Heidi Heralan supervoima on 43 vuotta kestänyt parisuhde: ”Mustasukkaisuuteni on syönyt liittoamme”
Näyttelijä Heidi Herala, 63, oli parikymppinen tavatessaan itseään 16 vuotta vanhemman näyttelijän Seppo Maijalan. Suhteen liima on ollut välillä vahvempi, välillä ohuempi, mutta aina joku säie on kestänyt.
Näyttelijä Heidi Herala kertoo itsestään ja monista puolistaan Eevan juttusarjassa Elämäni Roolit. Puolison roolissa hän on oppinut luottamaan itseensä ja puolisoonsa.
”Kun aviopuolisoni, näyttelijä Seppo Maijala katsoo teatteriesitystä, hän havainnoi ensin näytelmän puitteet. Sen sijaan, että kuuntelisin, häiritsen ja pyydän häntä menemään asiaan eli kertomaan, miten kaverini näyttelevät.
Havaitsemme eri asioita, ja väheksyn hänen kokemustaan. Olen liian dominoiva ja malttamaton. Toisen pitäisi ajatella yhtä ’fiksusti’ kuin minä ja yritän muuttaa häntä kaltaisekseni. Pitäisi jo osata luovuttaa, kun ei se ole onnistunut tähänkään mennessä.”
”On kiva, että joku odottaa minua kotiin. Toisinkin voisi olla.”
"Kun olin nuori, kaikki halusivat puhua Sepon kanssa. Hän jäi eläkkeelle 2010, ja tasapainoilen edelleen sen kanssa, että nykyisin puhutaankin minulle. Seppo on sanonut tämän ääneen myös itse.
Puolisoni vie minut teatterille ja hakee sieltä. Joskus sanon, että pääsisin hyvin itsekin, mutta hän haluaa olla chauffeurini. On kiva, että joku odottaa minua kotiin. Toisinkin voisi olla.
Tunnen välillä huonoa omaatuntoa siitä, että työ rytmittää arkeani.
Haluaisin tehdä yhdessä asioita, mennä vaikka tanssikurssille, vaikka Seppo ei niin välittäisi. Siinä muistutan äitiäni. Kun hän ei saanut Helgeä lähtemään kanssaan leffaan kirveelläkään, hän meni itsekseen. Minä menen yksin taidenäyttelyihin.”
”Ikäeromme on hiljainen asia. Emme ole niin kutsutusti puhuneet asioita selviksi vaan elämme tätä päivää.”
”Olen Seppoa kuusitoista vuotta nuorempi. Vuosien varrella ikähaitari kapenee. Fyysisesti olen paljon raihnaisempi kuin Seppo. Minulla on enemmän lääkkeitä ja kipuja kuin hänellä.
”Ikäeromme on hiljainen asia. Emme ole niin kutsutusti puhuneet asioita selviksi vaan elämme tätä päivää.”
Ja kuka hemmetti tietää, missä järjestyksessä täältä mennään? Meillä on hyvät suhteet lapsiimme, enkä usko, että meitä jätettäisiin yksin.
Kun 20-vuotiaana tapasin Sepon Samppalinnan kesäteatterissa Turussa, hän oli raivostuttavan übermiehekäs ja käyttäytyi hallitsevasti ja leuhkan oloisesti, mikä kyllä karisi pois. Elkeet johtuivat epävarmuudesta. Pikkuhiljaa tykkääminen kasvoi.”
”Olemme aina tykänneet toisistamme, ja meillä on hyvä olla toistemme seurassa.”
”Olen ollut mustasukkainen, ja se on syönyt liittoamme. Käsittääkseni aihetta ei ole ollut, vaan se on liittynyt epävarmuuteeni. Suhtautumiseni ei ole ollut leppoisaa vaan olen suuttunut ja räyhännyt. Kun olen saanut lisää itsevarmuutta, tunne on helpottanut.
Suhteemme liima on ollut välillä vahvempi, välillä ohuempi, mutta aina joku säie on kestänyt. Myrskyissäkään ei ole tullut mieleen, että olisimme alkaneet jakaa omaisuuttamme jätesäkkeihin.
Olemme aina tykänneet toisistamme, ja meillä on hyvä olla toistemme seurassa. Lapset ovat olleet meille hyvin tärkeitä. Olemme kasvaneet Sepon kanssa toisiimme kiinni mutta emme ahdistavalla tavalla.
Seppo on ollut ja on minua pystyssä pitävä voima. Hänellä on lähtökohtaisesti parempi itsetunto kuin minulla. Hän osaa tukea minua ja iloitsee puolestani vilpittömästi.”
Luit lyhennelmän haastattelusta, joka on julkaistu uudessa Eeva -lehdessä 11/2023. Haastattelussa Heidi kertoo, kuinka hän on oppinut ottamaan oman tilansa ja lopettanut itsensä pienentämisen. Hän kertoo myös, miten suru veljen menetyksestä pääsi pintaan vuosien jälkeen.
