Kultainennoutaja Selja on sometähti, kujeileva herkkusuu ja isäntänsä Henri Alénin terapeutti: ”Seljan antama rakkaus on ihanaa”
Henri Alénin perheeseen tuli seitsemän vuotta sitten uusi perheenjäsen, kultainennoutaja Selja. Se on ollut Henrin elämän parhaita päätöksiä.
Kokki Henri Alén kertoo Eevan juttusarjassa elämänsä rooleista.
Seljan palvelija: täysin pyyteetöntä rakkautta
”Perheemme kultainennoutaja Selja on opettanut minut irrottautumaan töistä. Kun kotiovi menee kiinni, keskityn vain hetkeen. Selja on minulle terapeutti ja olento, josta saan pitää huolta. Se ei ole ollenkaan vähäinen rooli.
Meillä oli ensin kahdeksan vuoden ajan hoitokoira; ihana kultainennoutaja Hilma kyläili meillä isäntäväkensä ollessa reissussa. Hyvistä kokemuksista vaikuttuneina aloimme vaimoni kanssa miettiä, voisiko meiltä onnistua arki oman koiran kanssa. Kokemäeltä seitsemän vuotta sitten saapunut Selja on ollut elämäni parhaita hankintoja.
Seuraa Seljaa!
Seljalla on Instagramissa tili selja_the_dog, jossa voi seurata Seljan arkea ja metkuja. Tilillä on yli 30 000 seuraajaa.
Ilman Seljaa en jaksaisi lähteä yksin metsään jolkottelemaan. Kun olimme kolunneet kaikki lähialueen metsät, kysyin toimittaja Mikko ”Peltsi” Peltolalta lisää vinkkejä. Sain listan luontokohteista, ja kuljimme Seljan kanssa seuraavaksi pääkaupunkiseudun upeassa lähiluonnossa Luukista Sipoonkorven ja Kuusijärven kautta Nuuksioon. Seuraavaksi täytyy lähteä pidemmälle.
Arkkitehti Alvar Aalto sanoi aikoinaan, että jokaisen työmatkan pitäisi kulkea metsän kautta, ja hän oli siinä oikeassa. Luonnossa liikkuminen tuo kaivattua vastapainoa työn rasituksille.
Liikkeessä pysyminen on ehdoton edellytys työkyvylleni. Olen samasta syystä jyystänyt kuntosalillakin parikymmentä vuotta sitkeästi, vaikka se on minusta maailman tylsin paikka.
”Koiramme Seljan omituisin tapa on kivien ja asvaltinpalojen kerääminen. Hän osoittaa tassulla palan, joka täytyy nostaa hänen suuhunsa, muuten ei liikuta. Joskus hän varastaa myös naapurin pihakiviä.”
Selja on kujeileva, omapäinen ja hirmuinen herkkusuu. En tiedä maistaako tyttö mitään, mutta kaikki kyllä kelpaa. Hän on muuten minulle ehdottomasti hän, ei mikään se!
Lemmikki tuottaa ihan hirveästi mielihyvää. On upeaa elää sellaisen olennon kanssa, joka ei mieti pandemioita tai sotia. Seljan antama täysin pyyteetön rakkaus on ihanaa.
Surullisinta lemmikeissä on se, että ne elävät niin lyhyen elämän. Tavallaan teen luopumista Seljasta jo etukäteen.
Kun kultaisellanoutajalla on ikää jo vähän päälle seitsemän vuotta, meno alkaa rauhoittua. Haluaisimme ehdottomasti toisen koiran Seljan jälkeen, mutta toivoisin, ettei koiria tarvitsisi vertailla toisiinsa, jokainen tyyppi on oma persoonansa.
Mietimme myös, olisiko toinen koira hyvä ottaa Seljan vielä eläessä, jotta se oppisi tavoille. Laumaeläimelle toisen kuolema voisi kuitenkin olla kova paikka.”
Luit lyhennelmän haastattelusta, joka on julkaistu uudessa Eeva -lehdessä 1/2024. Haastattelussa Henri kertoo pitkästä liitostaan ja elämänsä tärkeimmästä roolista puolisona. Henri puhuu myös paniikkihäiriöstään ja siitä, miten on oppinut pärjäämään kohtausten kanssa.
