”Tulin järkyttävän nopeasti tunnetuksi, kun voitin Suomen ensimmäisen Idols-­kilpailun 18 vuotta sitten. Olin silloin 22-vuotias.

Julkisuudesta olisi voinut tulla paineita, mutta olin alusta asti ohjelmassa se lappeenrantalainen trukkikuski enkä jalustalle nostettu mystinen artisti. Miljoona ihmistä näki minut telkkarissa heräämässä ilman meikkiä. Minun ei ole tarvinnut koskaan pelätä, että minusta paljastuisi julkisuudessa jotain, mitä en halua. Kaikki on jo näytetty.

Samasta syystä en ole saanut somesta paineita. Olen vain jatkanut siellä omana itsenäni olemista.

Ulkonäköpaineita olen kyllä kokenut, mutta ne ovat tulleet sisältäni. Olen ollut itseni pahin kritisoija.

Pyöreä peppu oli minulle ongelma teininä, sillä se hankaloitti pukeutumista ja istuvien housujen löytämistä. Pulma ratkesi, kun joustavat stretch-farkut tulivat muotiin.

Sen sijaan kasvoistani olen aina pitänyt. Minulla on hyvä luusto. Kulmakarvani ovat myös luonnostaan kauniin malliset ja tuuheat.

Nykyään tunnen itseni välillä nätiksi ja välillä en. Se riippuu päivästä. Lavalla minulla on kuitenkin aina hyvä olla. Silloin pidän itseäni kauniina enkä ole epävarma. Lava on turvapaikkani, vaikka jännitän esiintymistä. Siellä saan laulaa eli tehdä sitä, mitä rakastan ja missä olen omimmillani.

Olen vanha sielu ja olen odottanut ikääntymistä nuoresta asti. Nyt nelikymppisenä alan olla tyytyväinen ikääni. Olen saanut elämänkokemusta, viisautta ja rohkeutta.

Olen myös huomannut, että kroppani kertoo totuuksia eletystä elämästä. Parikymppisenä voi elää kahvilla, tupakalla, viinillä ja pitsalla, nelikymppisenä ei.

Lopetin tupakoinnin kahdeksan vuotta sitten, ja se on ollut parhaita tekoja, joita olen terveyteni eteen tehnyt. Samoihin aikoihin lakkasin syömästä punaista lihaa. Olin ollut muutaman päivän mehupaastolla, eikä liha enää maistunut sen jälkeen. Osin päätös on myös eettinen: en halua syödä toisia nisäkkäitä.

Hiukseni alkoivat harmaantua, kun olin 30-vuotias. Nyt mietin, antaisinko rohkeasti hiusteni harmaantua. Harmaat hiukset kertovat, että olen nähnyt elämää.

Käyn kauneushoidossa helsinkiläisellä Minna Dahlalla monta kertaa vuodessa. Hoito riippuu tilanteesta. Ihoni voi todella hyvin, vaikka minulla on ollut vuosien varrella stressiä ja ihoani on meikattu paljon.

Raskaana ollessani kävin kerran pari viikossa lymfahoidossa. Uskon, että lapseni oli siksi rauhallinen syntyessään.

Nykyään käyn välillä ihon puhdistuksessa, toisinaan vartalohoidossa tai veitsettömässä kasvojenkohotuksessa, jossa stimuloidaan kasvojen lihaksia mikrovirran avulla. Sen avulla kasvot kirkastuvat ja poskipäät nousevat.”