettuja.”
Tilaisuuksissa on ollut paljon väittelyitä, mutta Keskisarja ei ole kohdannut vihapuhetta. Tosin siitä hän kiittää sitä, ettei ole sosiaalisessa mediassa.
”Silmästä silmään -keskustelut ovat oikein hyviä kaikenlaisten ihmisten kanssa.”
Keskisarjalla on tutkimustyössä myös useita avustajia.
Kirjoitustöitä riittää. Keskisarja kirjoittaa lehtijuttuja ja kolumneja. Työn alla on pari kirjaprojektia, kuten Serlachius-suvun historiikin viimeinen eli neljäs osa. Hän kirjoitti myös sarjan ensimmäisen osan, vuonna 2010 julkaistun Vihreän kullan kirous.
Lisäksi hän on kirjoittamassa sahateollisuudessa vaikuttaneen yrittäjäsuvun tarinaa, joka alkaa luovutetusta Karjalasta ja jatkuu näihin päiviin saakka.
Korona-aikana työnteko on ollut kotioloissa hieman haastavaa, sillä vauvaikäisen kuopuksen lisäksi kotona ovat olleet päivisin myös kaksi vanhempaa lasta, jotka ovat käyneet etäkoulua.
”Olen kehittänyt selviytymiskeinoja. Tietokonetta on vaikea näppäillä, kun joku jatkuvasti reuhtoo ja juoksee ympärillä. Saneleminen on aika kätevää, minulla on nauhuri, johon sanelen tekstit. Jos pienen hiljaisen tilan ja hetken löytää, niin töitä pystyy tekemään.”
"On pakko elää enemmän tai vähemmän huomisesta huolimatta, muuten yhteiskunta olisi vieläkin kivikaudella."Teemu Keskisarja
Globaali pandemia yllätti historioitsijan siinä missä kenet tahansa muunkin.
”Olen ennustellut kaikenlaisia maailmanloppuja, mutta korona tuli kieltämättä puun takaa.”
Suomen historiasta löytyy monia epidemioita, joihin nykytilannetta voisi verrata: 1700-luvun ruttoepidemia, 1900-luvun espanjantauti ja 1860-luvun nälkävuosinakin suurin osa kuolleista menehtyi tauteihin.
”Toistaiseksi korona on historian mittareilla pientä, mutta vaikea sanoa, kun kipukynnykset ovat eri korkeudella eri aikakausina. En minä vähättele koronaa.”
Historian tutkija ei lähde ennustamaan, mitä me voisimme oppia globaalista kriisistä. Hän ei myöskään ajattele, että menneisyys tarjoaisi meille työkalut nykyisistä tai tulevista kriiseistä selviämiseen.
”Historiasta säteilee sydämen sivistystä ja näkemystä, mutta historiasta ei ole ikinä ny-kyisyyden käyttöoppaaksi.”
Keskisarjalle historia on monimutkainen kaaosteoreettinen inhimillisen toiminnan ekosysteemi. Sen perusteella ei ole helppo aavistaa tulevaisuutta.
”Historia ei toista itseään aina samalla tavalla. Historia kyllä toistaa itseään, mutta se toistaa itseään joka kerta erilaisena. Ja siitä syystä eläminen saa merkityksensä.”
Keskisarja ei ole varma oppiiko ihminen historiasta mitään – tai tarvitseeko oppiakaan. Hän näkee, että koko ihmiskunnan kehitys olisi jämähtänyt paikoilleen, jos olisimme käyttäneet voimavaramme vain tulevien uhkien ehkäisemiseen.
”Jos koko elämä ylivirittyisi katastrofien torjuntaan, rakentaisimme aina vain bunkkereita, emmekä koskaan kirjastoa, aina vain ydinpommin kestäviä väestönsuojia, emmekä koskaan uimahallia.”
”On pakko elää enemmän tai vähemmän huomisesta huolehtimatta, muuten yhteiskunta olisi vieläkin kivikaudella. Onnettomuuksiin ylivarautuminen ei ole toimiva ratkaisu.”
Teemu Keskisarja
on historioitsija, joka on kirjoittanut kymmeniä Suomen historiaa käsitteleviä teoksia rikollisista suurmiehiin sekä sota- ja yrityshistorioita. Keskisarja on myös ahkera luennoitsija. Hän asuu Helsingissä puolisonsa ja kolmen lapsensa kanssa, joista kaksi on edellisestä liitosta.
Juttu on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 5/2020.
