Yhdyntäkipu sai Hennan tuntemaan itsensä vääränlaiseksi naiseksi – oireiden takaa paljastui vulvodynia

Polttava kipu pysäytti yhdynnän ja esti tamponin asettamisen. Kipu oli niin kova, ettei Henna Timperi, 22, voinut ajatellakaan gynekologista tutkimusta. Kivun syy oli kuitenkin selvitettävä pelosta ja ahdistuksesta huolimatta.

Kun gynekologi kosketteli vanutikulla Hennan emättimen suuaukkoa ja ulkosynnyttimien aluetta, Henna kiemurteli tutkimuspöydällä ja itki kivusta. Lääkärin epäilys osui oikeaan: oireet viittasivat vahvasti vulvodyniaan, oireyhtymään, jolle on ominaista ulkosynnyttimien voimakas kipu ja kirvely.

Henna kuuli vulvodyniasta ensimmäisen kerran gynekologin vastaanotolla. Hän on kiitollinen, että kohdalle sattui taitava lääkäri, sillä hän oli kuullut, että kaikki gynekologit eivät tunnista vulvodyniaa vaan voivat jopa vähätellä kipua.

”Kun kipua aiheuttavat asiat, joiden pitäisi olla kivuttomia, tulee epävarma ja hämmentynyt olo. Aloin vertailla itseäni muihin, mikä ei ole hyvä juttu. Mietin, miksi en kykene luonnollisiin asioihin. Tunsin olevani erilainen ja yksin. Olin pettynyt itseeni ja kehooni.”

Vaikka vulvodynia voi olla sinnikäs seuralainen, diagnoosi oli Hennalle helpotus: se lopetti epätietoisuuden.

Gynekologin sanat lohduttivat ja vahvistivat tunnetta siitä, että kivuista voi selvitä. Lääkäri vakuutti, että tekee kaikkensa, jotta Henna toipuisi ja voisi elää normaalisti.

Henna on saanut apua erityisesti lantionpohjan fysioterapiasta. Lantionpohjan lihasten tunnistaminen on tärkeä osa vulvodynian hoitoa. Myös kumppanin tuki on ollut korvaamatonta.

Henna Timperi, 22

Työ: tradenomi, karkkikaupan myyjä

Asuu: Vantaalla

Perhe: avomies

Kipu havahdutti Hennan ensimmäisen kerran keväällä 2021, kun yhdynnät, tamponin laittaminen ja gynekologiset tutkimukset kävivät kivun vuoksi mahdottomiksi.

Kipu oli sietämätöntä. Se tuntui polttavalta, kuin joku kaivaisi sisuksia teräaseella. Toisinaan kipu säteili vatsan alueelle. Kun kivut olivat hurjimmillaan, istuminenkin oli tukalaa. Yhdyntäyrityksen jälkeen kipu saattoi piinata jopa tunnin.

”Yritin huuhtoa ulkosynnyttimien aluetta lämpimällä vedellä, mutta sekään ei juuri auttanut.”

Henna oli aloittanut minipillerit ja mietti, voisivatko ne lisätä oireita. Ainakin ne tuntuivat aiheuttavan emättimen kuivuutta ja haavaumia.

Henna sai myös hiivalääkekuurin. Lääkekuurien tarkoitus oli varmistaa, etteivät oireet johdu hiivasta. Haavaumat paranivat apteekin voiteilla ja kuivuus helpotti, mutta kivut jäivät.

Vulvodyniaa on hoidettu muun muassa fysioterapialla. Hennan mukaan myös se on aiheuttanut jännitystä. Mitä tapahtuu seuraavaksi? Sattuuko tämäkin? Fysioterapiassa ei ensimmäiseen pariin kuukauteen koskettu kipupisteisiin. Kipua hoidettiin ensin vatsan päälle laitettavilla sähkölätkillä. Niiden avulla lihasjännitys alkoi hellittää. Vasta myöhemmin hoidettiin lantiopohjan lihaksia manipulaatiolla.

”Fysioterapeutti paineli kipupisteitä sormella ja pienellä tikulla parin minuutin ajan. Lihaksia myös venytettiin hitaasti eri suuntiin”, Henna kertoo.

”Aluksi käsittely tuntui piinalliselta, mutta lopulta hoito auttoi. Vähitellen kipupisteet alkoivat antaa periksi ja kivun sietokyky kasvoi. Motivaationi kasvoi samaa vauhtia hoidon edistyessä.”

Lihasten jännitystä ja voimatasoa mitattiin laittamalla mittari emättimeen, ja lihaksia piti vuorotellen jännittää ja rentouttaa. Fysioterapeutti hieroi sisäreisien kipukohtia, sillä hoidon tarkoitus on rentouttaa koko alakeho. Hoitoon kuuluvat myös muut rentoutusharjoitukset.

Henna teki harjoituksia tunnollisesti myös kotona. Painelu- ja venytysharjoituksia hän teki niihin tarkoitetutuilla, eri kokoisilla dilataatio- eli laajennuspuikoilla.

”Jossain vaiheessa tuntui, että kipu vain on ja pysyy, vaikka teen mitä. Yritin väkisin ja itkin, etten jaksa näitä paineluita. Tuli epätoivoinen fiilis: tämä ei lopu koskaan, teen harjoituksia lopun ikääni”, Henna kertoo.

”Yritin ajatella positiivisisesti ja keskittyä niihin kertoihin, jolloin painelut eivät tuntuneet yhtä kipeiltä. Muistelin ensimmäisiä harjoituksia ja mietin, kuinka paljon olen edistynyt.”

Fysioterapia kesti puoli vuotta. Nyt Henna tekee kipupistepaineluja ja venytyksiä itse ja yleensä päivittäin. Hän painaa kipupisteita niin kauan että kipu hellittää. Lisäksi hän käyttää Tens-laitetta rentouttamaan lantionpohjan lihaksia.

”Tamponin käyttö ja yhdyntä onnistuvat, kun olen painellut kipupisteitä. Jos en ole tehnyt paineluja viikkoon, ne eivät onnistu.”

Nyt Henna tietää, mitä hänen kehonsa tarvitsee.

Vulvodynia on vaikuttanut kokonaisvaltaisesti Hennan kehosuhteeseen. Kun vulvodynia alkoi oirehtia, hän oli vasta tavannut nykyisen kumppaninsa. Joskus epäonnistuneen yhdyntäyrityksen jälkeen Henna vaipui epätoivoiseen itkuun.

Vuoteen yhdyntöjä ei ollut lainkaan.

”Jännitys saattoi ilmetä niin, etten halunnut seksiä ollenkaan tai lukkiuduin täydellisesti seksin hetkellä. Lantionpohjan lihakset menivät kramppiin. Ajatuskin kivusta, ja lihaksetkin olivat ihan, että ei”, Henna sanoo.

”Aloin pelätä kipuja. Tunsin ahdistusta ja inhottavaa oloa. Tuntui, että minussa on jokin vika. Käperryin sisäänpäin.”

Alussa Hennasta tuntui pahalta sekin, että kumppani joutui kärsimään tilanteesta. Kumppani kyllä korosti, ettei ajattele niin.

”Hän on rauhoitellut minua ja sanonut, ettei minussa ei ole mitään vikaa eikä tämä haittaa. Mieheni on ollut tosi ymmärtäväinen, osannut sanoa oikeat sanat ja nostanut minut taas kuopan pohjalta ylös.”

Onko parisuhteessa oltava yhdyntää? Henna on vulvodyniaa hoitaessaan oivaltanut, miten yhdyntäkeskeistä seksuaalielämä on, vaikka yhdyntä ei välttämättä tuo naiselle suurinta seksuaalista tyydytystä.

”Puheet siitä, että toimiva seksielämä on parisuhteessa tosi tärkeää, voivat aiheuttaa valtavia paineita. Jos et pysty täyttämään odotuksia, tulee riittämätön olo”, hän sanoo.

”Olen yrittänyt päästä irti ulkopuolelta tulevista ajatuksista. Seksi ja seksuaalisuus ovat paljon muutakin kuin yhdyntä. Läheisyyttä voi olla myös ilman yhdyntää.”

Stressi pahentaa vulvodynian oireita. Harjoitusten avulla Henna on oppinut tunnistamaan jännityksen ja rentoutumaan.

Facebookin vertaistukiryhmä vulvodyniasta kärsiville on ollut Hennalle tärkeä. Hän on tajunnut, ettei ole vaivansa kanssa yksin. Hän on myös oppinut tuntemaan itsensä entistä paremmin, koska on joutunut käsittelemään pettymystä ja huonommuuden tunteita. Enää hän ei romahda, jos yhdyntä ei onnistu.

Silti ajatus kipupisteiden painelusta vielä työpäivän jälkeen tuntuu välillä raskaalta.

”Painelun jälkeen on kuitenkin paljon parempi fiilis, sellainen itsensä voittamisen tunne. Toivoa tuo se, että olen mennyt eteenpäin. Olen ylpeä siitä, että olen jaksanut käydä asioita läpi ja selvinnyt tänne asti.”

Iloa synnyttävät asiat, jotka vievät ajatukset pois vulvodyniasta. Henna harrastaa juoksua ja hiihtoa ja käy kuntosalilla.

”Olen kotoisin pienehköltä paikkakunnalta, jossa luonto, etenkin metsä, on ollut aina lähellä. Pienenä leikin metsässä paljon. Kun menen metsään, raikkaaseeen ilmaan, auringon paistaessa, piristyn nopeasti.

Kumppaninsa kanssa Henna käy golfaamassa. Myös golf on opettanut epäonnistumisen tunteen käsittelyä.

”Laji ei ole maailman helpoin. Kun epäonnistuu, tekee mieli lyödä hanskat naulaan, mutta jo yhden hyvän lyönnin voimalla jaksan pitkään.”

Henna nauttii myös neulomisesta. Silloin on keskityttävä tekeillä olevaan työhön, eikä voi ajatella muuta. Onnellisuutta tuovat viikonloppuvapaat, kirpputoreilla kiertely ja yhteiset hetket kumppanin kanssa.

Ammatillisesti Henna etsii vielä suuntaansa. Hän on koulutukseltaan tradenomi ja tekee kaksivuorotyötä karkkikaupassa, mutta on kiinnostunut terveydenhoitajan työstä. Hän haluaa auttaa erityisesti nuoria. Hän on opetellut positiivisuutta, ottanut sen osaksi elämäänsä.

”Nykyään osaan olla armollinen itseäni kohtaan. En olisi voinut estää vulvodyniaa enkä tehdä mitään toisin”, hän sanoo.

”Kun koen kipua, en uppoa enää suoraan epätoivoon, vaan osaan hyväksyä sen, että välillä sattuu enemmän, välillä vähemmän.”

Juttu on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 3/2024.