"Olen hoitanut ensin muistisairasta, nyt jo edesmennyttä isääni ja myöhemmin muistisairasta äitiäni. Matkan varrella olen ymmärtänyt, että meidän läheisten on mentävä muistisairaan maailmaan, ei toisinpäin.

Moni reagoi läheisen sairastumiseen yrittämällä vetää häntä takaisin terveiden maailmaan. Muistisairaalta saatetaan tentata faktoja, vaikka se vain vie hänen voimiaan.

Suurimpia virheitäni on ollut se, että olen yrittänyt perustella muistisairaalle asioita loogisesti silloinkin, kun se on johtanut vain riitoihin.

Kun isäni sairastuttuaan muutti senioritaloon, hän valitti jatkuvasti, että siellä on vain vanhoja mummoja. Syytin häntä ikäsyrjinnästä ja jänkkäsin joka kerta vastaan.

Sitten tutustuin amerikkalaisen sosiaaliterapeutti Naomi Feilin kehittämään validaatiomenetelmään. Siinä pyritään tunnistamaan, millaiset tunteet ja kokemukset ovat muistisairaan käyttäytymisen taustalla. Niiden avulla voi nähdä sairastuneen viisauden ja tukea hänen vahvuuksiaan.

Menetelmän avulla ymmärsin, että isän valituksen taustalla oli hänen halunsa tuntea itsensä vielä nuoreksi. Aloin kehua isää siitä, miten nuorekas hän on, ja sen jälkeen valitukset ja riidat loppuivat.

Muistisairas viestii usein symbolisesti. Jos hän sanoo, että asunnossa on häkää, hän yrittää ehkä viestiä pääkipuaan. Tavaroiden piilottelu taas voi kertoa pelosta, että muistin lisäksi kaikki muukin viedään.

Äitini oli sairastuttuaan vihainen ja tyytymätön. Kun olin järjestänyt hänet senioritaloon, hän puuskahti, että vihaa luontoa. Sillä kertaa tajusin olla ottamatta sanoja kirjaimellisesti ja pohdin, mistä tyytymättömyys kumpusi. Lopulta selvisi, että äiti kaipasi enemmän apua kuin sai.

Kun äiti pääsi toiseen senioritaloon, jossa oli henkilökuntaa, hän alkoi taas nauttia elämästä.

Muistisairaan kielteiset tunteet voimistuvat, jos ne eivät tule kuulluiksi, sanoi validaatiomenetelmän opettaja Satu Sipola.

Joskus, kun äiti on kiukkuinen, sanon: ”Taidat olla raivoissasi. Onko sinulla tunne, että haluaisit näyttää maailmalle keskaria?” Sanoitan äidin tunteita mutta vältän hoiva­kieltä ja lässyttämistä.

Sairastunut kaipaa loppuun asti turvaa, rakkautta ja mahdollisuutta ilmaista itseään. Monille kosketus on entistä tärkeämpää. Äitini mieli­alaa parantaa musiikki. Olen tehnyt hänen lempi­kappaleistaan Spotify-­listan, jota soitan tavatessamme.

Muistisairaalta ei mene järki tai sielu eikä aina edes koko muisti. Häneltä voi hävitä vain episodi­muisti ja osa taidoista. Äitini viisaus on yhä tallella, vaikka hänen on joskus vaikea ilmaista itseään.

Geriatri Harriet Finne-Soverin mukaan muistisairaus ei ole kuolemantuomio vaan kertoo siitä, että uusi elämänvaihe on alkamassa. Tämä ajatus on auttanut minua kääntämään pelon uteliaisuudeksi.”

Hanna Jensen on tietokirjailija ja logoterapiaohjaaja, jonka kirja Äitini muistina (Siltala) ilmestyi elokuussa 2022.

Juttu on julkaistu alun perin Kauneus ja Terveys -lehdessä 12/22.