Hanna joutui syömään särkylääkkeitä päivittäin eikä pystynyt nostamaan edes maitopurkkia – kun lääkäri kertoi diagnoosin, Hanna oli pudota penkiltä
Hanna Peitsoma, 42, on koko ikänsä ollut notkea. Nelikymppisenä hän sai huomata, että nivelten yliliikkuvuus voi aiheuttaa ongelmia – hänen kohdallaan nivelrikon.
Lapsena voitin aina kaverini sormenvääntökilpailuissa, joissa koetettiin koskettaa omalla peukalolla saman käden rannetta. Sain myös hyvät pisteet koulun liikuntatesteistä, koska olin notkea. Nivelteni liikkuvuus oli nuoruudessani vain myönteinen asia.
Teini-ikäisenä aavistin ensimmäistä kertaa, että ominaisuudesta voisi seurata jotain ikävääkin. Silloin minulla tuli äitini kanssa puheeksi, että hänellä ja hänen isällään on samaa piirrettä. Äitini teki fyysistä työtä siivoojana, ja hänellä oli usein kovia kipuja.
Jälkikäteen ajateltuna ymmärrän, että yliliikkuvuus on minullekin jo parikymppisestä lähtien aiheuttanut esimerkiksi nilkkojen nyrjähtelyä ja selkärangan nivelten jumittumista lapaluiden välisellä alueella.
Silti ihan viime vuosiin asti pidin liikkuvuuttani hyvänä ominaisuutena. Olin notkea, eikä minun tarvinnut koskaan treenien jälkeen venytellä.
vuosi sitten huhtikuussa peukaloni tyvi kipeytyi. Ilkeä, painostava kipu tuli syvältä, luusta asti. Välillä minusta tuntui, että peukaloni jäykistyi kivun vuoksi väärään asentoon.
Särkylääkkeistä ei ollut apua. Kivun vuoksi oli vaikea nukahtaa, ja heräilin sen vuoksi keskellä yötä.
Kun tätä oli jatkunut viikon, menin lääkäriin. Kun lääkäri paineli ja tunnusteli sormeani, kipu oli niin kovaa, että nousin penkistä ylös ja melkein huusin.
Lääkäri totesi, että olen nivelrikkopotilaaksi hyvin nuori, mutta näin asia nyt vain on.
alkava nivelrikko, kertoi lääkärini. Meinasin tippua penkiltä. Lääkäri totesi, että olen nivelrikkopotilaaksi hyvin nuori, mutta näin asia nyt vain on.
En vielä tuossa vaiheessa osannut yhdistää nivelrikkoa yliliikkuviin niveliini.
Sain lääkäristä peukalo-artroosituen, joka piti nivelen liikkumattomana. Sen oli tarkoitus auttaa kipuun. Jo tuolloin käsikirurgi mainitsi, että nivel voidaan joutua myöhemmin leikkaamaan. Tätä haluttiin ikäni vuoksi lykätä mahdollisimman pitkään.
Alle vuosi myöhemmin peukalon tyviniveleen tehtiin muovausleikkaus, jossa ranteen iso monikulmaluu poistettiin. Sen tilalle kasvaa hitaasti sidekudosta.
Kesän ja syksyn aikana olin saanut kipuun kaksi kortisonipiikkiä. Ennen leikkausta söin päivittäin särkylääkkeitä ja heräilin kipuihini öisin.
Työskentelen sairaalan osastofarmaseuttina, enkä enää pystynyt purkamaan lääketilauksia rullakoista. Maitopurkin nostaminen, ovenkahvan kääntäminen ja housujen vetäminen jalkaan tekivät todella kipeää.
Leikkauksen jälkeen nivel oli hetken aikaa kivuton.
Sitten kipu palasi. Lisäksi kipua alkoi tuntua isovarpaiden juuressa ja oikeassa polvessa, molemmissa peukaloissa ja etusormissa. Lääkärini kertoi, että minulla on klassinen moninivelrikko. Tyypillisesti se alkaa nivelten jäykistymisellä, mutta minulla yliliikkuvuus oli piilottanut tämän.
En voi ehkäistä nivelrikon etenemistä, mutta voin hillitä kehon tulehdusta Välimeren ruokavaliolla, vitamiineilla ja hivenaineilla.
VANHUUTENI ei tule olemaan kovin herkullinen. Olen vielä nuori, ja nivelrikkoni ehtii edetä vuosikymmenten ajan.
Haastattelen työssäni päivittäin tekonivelpotilaita ja näen heidän lääkityksensä, josta ei ole ollut apua heidän kipuihinsa. On masentavaa tietää, että sama on itselläni edessä enkä siinä vaiheessa välttämättä ole edes kovin vanha.
Toisaalta olen toiveikas. Nuoruuteni on siinä mielessä hyvä asia, että olen aktiivinen ja toimintakykyinen.
En voi ehkäistä nivelrikon etenemistä, mutta voin hillitä kehon tulehdusta Välimeren ruokavaliolla, vitamiineilla ja hivenaineilla. Aion myös vahvistaa lihaksiani ja kiinnittää enemmän huomiota siihen, etteivät niveleni vääntyisi yliojennukseen. Ylipainoa yritän jatkossakin välttää, etteivät polveni hajoa.
Kipujen kanssa kärvistelemisestä ei ole hyötyä, mutta siitä voi olla paljon haittaa.
nivelrikkoni on opettanut minulle empaattisuutta. Farmaseuttina tapaan jatkuvasti ihmisiä, jotka kokevat syyllisyyttä siitä, kuinka paljon kipulääkkeitä he syövät.
Nykyään osaan kohdata näitä ihmisiä paremmin. Kerron, että kipujen kanssa kärvistelemisestä ei ole hyötyä, mutta siitä voi olla paljon haittaa. Jos kipuradat herkistyvät, kipulääkkeet eivät enää myöhemmin välttämättä auta.
Yritän olla itselleni armollinen. Elämäntapani olivat jo valmiiksikin ihan hyvät, enkä olisi voinut estää sairauteni puhkeamista mitenkään.
Aikaisemmin en juuri välittänyt kivuista tai säryistä, vaan menin ja tein niistä huolimatta. Nyt aion alkaa kuunnella kroppaani ja sitä, mitä se sanoo.”
