Näin Grace Jonesista tuli koko maailman tuntema artisti – taustalla oli julma lapsuus, jota hallitsi kiihkouskovainen isä
Grace Jonesin lapsuus oli julma, traaginen ja lannistava. Nuorena hän kokeili erilaisia päihteitä ja tapoja ilmaista itseään. 1980-luvulla hänestä tuli koko maailman tuntema voimanainen.
Elokuussa 2009 Helsingin Suvilahdessa vallitsi kihelmöivän odottava, jännittynyt tunnelma. Suositun Flow Festivalin lavalle nousisi seuraavaksi tapahtuman nimekkäin esiintyjä, Grace Jones. Hän oli silloin 61-vuotias. Kaikki odotukset lunastettiin, kun tähti vihdoin saapui.
Ääni soi tummana ja vahvana. Gracen asu oli niukka, sillä laulaessaan hän esimerkiksi pyöritti uumansa ympärillä useaa hulahulavannetta.
”Tämän jälkeen kymmenen vuotta nuorempaa Madonnaa on vaikea pitää enää ketteränä”, takanani joku kommentoi lavalla säkenöivää leidiä.
Olin samaa mieltä. Grace Jones, nyt 76, on ilmiö.
Lahjakkaalle esiintyjälle ei lusikoitu menestystä kultalusikalla. Itse asiassa upeaa uraa olisi ollut vaikea ennustaa.
Gracen vanhempien Marjorie ja Robert W. Jonesin koti Jamaikan Spanish Townissa oli hyvin vaatimaton. Ruokittavia suita riitti, sillä perheeseen siunaantui seitsemän lasta. Grace oli heistä kolmanneksi vanhin.
Tähden elämästä kertovan dokumenttielokuvan Grace Jones: Bloodlight and Bami alussa Grace palaa kotisaarelleen keikkailemaan ja sukuloimaan. Iso suku tulee lahjakasta perheenjäsentään vastaan, ja sydämellisyys tuntuu tulvivan jokaisesta halauksesta. Grace availee isoja paperikasseja ja kaivaa niistä upeita tuliaisia, kuten äidille jumalanpalveluksiin tarkoitetun kirkkohatun.
Dokumentti viestii onnellisesta perheestä, mutta mielikuva on osittain silmänlumetta. Gracen lapsuus ei ollut turvallinen tai harmoninen. Äiti Marjorie ymmärsi ja tuki lahjakasta lastaan, mutta isä Robert oli toista maata.
Gracen isä luotti vitsaan. Selkäsaunan saattoi saada pienimmästäkin rikkomuksesta.
Kiihkouskovainen, saarnaajana työskennellyt isä luotti vitsaan ja ajatteli, että sen säästäminen olisi lapsille karhunpalvelus. Niinpä selkäsaunan saattoi saada pienimmästäkin rikkomuksesta.
Piiskauksen aikana oli luettava Raamattua, jotta sisäistäisi Jumalan sanan ja pysyisi jatkossa kaukana synneistä.
”Synniksi laskettiin esimerkiksi television katsominen tai radion kuunteleminen ilman isän lupaa”, Grace muistelee dokumenttifilmissä.
”Kun vanhempani olivat poissa, asetuin usein pihamme puuhun tähyilemään heidän paluutaan. Näin sain varoitettua sisaruksiani.”
Vanhemmat päättivät muuttaa Yhdysvaltoihin etsimään parempaa tulevaisuutta. Lasten oli tarkoitus seurata perässä. Pesue sijoitettiin ensin Ceta-isoäidin ja tämän uuden aviomiehen luokse. Grace ja hänen sisaruksensa kutsuivat tätä nimellä Mas P.
Nimi oli lyhenne sanoista Master Peart eli herra tai hallitsija Peart. Kuri muuttui isoäidin ja tämän puolison luona entistä ankarammaksi.
”Meidän oli luettava Raamattua ja ylistettävä Herraa jokaisena viikonpäivänä. Lauantaisin oli vähän vapaampaa, joten silloin saimme esimerkiksi virkata”, Grace muistelee elämäkerrassaan I’ll Never Write My Memoirs.
Mas P:llä oli Gracen elämään pitkäaikainen vaikutus.
”Tajusin vasta jonkin aikaa sitten, että tulkitessani jotakin aggressiivista, maskuliinista hahmoa, lainaan eleet Mas P:ltä”, hän on kertonut.
Nykyään Grace suhtautuu isoisäpuoleensa aiempaa ymmärtäväisemmin ja käsittää, miksi tämä käyttäytyi niin.
”Hän solmi isoäitini kanssa kypsän iän avioliiton, johon ei ollut odotettavissa jälkeläisiä. Ei hän halunnut lapsia. Meidät vain sysättiin heidän kotiinsa.”
Murrosiän kapinaa uhkuva Grace ja hänen sisaruksensa pääsivät pitkän odottelun jälkeen muuttamaan vanhempiensa luokse New Yorkin osavaltion pohjoiskärkeen, Syracusen kaupunkiin.
Gracen murrosiän uhmakkuus ilmeni ensin vanhempien paheksumana meikkaamisena, sitten uusien ystävien kanssa viihtymisenä.
Raamatun lukemisen sijaan nuoret pitivät hyvänä ajanvietteenä esimerkiksi vanhempien baarikaapista varastetun Southern Comfort -liköörin litkimistä. Grace halusi sekoittua joukkoon ja samalla kätkeä jamaikalaiset juurensa.
Parin vuoden kuluttua Grace ja hänen isoveljensä Chris eivät voineet enää vastustaa lähellä sykkivän metropolin, New Yorkin, seireeninlaulua.
Suurkaupungissa he tutustuivat 1960-luvun loppupuolen villiin klubielämään ja erityisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille tarkoitettuihin paikkoihin.
Chris oli löytänyt seksuaali-identiteettinsä vastikään. Välillä Grace paiski töitä klubien esitanssijana. Usein sisaruskaksikko yöpyi hippikommuuneissa ja tuli samalla myös kokeilleeksi ajan muotihuumeita, kuten LSD:tä. Gracen villeihin vuosiin kuului myös monia seksisuhteita, sillä saatuaan ensimmäisen orgasminsa hän janosi lisää uusia kokemuksia.
New Yorkin klubeilla pyöri paljon muotimaailman nimiä, jotka panivat merkille Gracen veistoksellisen ulkonäön. Arvostetun mallitoimisto Wilhelminan listoille hän pääsi 18-vuotiaana.
Wilhelmina palveli muotialan huipputaloja. Ne eivät noihin aikoihin juuri käyttäneet näytöksissään ja mainoksissaan kuin valkoihoisia malleja. Grace oli siis yksi alan pioneereja.
”Toimiston johtaja Wilhelmina Cooper piti minua kuitenkin ulkonäöltäni brutaalina. Hän halusi minun käyttävän erilaisia peruukkeja pehmentääkseni piirteitäni. Minä ajelin pääni näyttääkseni itseltäni.”
Pian saapui suuren uraharppauksen aika: Gracelle tarjottiin mallintöitä Pariisissa. Perille päästyään hän asettui ulkomaalaisille malleille varattuun asuntoon.
Pikkuruisesta huoneesta avautui näkymä silloin vielä boheemina pidettyyn, nykyään yltiökalliiksi kohonneeseen Saint-Germainin kaupunginosaan. Gracen kämppäkaverina oli vaaleakutrinen Jerry Hall, joka tunnettiin sittemmin huippumallina ja rokkari Mick Jaggerin pitkäaikaisena puolisona.
Neitojen lähikuppila oli filosofi Jean-Paul Sartren toisena olohuoneena tunnettu Café de Flore. Seikkailunhaluiset Grace ja Jerry suuntasivat kuitenkin kernaammin Pariisin vapaamielisille klubeille.
Pariisissa kaikki tuntui olevan toisin kuin Amerikassa. Muotimaailman suurimmat gurut, kuten Yves Saint Laurent ja japanilaissyntyinen Kenzo Takada, esittelivät luomuksiaan taideteoksina ja halusivat pukea ne persoonallisten mallien ylle.
Juuri tähän toiveeseen Grace vastasi. Japanilainen Issey Miyake nosti hänet jopa muusakseen.
Pelkkä poseeraaminen ei riittänyt luovalle Gracelle, joka halusi astua estradille taiteilijana. Ranskassa hän teki esikoislevytyksensä, kappaleen I need a man. Hän palasi New Yorkiin ja sukelsi Studio 54 -diskon seurapiireihin. Niihin kuuluivat muun muassa taiteilija Andy Warhol, muotisuunnittelija Roy Halston ja valokuvaaja Robert Mapplethorpe.
Tunnelma klubilla oli estoton. Siellä Grace esimerkiksi nautti artisti Marianne Faithfullin seurassa ensimmäiset cocoa puff -savukkeensa, jotka olivat marihuanasta käärittyjä ja kokaiinilla kuorrutettuja.
Grace myös solmi hyödyllisiä suhteita ja löysi itsensä pian taas levytysstudiosta. Siellä Edith Piafin tunnetuksi tekemä La vie en rose sai aivan toisenlaisen tulkinnan.
Muutoksia tapahtui myös yksityiselämän puolella. Grace ajatteli, että hänen elämäänsä oli mahtunut jo tarpeeksi Studio 54:n hedonistista bilettämistä, miehiä ja uusia seksuaalikokemuksia.
Hän sitoutui pitemmäksi ajaksi ranskalaiseen taiteen monitoimimieheen Jean-Paul Goudeen, jonka kanssa hän sai poikansa Paolon 1979.
Äidiksi tultuaan Grace löysi kotoisan puolensa ja nautti muun muassa imettämisestä. Hänen suhteensa Jean-Pauliin alkoi kuitenkin näivettyä, sillä miehen ego kärsi säkenöivän Gracen varjossa elämisestä. Joka kerta kun hotellivirkailijat kutsuivat häntä herra Jonesiksi, Jean-Paul kuulemma tunsi iskun itsetunnossaan.
Grace oli silloin jo tunnettu nimi vaihtoehtoklubeilla. Hänestä oli tullut myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen palvoma ikoni. 1980-luvulla julkaistut albumit Nightclubbing ja Slave to the rhythm muuttivat kuitenkin kaiken. Niiden jälkeen koko maailma tunsi Gracen.
Gracen musiikkin soi suuren kansan suosimissa yökerhoissa, radiokanavilla ja huoltoasemien baareissa.
Lisäksi Grace sai nimeä elokuvatähtenä. Vaikka hän oli jo 1970-luvulla päätynyt lukuisiin pikkurooleihin, 1980-luvulla oli aika astua valokeilaan.
Toimintaelokuvassa Conan hävittäjä Grace tarjosi verrattoman vastuksen Arnold Schwarzeneggerin esittämälle nimihenkilölle. James Bond -elokuvassa 007 ja kuoleman katse Grace liittoutui pahan puolelle. Hollywood-uransa takia Grace vietti yhä enemmän aikaa Los Angelesissa.
Rakkausrintamalla puhalsivat uudet tuulet. Suhde Jean-Paulin kanssa alkoi olla ohi. Sen viimeisillä metreillä Grace päätyi salasuhteeseen ruotsalaisen hauishirmun Dolph Lundgrenin kanssa. Tämä tunnettiin muun muassa elokuvasta Rocky IV.
Grace kutsui Dolphia isoksi, kiltiksi jätiksi. Vaikka parin kemiat sängyssä sihisivätkin, suhde ei kuitenkaan juuri syventynyt. Dolphin paikan peri tanskalainen stunt-näyttelijä Sven-Ole Thorsen.
Seuraavana vuorossa oli herkkä ja musikaalinen turkkilainen opiskelijanuorukainen Atila Altaunbay. Parinkymmenen vuoden ikäerosta huolimatta pari avioitui 1996. Ujo, välillä omistushaluinen Atila ei kestänyt vaimonsa julkisuutta, joten liitto päättyi kahdeksan vuoden jälkeen. Suuren osan sen loppuvaiheesta kaksikko eli erillään.
Gracesta on mahdotonta leipoa kiiltokuvaa. Silti hän on esikuva.
Gracen tahti on sittemmin rauhoittunut. Menestysalbumi Hurricane julkaistiin 2008 eikä hän sen jälkeen ole tehnyt uusia levyjä.
Keikkailua Grace kuitenkin jatkaa. Vuosien vieriessä hän on tuonut esiintymisessään yhä enemmän esiin jamaikalaista kulttuuria ja juuriaan. Nuoruusvuosien häpeä on kääntynyt ylpeyden aiheeksi.
Paolo-poika on seurannut äitiään ja luonut uraa muusikkona ja mallina. Gracen yksityiselämään valoa tuo erityisesti ainoa lapsenlapsi, Paolon tytär Athena.
”Isoäitiys on parasta. Athena on niin lahjakas. Hän soittaa pianoa katsomatta koskettimia, tanssii erinomaisesti, maalaa ja laulaa”, ylpeä isoäiti hehkutti brittilehti The Guardianissa 2017.
Estottoman yksityiselämänsä ja huumekokeilujensa vuoksi Grace Jonesista on mahdotonta leipoa kiiltokuvaa. Silti hän on esikuva.
Lahjakkuudellaan Grace ponnisti pois latistavasta lapsuudenkodista. Hän on määritellyt mallina ja artistina uudestaan sen, millaisena afroamerikkalainen nainen nähdään.
Eikä Grace ole unohtanut vähemmistöjäkään. Sateenkaariyhteisö arvostaa häntä. Tähti taas on aina valmis paitsi viihdyttämään myös puhumaan tämän tärkeän fanijoukkonsa puolesta.
Juttu on julkaistu Eeva-lehdessä 8/2024.
