Enkelit olivat Heljä Liukko-Sundströmille ikuinen inspiraation lähde
Taiteilija Heljä Liukko-Sundström oli lapsesta lähtien tuntenut henkimaailman läsnäolon. Enkelit lentelevät hänen keramiikkatöissään – ja ne pelastivat myös hänen henkensä. Toukokuussa 2024 kuolleen taiteilijan haastattelu ilmestyi Voi hyvin -lehdessä vuonna 2021.
Pimeällä tiellä ajanut Heljä Liukko-Sundström ennätti nähdä auton valokeilassa tumman hahmon, ja sitten rysähti. Metsästä loikannut hirvi mätkähti täydellä voimalla auton katon päälle – kuljettajan puolelle. Katto painui kasaan, ja Heljän päälle satoi lasinsirpaleita.
Heljä kömpi ulos autostaan omin voimin. Paikalla olleet silminnäkijät eivät olleet uskoa silmiään. Auto meni lunastukseen ja hirvi oli lopetettava, mutta Heljässä ei ollut naarmuakaan.
”Hirveä lopettaneen tulleet miehet sanoivat minulle, että jos hirvi olisi tullut 30 senttimetriä minua lähemmäksi, henkeni olisi mennyt varmasti.”
Samana vuonna 2019 Heljä joutui toiseen kolariin. Tien risteyksestä kääntynyt auto ajoi Heljän kylkeen. Heljä istui taas vahingoittumattomana peltiromun keskellä ja auto joutui lunastukseen.
Poliisit onnittelivat Heljää jälleen kerran hänen satumaisesta onnestaan.
”Minulle tämä on todiste enkelien olemassaolosta. He suojelivat minua. Sanoin poliiseille, että kaikella on tarkoitus. Minulla on vielä hommia maan päällä.”
Henkimaailman läsnäolo tuli Vehmaalla Varsinais-Suomessa syntyneelle Heljälle tutuksi jo pikkutyttönä. Sekä hänen äitinsä että äidinäitinsä näkivät asioita ennalta. Voimakastahtoisen mutta avarakatseisen äitinsä kanssa Heljä saattoi puhua elämästä ja sen tarkoituksesta sekä henkisistä kysymyksistä, kuten jälleensyntymisestä.
”Lapsena makasin nurmikolla ja katselin ylläni lipuvia poutapilviä, joista muodostuitaivaalle enkelihahmoja. Samaan aikaan saatoin tuntea vahvasti tuolloin jo edes-menneen isoäitini läsnäolon.”
Herkkä pikkutyttö ei kuitenkaan vielä aavistanut, että enkelit olisivat mukana hänen taiteessaan tulevina vuosikymmeninä.
Äiti olisi toivonut Heljästä sairaanhoitajaa. Heljä tunsi kuitenkin vahvasti, että hänellä on toisenlainen polku edessään. 14-vuotiaana Heljä ilmoitti äidilleen, että hänestä tulee taiteilija ja että hän julkaisee ensimmäisen kirjansa ennen kuin täyttää 40 vuotta.
Näin tapahtui.
”Uskon johdatukseen ja ohjaukseen. Tässä elämässä minulle on määrätty mielenkiintoinen taiteilijan ura, jossa olen päässyt toteuttamaan itseäni.”
”Tunsin väkevästi enkelin ottavan minua käsivarrestani kiinni.”Heljä Liukko-Sundström
Äidillä oli tapana sanoa Heljälle, että tytär on aina oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Näin tytär itsekin kokee. Mitä vanhemmaksi hän varttui, sitä herkemmin hän oppi kuuntelemaan intuitiotaan.
Vuonna 1962 Heljä aloitti työskentelyn keramiikkataiteilijana Arabian tehtaalla Helsingissä, ja vuonna 1967 hänet valittiin Arabian kuuluisalle taideosastolle rakennuksen yhdeksänteen kerrokseen.
Siellä työskentelivät monet merkittävät taiteilijat, kuten Heljän suuri idoli professori ja keramiikkataiteilija Birger Kaipiainen.
”Hän puhui minulle usein intuitiosta ja siitä, miten hän käyttää sitä työssään. Hän oli suuri taiteilija, joka oli pystynyt aikuisena säilyttämään lapsen luovuuden ja leikkimielisyyden.”
Myös Heljä on aina työskennellyt vaistonsa varassa.
”Koen, että joku piirtää kauttani. Kättäni ikään kuin liikutellaan. Mietin usein sitä, kuka minussa työskentelee.”
Myös ideat töihin tulevat samasta lähteestä. Konginkankaan bussionnettomuuden jälkeen vuonna 2004 Heljä maalasi näkynsä perusteella Surun päivä -nimisen keramiikkataulun, jossa 23 enkeliä kohoaa taivaalle. Teoksen enkelit kuvaavat bussiturmassa menehtyneitä.
”Tunne oli voimakas. Minun oli suorastaan pakko maalata kuva ulos itsestäni.”
Heljä on tehnyt lukuisia enkeliaiheisia teoksia ja kirjoittanut myös enkelikirjoja. Siivekkäät hahmot ovat muuttuneet Heljän pitkän uran aikana.
”Aiemmin enkelini olivat kapeampia ja pienempiä. Vuosien kuluessa ne ovat nousseet työssäni päärooliin.”
enkelit Heljä aistii kahdella tavalla. Toisinaan hän tuntee ne energiana, toisinaan taas hän näkee valoa. Ne voivat myös puhua Heljälle tai koskettaa häntä.
”Pian sen jälkeen, kun mieheni Kauko kuoli maaliskuussa 2016, tunsin väkevästi, kuinka enkeli otti minua käsivarresta kiinni.”
Heljä kokee, että hänellä on ympärillään lauma suojelusenkeleitä. Ne antavat voimaa silloin, kun mieli on maassa.
”Kun olen väsynyt, pyydän enkeleitä tuekseni. Usein ei kulu kauaakaan, kun tunnen suorastaan pursuavani energiaa. Tunnistan, etten ole yksin. Se tuntuu vähän siltä kuin tyhjä akkuni olisi ladattu täyteen. Kiitän aina henkimaailmaa avusta.”
Enkelit tuovat Heljälle turvaa ja lohtua. Ne ovat tukena etenkin menetyksen hetkillä, kuten silloin, kun Heljän esikoispoika Marko menehtyi haimasyöpään 46-vuotiaana.
Monia läheisiään haudannut Heljä ei pelkää kuolemaa.
”Olen varma siitä, että mitään pelättävääei ole. Rajan takana on vain hyvyyttä ja kauneutta. Olen saanut toisinaan etiäisiä läheisteni kuolemasta. Ennakkoaavistukset ovat olleet minulle lohdullisia. Nekin viestittävät, ettei kuolemaa tarvitse pelätä.”
Heljä on kiitollinen ja onnellinen elämästään. Hän kokee olevansa siunattu.
”Minulla on ollut niin kivaa, että vaikka kuolisin nyt, olisin tyytyväinen. Koen, että tehtäväni on jakaa iloa. Olen saanut toteuttaa sitä niin työssäni kuin vapaa-ajallanikin.”
”Tunsin väkevästi, että enkeli otti minua käsivarrestani kiinni.”Helsä Liukko-Sundström
Aamuyön hiljaiset tunnit ovat parasta luomisaikaa. 83-vuotias Heljä ei haaveile eläkepäivistä. Hän herää kolmen jälkeen aamuyöllä ja aloittaa työt. Yöuneksi riittää yleensä neljä tuntia. Näin on ollut aina. Taiteilija saa parhaiten yhteyden luomisvoimaansa ennen kuin muu maailma herää.
Heljä ajaa viikoittain Helsingin ja Humppilan väliä. Hänellä on molemmissa paikoissa koti ja työhuone. Heljä pakkaa tavaroitaan ja jättää hyvästejä Arabian vanhassa tehdasrakennuksessa sijaitsevalle taideosastolle, jossa hän on työskennellyt vuodesta 1967 lähtien. Arabian taideosasto jatkaa toimintaansa, mutta jatkossa Heljän työhuone on Ateljé Heljässä Humppilassa.
”Koko elämäni on ollut Arabian korkeassa tiilirakennuksessa. Käyn läpi voimakasta muutoksen ja luopumisen prosessia.”
Vanhenemisessa on Heljän mielestä vaikeinta yksinäisyys, joka jokaisen pitkän elämän kokijan on hyväksyttävä. Kun Kauko kuoli, Heljä tunsi itsensä pohjattoman yksinäiseksi.
”Leskeksi jääminen oli minulle kova paikka. Purin suruani uppoutumalla työntekoon.”
Ikääntymisessä on myös positiivisia puolia. Parasta on ymmärryksen kasvaminen. Se on Heljän mukaan oikeastaan elämän tarkoitus – oppia näkemään koko elämän hieno kokonaisuus.
mieli pursuaa elinvoimaa, mutta keho vanhenee. Muutama vuosi sitten Heljällä diagnosoitiin vakava sairaus. Hän oli jo tullut lääkärin kanssa yhteistuumin siihen päätökseen, että sairautta ei ryhdytä hoitamaan rankalla lääkityksellä, sillä toden-näköisyys onnistua oli lääkärin mukaan hyvin pieni.
Yhtäkkiä Heljän intuitio kuitenkin sanoi toisin.
”Sain kirkkaan vision siitä, että minun tulisikin aloittaa hoidot. Tunsin, että kehoni kestäisi ne sittenkin. Jo pelkästään päättäväisyyteni riemusta tunsin olevani heti paremmassa kunnossa.”
Lääkärin suureksi yllätykseksi Heljä kesti hoidot hienosti, ja ne tepsivät. Sairaus on saatu hallintaan. Heljä voi hyvin.
Sairaalajaksojen aikana henkilökunta ihmetteli Heljän pirteyttä.
”Mielellä on suuri valta paranemiseen. En pyörittele sairautta mielessäni. En yksinkertaisesti anna negatiivisille ajatuksille tilaa.”
Mielen voiman Heljä on valjastanut avukseen aina. Jos hän on alakuloinen, hän muistelee onnistumisiaan ja tähtihetkiään. Hän ajattelee kaikkia niitä asioita, joista hän tuntee kiitollisuutta.
”Tehtäväni on kohottaa toisia ihmisiä, ei laskea. Sen takia minun on pidettävä itsestäni huolta, että olen hyvissä energioissa.”
”Koen, että joku piirtää kauttani. Kättäni ikään kuin liikutellaan.”Heljä Liukko-Sundström
Heljä sai näyn parikymmentä vuotta sitten, että hän joskus kirjoittaa ja kuvittaa kirjan, joka käsittelee kuolemanjälkeistä elämää.
”Minua kiinnostaa, minkälaista elämää me kenties vietämme tämän maallisen vaelluksen jälkeen. Pikkutytöstä lähtien olen ajatellut, että kaikki paha ja rumuus ovat täällä ja että toisella puolella on pelkästään kauneutta. Helvetti on täällä meidän keskellämme.”
Kirja on tarkoitettu lohduksi niille, jotka ovat lähellä kuolemaa. Siihen tulee lempeitä tekstejä ja kaunis kuvitus. Tämä kirja syntyy samoin kuin Heljän muutkin työt: hän toimii välikätenä sanoille ja kuville, jotka haluavat tulla maailmaan.
Kirjaprojekti on antanut odotuttaa itseään, sillä Heljä ei ole saanut siihen vielä henkimaailmalta lupaa.
”Minun on tarkoitus oppia kuulemaan yhä herkemmin, mitä enkelit tarkoittavat. Teen kirjan sitten, kun saan yläkerrasta selkeän merkin.”
Ennen kirjaprojektin käynnistymistä Heljä jatkaa keramiikkatöitä ateljeellaan. Kun hän aamuvarhain avaa silmänsä, hän miettii, mitähän ihanaa hän tänään tekisi.
”Jos inspiraationi on joskus kateissa, viettelen itseni töihin. Se on hauskaa! Työ imaisee minut mukaansa, ja pian olen jälleen innoissani.”
Heljä Liukko-Sundström
oli keramiikkataiteilija. Hän työskenteli Arabian palveluksessa taitelijana vuodesta 1962 tehtaan sulkeutumiseen saakka vuoteen 2016. Hänelle myönnettiin professorin arvonimi vuonna 1994.
Heljä oli tunnettu erityisesti uniikkitöistään, joita on ollut esillä Suomessa ja ympäri maailmaa. Hän sai useita palkintoja, muun muassa Pro Finlandia -mitalin. Heljällä oli koti Helsingissä ja Humppilassa, jossa sijaitsi myös hänen ateljeensa.
Heljä kuoli 85-vuotiaana toukokuussa 2024.
Juttu on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 11/2021.
