Uusi rakkaus toi Helena Rannan, 77, elämään bonuslapset, hujan hajan olevat tavarat – ja suuren onnen: ”On jännää saada kokea tällaista tässä iässä”
Sotarikostutkija ja oikeushammaslääkäri Helena Ranta nauttii tuoreesta avioliitostaan. Elämä Jukan kanssa on helppoa ja mukavaa, vaikka tavaroiden paikoista on hieman pitänyt kinastella.
Jakkupuku oli musta, samoin sulhasen puku. Raaseporin maistraatin ulkopuolella tuuli tuiversi, maa oli liukas. Oli joulukuun 9. päivä vuonna 2022, kun oikeushammaslääkäri ja sotarikostutkija Helena Ranta sanoi tahdon sulhaselleen Jukalle.
Vihkitoimituksen hoitanut nuori juristi vaikutti jännittyneeltä.
”Hän oli kovin vakava. Olisimmehan ikämme puolesta voineet olla hänen isovanhempiaan”, Helena, 77, muistelee.
Samalla rekisteröitiin avioehto, jossa kummallakaan ei ole oikeutta toisen omaisuuteen.
”Se oli molemmille reilu peli.”
Vihkimisen todistajina olivat molempien ystäväpariskunnat, joiden kanssa tuore vihkipari söi vielä juhlaillallisen, kala-aterian GH Fyren -ravintolassa.
Mies tervehti Helenaa maskinsa takaa tammisaarelaisen ruokakaupan pihalla.
”Oletko sinä Helena? Mehän taidamme tuntea.”
Elettiin korona-aikaa, maaliskuuta 2021.
Helena vastasi oman maskinsa takaa myöntävästi.
Mies oli jotenkin tutun oloinen, vaikka Helena ei aluksi muistanutkaan yli kymmenen vuoden takaista iltaa kotonaan. Tuolloin hän emännöi vanhojen koulukaverien tapaamista kotonaan Åminneforssissa.
Jukka saapui tapaamiseen etuajassa. Helena tyrkkäsi veitsen vieraan käteen ja pyysi tätä tätä auttamaan vihannesten pilkkomisessa.
”Siinä hetkessä hän oli minulle tuntematon mies, jota en ollut koskaan tavannut.”
Helena ja Jukka tapasivat kuitenkin ensimmäistä kertaa jo lapsina Imatran Teppanalan kansakoulussa ja myöhemmin Imatran yhteislyseossa. Jukka on Helenaa kolme vuotta vanhempi, ja he liikkuivat eri porukoissa.
”Lapsuudenkotimme ovat olleet noin puolentoista kilometrin päässä toisistaan”, Helena sanoo.
Sen sijaan Jukka muistaa Helenan kaksi veljeä, jotka olivat hänen kanssaan samaa ikäluokkaa.
Myöhemmin yhteensattumia löytyi lisää. Kun Jukka muutti Helenan luokse Åminneforsiin kesäkuussa 2022, hänen mittavaan kirjakokoelmaansa kuuluvan nuottikirjan välistä putosi lattialle Vuoksen mieslaulajien vanha konserttiohjelma 1950-luvulta.
”Kävi ilmi, että isämme ovat laulaneet samassa kuorossa. Minun isäni oli kakkosbasso, Jukan isä ykkösbasso.”
Kaupan pihalla Jukka pyysi Helenan puhelinnumeroa, ja Helena kirjoitti numeronsa takin taskusta löytyneelle likaiselle paperinpalalle.
Sitä lappua Jukka säilyttää yhä.
Parin viikon kuluttua Jukka soitti. Helena puhui hänen kanssaan pitkään, myös vaikeista asioista. Jukan vaimo oli menehtynyt vuotta aikaisemmin.
Puhelun päätteeksi Jukka pyysi Helenaa elokuviin. Helena suostui, vaikka elokuvissa käyminen ei ollut hänelle yleensä mieluisaa ajanvietettä.
Tammisaaren Bio Forumissa he katsoivat lännenelokuva No Man´s Landin. Elokuva ei ollut Helenan mielestä kummoinen. Molemmat istuivat tiiviisti omissa penkeissään ja lähtivät elokuvan päätyttyä kotiin.
Silti he huomasivat viihtyneensä yhdessä, ja Jukka soitti Helenalle uudelleen. Yhdessä he kävivät sienestämässä, konserteissa ja keskustelivat kirjallisuudesta – lukeminen kun on molempien suuri intohimo.
Seuraavien kuukausien aikana ystävyys syveni rakkaudeksi.
”Jukka tekee mielellään niin kuin minä sanon. Se tekee elämästä aika mukavaa.”
En missään nimessä mene enää uudelleen naimisiin, Helena oli päättänyt. Hänen ensimmäinen avioliittonsa oli päättynyt eroon jo 1990-luvun alkupuolella eikä hän tuntenut kaipuuta uuteen.
Mutta Jukka, 80, oli sinnikäs. Hän halusi naimisiin ja keväällä 2022 lausui toiveensa ääneen.
”Idea oli ihan kokonaan Jukan, minusta se oli aluksi turha ajatus. Mutta sitten ajattelin, että jos avioliitto on hänelle tärkeä, ei minulla ole mitään sitä vastaankaan.”
Ennen Jukkaa Helena oli elänyt 30 vuoden ajan paitsi itsellisesti, omien sanojensa mukaan myös itsekkäästi. 26 vuotta kestäneen avioliittonsa päätyttyä hän ei seurustellut vakavasti, vaikka ”yrittäjiä kyllä oli”.
Menneen elämän yhtymäkohdat, samat lapsuuden nurkat ja monet yhteiset tuttavat Jukan kanssa tekivät Helenan olon turvalliseksi ja luottavaiseksi.
”Ajattelin, että katsotaan mitä tapahtuu.”
Helenan mielestä rakastuminen kypsällä iällä poikkeaa merkittävästi nuoruuden tunteista.
”Tässä iässä suhteen aloittamiseen ei liity enää harhakuvitelmia siitä, että toista voisi muuttaa. Toisen hyväksyy sellaisena kuin hän on.”
Jukka muutti Helenan luokse kesällä 2022. Aiemmin Helena oli iloinnut valtavasta vaatehuoneestaan. Nyt Jukka valloitti siitä valtaosan, luvan kanssa toki.
”Jouduin kyllä kysymään, tarvitseeko mies kahdeksaa pusakkaa, kauheasti erilaisia hattuja ja loputonta määrää valkoisia kauluspaitoja. Laskin, että t-paitojakin hänellä oli 40. Surkeimmat heitin pois.”
Sopeutuminen arjen jakamiseen toisen kanssa ei ollut aluksi Helenalle ongelmatonta, Jukka vaikutti sopeutuvan muutokseen helpommin.
”Kun on tottunut siihen, että tavarat pysyvät aina samoissa tietyissä paikoissa, on vaikea sietää sitä, että joku käy liikuttelemassa niitä. Etsimiseen menee paljon aikaa.”
Siksi Helena haluaa itse tyhjentää astianpesukoneen, jotta hän löytää tietyt kulhot sieltä mistä pitääkin.
Omaa tilaa on arjessa molemmille riittävästi. Aamuvirkumpi Helena herää aina ensin, hiipii keittiöön lukemaan lehden ja tekemään sudokuja.
Kummallakin on kotona omat lempipaikkansa. Helena istuu lukemassa keittiön pöydän ääressä, Jukka viihtyy olohuoneessa suosikkituolissaan.
”Jos hermostun, sanon että annan minun olla rauhassa”, Helena sanoo ja nauraa.
”Yksikään mies tuskin olisi kestänyt rinnallani kiireisimpinä uravuosinani.”
Jukalla on edellisestä liitostaan kaksi aikuista lasta ja neljä lastenlasta. Helenan mukaan jälkeläiset ovat hyvin iloisia Jukan uudesta onnesta.
Jukka hoitaa taaperoikäisiä lapsenlapsiaan usein ja Helena osallistuu touhuihin mieluusti.
”Kokkamme makaronilaatikkoa, merimiespihviä, lihapullia ja pannukakkua. Mustikkapiirakka pitää leipoa kolmevuotiaan kanssa yhdessä.”
Helenalla ei ole omia lapsia, mutta sisarusten lapset ja heidän kahdeksan lastenlastaan ovat olleet hänelle läheisiä ja usein hoidossakin.
Neljä bonuslastenlasta ovat tuoneet Helenan elämään iloa.
”Onhan se jännää saada kokea tällaista tässä iässä.”
Helena ajattelee, ettei olisi voinut paneutua uraansa samalla tavalla perheellisenä. Lapsettomuus ei ole harmittanut häntä.
”En usko, että yksikään mies olisi kestänyt elämää rinnallani kiireisimpinä uravuosinani. Sitä, että yhtäkkiä nappaan laukkuni ja lähden maailmalle, kun pyydetään.”
Elämä on nyt hirveän helppoa. Niin Helena ajattelee, kun avioliittoa on takana reilun vuoden verran.
”Ei minulla ole siitä mitään muuta kuin hyvää sanottavaa.”
Helena on pariskunnasta temperamenttisempi, Jukan hän ei ole nähnyt vielä kertaakaan suuttuvan. Helenan mielestä puolisossa paras piirre onkin kärsivällisyys, joka häneltä itseltään uupuu.
”Minä saatan hermostua pienestäkin, vaikka siitä jos sienikuivuri on väärässä paikassa ja isken varpaani siihen. Elämän arvoihin liittyviä erimielisyyksiä meille ei kuitenkaan tule koskaan.”
Helena on Jukkaa näppärämpi tietoteknisissä asioissa ja vitsailee joutuneensa puolisonsa it-tukihenkilöksi.
”Niissä hetkissä pinnani ei kauaa kestä.”
Helena kuvailee Jukan olevan heistä romanttisempi – se, joka osoittaa lempeät tunteensa avoimemmin ja spontaanimmin. Välillä hän tuo kukkia vaimonsa iloksi.
”Minä olen varautuneempi ja dominoiva, mutta Jukka tekee mielellään niin kuin minä sanon. Se tekee elämästä aika mukavaa. Hän on äärettömän kiltti ja hyvä, huolehtivainen mies.”
Helena ja Jukka jakavat intohimoisen suhtautumisen elävään musiikkiin ja käyvät konserteissa usein yhdessä. Jukka tulee mieluusti mukaan Helenan edustusrientoihin. Arkiset rakkauden teot, kuten saunan lämmittäminen, tuntuvat Helenasta tärkeiltä.
”Roskien viemiset, polttopuiden hakeminen ja imuroiminen eivät enää jää vain minun kontolleni. On ihanaa, että kotona joku tekee asioita, joista minä en tykkää.”
Pariskunnan arki jakautuu kolmeen asuntoon. Pääkoti on Åminnefrsissa, Tammisaaressa on vapaa-ajan asunto ja Pudasjärven Pikku-Syötteellä kelohirsihuvila, jonka Helena omistaa yhdessä ystäväpariskuntansa kanssa.
Pohjoisen luonnossa Helena ja Jukka viettävät paljon aikaa. Siellä sienimaastot ja reitit kävelylenkeille ovat erinomaiset. He uivat paljon luonnonvesissä ja uimahallissa.
Viime kesänä aviopari järjesti läheisilleen hääjuhlat ja samalla juhlittiin Jukan 80-vuotissyntymäpäiviä.
Iloinen tapahtuma tuntui erityisen tärkeältä, koska Helenan lähipiirissä oli viime vuoden aikana huolta ja surua. Useille läheisille on sattunut onnettomuuksia, ja hänen veljensä joutui muuttamaan pysyvästi hoivakotiin kaaduttuaan pahasti.
Surua on ollut myös Jukan suvussa nuorehkon miehen menehtymisen vuoksi.
”Surun hetkissä tuntuu erityisen tärkeältä, että rinnalla on toinen ihminen.”
Pitkän uran Helsingin yliopiston oikeuslääketieteen laitoksella tehnyt Helena jäi eläkkeelle 65-vuotiaana, mutta jatkaa yhä työtään, kun hänen asiantuntemustaan kaivataan.
Hän on työskennellyt sotarikostutkijaryhmän johtajana Bosnia ja Hertsegovinassa, Kosovossa, Kamerunissa, Perussa, Irakissa ja Tšetšeniassa sekä tunnistamassa Estonian ja Thaimaan tsunamin uhreja.
Lapioon hän ei enää tarttuisi sotarikostutkijana kentällä, mutta konsultoi sota-alueiden tutkijoita ja heidän keräämäänsä aineistoa etäyhteyksillä.
Helenan puhelin soi silloinkin, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan helmikuussa 2022.
Hän sai arvioitavakseen paljon kuvamateriaalia ennen niiden julkistamista. Media halusi kommentteja sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan, rankaisemattomuuden kulttuurista, mahdollisista oikeusprosesseista sekä kansainvälisten sopimusten kunnioittamisesta.
”En epäröinyt heti kutsua Venäjän ”erityisoperaatiota” sodaksi.”
Tällä hetkellä Helena on Setlementtiliiton hallituksessa ja jäsenenä useissa yhdistyksissä, kuten naisten asemaa edistävässä Zonta-järjestössä. Puhujakeikkoja tilataan usein, ja toisinaan hän luennoi yhä yliopistolla.
”Kun pääsen yhdestä luottamustehtävästä eroon, heti pyydetään uuteen. Jos aihepiiri on kiinnostava, olen aika huono sanomaan ei. Mutta eipähän ainakaan käy aika pitkäksi.”
Tulevaisuudessa Helena toivoo voivansa keskittyä nauttimaan luonnossa liikkumisesta mahdollisimman paljon Jukan kanssa. Pitkille ulkomaanmatkoille hänellä ei ole enää kaipuuta, kiireiset työvuodet veivät maailmalle aivan tarpeeksi.
”Olen hyvin onnellinen juuri näin. En toivoisi olevani yhtään nuorempi, koska olen saanut elää vaihtelevan elämän.”
Elämän rajallisuus on selvää molemmille. Koskaan ei tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Suunnitelmia ei tehdä vuosien päähän vaan eletään tätä hetkeä.
”Jukka on ilmoittanut tahtovansa elää yhtä kauan kuin minäkin. Aiomme vanheta yhdessä.”
Jukan sukunimeä ei mainita jutussa hänen omasta toiveestaan.
