Koulu oli Henri Alénille vaikeaa – yhden opettajan kannustus oli ratkaisevaa tulevaisuuden kannalta: ”Huomasin, että pärjäsin jossain”
Keittiömestari Henri Alénin elämässä on ollut paljon sekä onnistumisia että pettymyksiä. Tunteiden tasaisuus on hänestä ihanaa.
1. Rutiini: En enää mieti turhia juttuja
”Minun on vaikea luoda arkirutiineja, sillä olen vuorotyössä. Työaikani ovat hyvin epäsäännölliset, joten välillä olen töissä aamulla, välillä pitkälle iltaan. Vapaata on, kun on.
Toisaalta onhan sekin rutiini, että yritän olla tekemättä töitä sunnuntaisin. Suljen tietokoneen, ja olen poistanut kaikki ilmoitukset sähköposteista ja muualta. Siten suojelen itseäni siltä, että miettisin turhia juttuja. Itse voi vaikuttaa siihen, etteivät työasiat tulisi uniin.
Tällä hetkellä yritän myös vältellä kaikkea uutta, sillä haluan tutkia maailman menoa ilman paineita.
Kotona on oikeus olla väsynyt, hiljainen tai murheissaan. Perhe, eli vaimoni Terhi ja tyttäreni Mimi sekä koiramme Selja, on ehdottomasti tärkein voimavarani.
Perhe on myös tukiverkkoni. Se ymmärtää, että välillä asiat eivät mene ihan putkeen ja että välillä tarvitsen rauhassa oloa. Mietiskely on minulle tärkeä juttu.”
2. Perinne: Teen ruokamatkan Italiaan joka kesä
”Matkustan kesäisin Italiaan. Olen käynyt siellä 15 vuotta korona-aikaa lukuun ottamatta. Siitä en luista, jollei ole aivan pakko.
Italiassa ruoka, ilmasto ja ihmiset ovat huippuja. Varsinkin maaseudulla on vaatimatonta vanhan ajan meininkiä, joka mielestäni on aivan mahtavaa. Viinitiloilla en enää jaksa vierailla, sillä en saa niistä mitään irti. Ohjelma niissä on niin tuttu ja aina samankaltainen.
Yleensä suuntaan itärannikolle eli Adrianmeren puolelle. Siellä matkustan Marchen tai Abruzzon maakuntiin, mutta niissä paikkakunnat vaihtelevat. Joskus käyn etelässä Apuliassa.
Lomailen mieluummin maaseudulla kuin kaupungissa. Mutta jos kyseessä on vain viikonloppumatka, saatan valita kohteeksi kaupungin, esimerkiksi Rooman tai Venetsian. Italian-matka on joka vuoden kohokohta.
Meillä ei ole kesämökkiä tai muuta kesäpaikkaa. Teemme kuitenkin yleensä koko perheen kanssa pienen juhannusreissun Fiskarsiin ja Mustion linnaan. Muuten vietämme kaupunkijuhannuksen. Se on todella rauhoittavaa.”
”En jaksa viettää aikaa ihmisten kanssa vapaa-aikanani.”
3. Luonto: Metsissä on ihanaa rauhaa
”Vapaalla käyn eri luonnonpuistoissa kävelemässä. Yritän saada kerättyä mahdollisimman paljon luonnonpuistoja. Ne ovat hyvin erilaisia, joten niitä on vaikea verrata toisiinsa.
Suosikkeihini kuuluu Lahden lähellä sijaitseva Lapakisto, josta sain vinkin Mikko ”Peltsi” Peltolalta. Se on superkiva ja upea paikka. Siellä on lampia, mahtavat reitit ja vaihteleva maasto. Lisäksi sinne ajaa Helsingistä vajaassa tunnissa.
Töiden takia en voi yleensä lähteä kauas, joten olen kiertänyt luonnonpuistoja pääasiassa Etelä-Suomessa. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä päiväreissutkin ovat kivoja. Otan eväät mukaan ja teen pitkiä lenkkejä.
Metsä on aivan mahtava. Se on kuten Alvar Aalto sanoi aikoinaan, että ’jokaisen työmatkan pitäisi kulkea metsän läpi’. Metsissä on ihanaa rauhaa, jota arvostan. Työni on melko sosiaalista ja hektistä, joten en jaksa viettää aikaa ihmisten kanssa vapaa-aikanani. Sosialisoiminen on minulle todella raskasta, eikä se huvita minua yhtään.”
4. Löytö: Minusta on ihana tutkia asioita
”En todellakaan ole ’kirja viikossa’ -tyyppi, mutta minusta on ihana tutkia asioita. Olenkin pitkästä aikaa innostunut lukemaan eri maiden ruokahistoriaa. Se on mielestäni todella inspiroivaa.
Lukiessa tunnen, että olen osa jatkuvaa kehitystä ja että se, mitä itse teen ja kaikki muutkin tekevät, ei ole merkityksetöntä.
Minulle tulee mahtava fiilis, kun opin ymmärtämään, mihin tietyt asiat perustuvat. Miksi esimerkiksi pitsa on levinnyt jenkkeihin? On myös kiehtovaa nähdä, mitä menneisyydestä on jäänyt tähän päivään ja mikä poistunut – ja mitkä ovat olleet trendiruokia.”
5. Paikka: Museot antavat ajateltavaa
”Kaikki perinteet ja historia ovat minulle tärkeitä. Jos vain mahdollista, käyn mahdollisimman paljon erilaisissa museoissa. Vaikka en ymmärrä paljon esimerkiksi taiteesta, museot inspiroivat minua ja antavat minulle mietittävää. Pidän erityisesti pienistä museoista, jotka voin kiertää korkeintaan parissa tunnissa.
Joku aika sitten kävin Roomassa Borghese-museossa, joka on yksi hienoimpia yksityisiä taidekokoelmia maailmassa. Siellä oli esillä taiteen kovimpien nimien teoksia.
Aikoinaan kokoelmat edustivat sosiaalista statusta. Ihmiset hakivat taiteen ja sivistyksen kautta merkityksellisyyttä. Samaan aikaan toiminta ruokkii taiteilijoita.
Jenkkien menoa seuratessa tuntuu, että nyt mennään satasta toiseen suuntaan. Vaikka se ei ole miellyttävää, se on kiehtovaa.”
”Meri on minulle iloa ja rauhaa tuova paikka. Sen äärellä minun ei tarvitse tehdä yhtään mitään.”
6. Maisema: Riittää, kun katson horisonttiin
”Meri on minulle iloa ja rauhaa tuova paikka. Sen äärellä minun ei tarvitse tehdä yhtään mitään. Riittää, että näen pitkälle horisonttiin. Siksi on kiva asua Helsingissä.
Muistan, kuinka parikymmentä vuotta sitten olin Havaijilla kuvaamassa työjuttuja. Eksyin pienelle yksityisrannalle, ja siellä kahdeksankymppinen herra istui tuolissa ja poltti sikaria. Teimme päivän työt, ja 8–9 tuntia myöhemmin palasimme rannalle. Sama herra istui yhä samassa paikassa.
Sitten katsoin maisemaa – aurinko laski horisonttiin ja kilpikonnat ryömivät hiekassa – ja se oli täydellinen. Ei sen herran tarvinnut lähteä siitä mihinkään.”
7. Tuoksu: Tryffeli saa minut hymyilemään
”Iloitsen multasienen eli tryffelin tuoksusta. En vain pysty olemaan hymyilemättä, kun haistan sen. Suupieleni vain nousevat saman tien.
Kevät on lempivuodenaikani. Sen odotus, uuden kukoistus ja uusiutuminen, ja niihin liittyvä maan tuoksu ovat ihania. Kaikki eivät niistä tykkää, kun siihen sekoittuu esimerkiksi mätänevät lehdet ja kostea nurmikko, mutta minua ne inspiroivat.”
”Kävin tukiopetuksessakin, mutta matemaattiset ja akateemiset aineet eivät menneet kalloon.”
8. Oivallus: Innostuin ruuanlaitosta nuorena
”Innostus ruuanvalmistukseen on vienyt minua eteenpäin nuoruudesta asti. En ollut kauhean hyvä lukuaineissa peruskoulussa. Yritin kyllä, joten kyse ei ollut laiskuudesta. Kävin tukiopetuksessakin, mutta matemaattiset ja akateemiset aineet eivät menneet kalloon.
Kotitalousopettajani oli superhyvä ja kannustava. Sitten pikkuhiljaa kokkailin kotona ruokia, joita olin oppinut kotitaloustunnilla. Testailin myös reseptejä, joita löysin naistenlehdistä.
Huomasin, että osasin jotain, pärjäsin jossain. Näin heti lopputuloksen, jonka olin saanut aikaan käsilläni. Se oli todella iso juttu silloin.”
9. Ihminen: Esikuvani oli todellinen herrasmies
”Uran varrella on tullut vastaan monia ihmisiä, joiden tekemisiä olen ihaillut. Jos minun pitää valita yksi, hän olisi keittiömestari Auguste Escoffier, joka oli omana aikanaan Ranskan tunnetuin kokki. Hän loi 1800-luvulla keittiöjärjestelmän, eli suunnitteli, miten keittiö toimii hyvin ja turvallisesti.
Siihen aikaan kokit olivat alinta kastia. Keittiöissä oli huonot työolot, kuuma hiiliuuni ja hirveä meininki.
Escoffier oli sivistynyt ihminen. Hän oli ensimmäinen, jonka mukaan kokin pitää käyttäytyä kuin herrasmies ja pukeutua töihin siististi, puhtaisiin vaatteisiin. Kokkia ei saanut kadulla sekoittaa laitapuolen kulkijaan. Keittiössä ei myöskään saanut tupakoida tai juopotella.
Tavallaan hän oli ensimmäinen keittiöiden hr-henkilö, palvelumuotoilun maailmanmestari jo silloin, kun sellaisia asioita ei edes mietitty.”
”Olen huono pettymään, enkä enää oikein pety mistään. Toisaalta en enää suuresti iloitsekaan.”
10. Ajatus: Pettymyksiä tulee aina
”Kun kokkia masentaa ja ärsyttää ja mikään ei suju, sanon, että ’älä huolehdi, ei tämä ole viimeinen kerta, kun jokin menee pieleen’. Pettymyksiä tulee aina. On lohduttava ajatus, että tulevaisuudessakaan asiat eivät aina mene niin kuin haluaa, mutta maailma ei siihen kaadu.
Minulle on tullut niin paljon onnistumisia ja pettymyksiä, että nykyään en edes oikein reagoi niihin. Olen huono pettymään, enkä enää oikein pety mistään. Toisaalta en enää suuresti iloitsekaan. Tylsä sanoa, mutta minusta on tullut aika tasainen tunteiden kanssa, mikä minusta on ihana olotila.
Olen luonteeltani ’pessimisti ei pety’ -tyyppinen ihminen. Moni suomalainen on saanut luterilaisen kasvatuksen, ja siihen kuuluu kärsimys. Pitäisi olla ihan romuna ennen kuin saisi nauttia mistään.
Nuorena otin pettymykset todella raskaasti, siis todella raskaasti. Kun niitä ajan myötä kertyi tarpeeksi, tajusin, että ne kuuluvat elämään. Nykyään pystyn nopeammin toipumaan pettymyksistä, eivätkä ne ole enää ongelma.
Kerran vähättelin onnistumistani. Asiakkaani kuuli sen ja neuvoi, että aina kannattaa iloita hyvistä hetkistä, sillä niitä tulee niin harvoin. Hän sanoi, että ’pysähdy, nosta lasi ja nauti ihan pieni hetki siitä tilanteesta ennen kuin menet eteenpäin’.
Hän oli oikeassa.”
Viime vuonna keittiömestari Henri Alén myi osuuksiaan monista yrityksistä ja keskittyi helsinkiläisen Finnjävel-ravintolan pyörittämiseen. Päivän viikossa hän kirjoittaa reseptiikkaa ja uutta keittokirjaansa.
Juttu on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 6/2025.
