Ota eteesi tyhjä A4-paperiarkki ja kynä. Kirjoita paperille asioita, joiden tekemisestä pidät vain niiden itsensä takia. Mitä asioita voisit tehdä täydellisessä maailmassa vaikka koko valveillaoloaikasi? Kun olet valmis, käy läpi kirjoittamasi aktiviteetit ja pisteytä ne numeroilla 1–3.
Valitse 3, jos saat tehdä kyseistä asiaa arjessasi tarpeeksi. Valitse 2, jos et tee asiaa tarpeeksi tai 1, jos et tee sitä juuri lainkaan. Sen jälkeen mieti, miten voisit lisätä näitä itsellesi tärkeitä asioita elämääsi.
Kyseisen Kutsumuskartta-harjoituksen on kehittänyt filosofi, Aalto-yliopiston työelämäprofessori ja kouluttaja Lauri Järvilehto. Hän päätyi laatimaan sen vuonna 2008 avuksi omaan hankalaan elämäntilanteeseensa.
Järvilehdon mukaan tämä harjoitus on esimerkki monista menetelmistä, joiden avulla omaa ajatteluaan ja älykkyyttään voi kehittää.
”Hyvä ajattelu synnyttää hyvää elämää. Se herättää uteliaisuuden, synnyttää uusia ajatuksia ja auttaa hahmottamaan, mikä itselle on tärkeää.”
Uteliaisuus auttaa Järvilehdon mukaan sopeutumaan muuttuvaan maailmaan. Vanhasta pidetään se, mikä toimii, kaikki muu kannattaa päivittää.
Lauri Järvilehto, 45
Työ: Työelämäprofessori ja Aalto Ventures -ohjelman johtaja. Järvilehdolta ilmestyi alkuvuodesta 2023 teos Mestariajattelijan työkalut (Tammi).
Asuu: Asuu Espoossa puolisonsa ja viiden lapsensa kanssa.
Ajatteleminen on kiinnostanut Järvilehtoa aina. Jo viisivuotiaana hän kysyi isältään autossa, miksi maailmankaikkeus on tällainen.
”Meillä oli paljon tällaisia keskusteluja. Isä kertoi paljon tähtitieteestä ja maailmankaikkeudesta.”
Jopa ajattelemista enemmän nuorta oululaista kiinnosti musiikki. Kun Järvilehto sai 14-vuotiaana ensimmäisen syntetisaattorinsa, hän soitti sitä päivin öin ja päätti, että musiikista tulee ammatti.
20-vuotiaana Järvilehto muutti Helsinkiin ja alkoi tehdä mainosmusiikkia ja levyjä esimerkiksi Raptorin ja Kemopetrolin kanssa. Hän toimi vuoden Svenska Teaternissa kapellimestarina. Työkaverit sanoivat usein, että hän ajattelee liikaa.
”Kun äänitin muusikoita, tuotin tai miksasin kappaleita, huomioni saattoi kiinnittyä liikaa johonkin yksityiskohtaan niin, että kokonaisuus jäi epätasaiseksi.”
Järvilehdolla kesti vuosia oppia elämään sen kanssa, että kappaleessa voi olla vähän epätarkka otto, jos se toimii muuten hyvin.
Järvilehto työskenteli kymmenen vuotta tiivistahtisessa musiikkibisneksessä, kunnes vuonna 2002 hän menetti musiikin tekemisen riemun.
Hän vaihtoi alalle, jossa on mahdotonta ajatella liikaa. Uusi intohimo löytyi teoreettisen filosofian opiskelusta. Nyt hän saa musiikin tekemisestä taas samaa riemua kuin nuoruudessaan.
”Musiikki on nykyään aivan valtava lahja elämässäni.”
Kolmekymppisellä Järvilehdolla oli hankala tilanne: Hän teki väitöskirjaa, ja perheen toinen lapsi oli juuri syntynyt. Rahaa ei ollut tarpeeksi.
Tutkimustyönsä lisäksi Järvilehdon piti ansaita rahaa tekemällä tutkimushaastatteluja, litterointia ja muita silpputöitä, mikä oli kuormittavaa. Työ oli mekaanista ja epämotivoivaa mutta vaati tarkkaa keskittymistä.
Järvilehdon henkireikä oli juoksu. Nykyään hän lenkkeilee harvoin, mutta tuolloin hän harjoitteli maratonia varten ja saattoi juosta 70 kilometriä viikossa.
”Yhden treenikerran jälkeen menin kotiin valtavassa flow-tilassa. Mietin, miksei työkin voisi tuntua yhtä hienolta. Sen ei tarvitsisi olla vain tuskaista puurtamista.”
Järvilehto istui keittiön pöydän ääreen ja alkoi listata asioita, jotka tuntuivat hänestä hyviltä. Mitä asioita hän tekee muista syistä kuin vain siksi, että niistä saa rahaa tai kaverit tykkäävät? Mistä hän nauttii? Näistä asioista muodostui Kutsumuskartta-harjoituksen ydin.
Lukeminen, kirjoittaminen, juokseminen, musiikki… Järvilehto listasi.
”Mietin, voisiko näistä saada työn.”
Järvilehto ei uskonut, että hänestä voisi tulla ammattijuoksijaa, mutta lukeminen ja kirjoittaminen tuntuivat myös hyviltä. Niitä saisi tehdä ainakin opettajan työssä.
Järvilehto alkoi tehdä sijaisuuksia Helsingin kouluissa. Lukion yhteiskuntaopin tunteja varten hän kehitti keskusteluharjoituksia, joista seurasi todella inspiroivia keskusteluja.
”Se oli mindblowing. Nykyisessä työssänikin opettaminen on yksi kivoimmista asioista.”
Hän tekee yleensä kutsumuskarttaharjoituksen oppilailleen ja suosittelee sitä kaikille muillekin.
”Teen itsekin harjoituksen aina kahden kolmen vuoden välein ja pohdin, kuinka hyvin listaamani aktiviteetit ovat mukana elämässäni.”
Viimeksi harjoitusta tehdessään Järvilehto havaitsi, ettei hän oikeastaan pidä johtotehtäviä motivoivina. Hän on päätynyt niihin aina välillä, mutta on huomannut, että nauttii enemmän uuden kehittämisestä.
Viime aikoina hän on pyrkinyt raivaamaan entistä enemmän aikaa luovalle työlle ja vähentämään etenkin turhien palavereiden määrää.
Musiikki on Järvilehdolle yhä tärkeää. Hän käyttää sitä paljon opetuksessaankin. Hän saattaa laittaa musiikkia soimaan, kun opiskelijat ovat saapumassa luokkaan. Rauhallinen musiikki virittelee ajatuksia eri tavalla kuin vaikka dramaattinen rockooppera.
Luovuuden hyödyntämistä ajattelussa hän suosittelee muillekin. Voit esimerkiksi miettiä, miten omaan työhön saisi sopivin osin elementtejä vaikkapa kuvataiteesta tai matematiikasta.
Järvilehto huomauttaa, että koko elämää ei tarvitse panna heti uusiksi. Omasta kutsumuskartastaan voi valita ensin yhden asian ja miettiä, miten voisit tehdä sitä enemmän arkiviikkoina.
”Näin voi ottaa pienen askeleen kohti sellaista elämää, joka on kaikkein motivoivinta.”
Omaa toimintatapaa arjessa on aina mahdollista muokata. Hyvä ajatteleminenkin vaatii harjoittelua.
Suomessa ajatellaan herkästi, että ihmisellä on tietty, mitattavissa oleva älykkyysosamäärä, joka on ja pysyy. Järvilehto on tästä eri mieltä.
Taitava ajattelu ei ole pysyvä ominaisuus, Järvilehto sanoo. Ajatteluaan voi kehittää opettelemalla eri menetelmiä, perehtymällä syvällisesti johonkin alaan ja harjoittelemalla. Älykkyys liittyy Järvilehdon mukaan älykkyystesteissä pärjäämistä enemmän kykyyn toimia jollakin alalla tuloksellisesti.
”Huippufyysikko voi olla autoverstaalla tyhmä kuin saapas. Ja samalla tavalla kuin vaikka urheilussa myös ajattelijana voi kehittyä, kun löytää sopivat menetelmät.”
Puolen vuoden välein Järvilehto käy läpi koko tehtäväkenttänsä. Hän miettii, mitkä tehtävistä ovat tärkeimpiä ja keskittyy niihin. Saman tekniikan hän on opettanut myös 16-vuotiaalle tyttärelleen.
Kun he kävivät läpi tyttären arkea, selvisi, että tällä oli satoja tehtäviä.
”Hämmästyin sitä, miten kuormittavaa nykyinen lukio-opiskelu on.”
Tytär sai tehtäviensä perkaamisesta suuren avun: koulutyöt pysyivät entistä paremmin järjestyksessä ja uudet asiat tuli kirjattua ylös ja hoidettua.
Järvilehdon neljä muuta lasta ovat nuorempia, mutta heillekin Järvilehto on opettanut mielikuvaharjoituksia.
Kun lukiossa oleva tytär oli noin viisivuotias, hänellä oli Osso-Possu-niminen pehmoeläin, jota he heittelivät, mutta lapsi ei meinannut saada siitä koppia. Järvilehto neuvoi lasta sulkemaan silmät ja miettimään tarkkaan, miten heitto etenisi ja mitä itse tekisi. Tämän jälkeen tytär alkoi saada siitä kopin. Sama tekniikka pätee, kun lapsilla on tulossa haastava urheilusuoritus tai soittokoe.
Järvilehto itse on pitänyt varmaan puolitoistatuhatta luentoa, mutta ne jännittävät häntä edelleen. Mielikuvaharjoittelu auttaa niissäkin.
”Voi olla, että se auttaa, koska tilanteen läpikäyminen positiivisessa mielessä lisää suorittajan itsetuntoa.”
Ajattelu sumentuu, kun on niin paljon kaikkea. Kovaa kiirettä Järvilehto pitää ehkä suurimpana esteenä sille, miksei ajattelu tuota haluttua tulosta.
Järvilehto itse on pyristellyt eroon ”kiire-mantrasta”. Tupaten täynnä oleva kalenteri on hänestä osoitus siitä, ettei ole selvää, mitkä asiat ovat oikeasti tärkeitä.
”Opin jossain vaiheessa sanomaan, että ei ole kiire.”
Tietoinen mieli pystyy käsittelemään 3–5 asiaa kerrallaan, kun taas tiedostamaton mieli omaksuu suuren määrän asioita.
”Jos ympärillä on paljon hälyä, tietoinen mieli menee tukkoon, kun siinä on nuo noin viisi asiaa.”
Silloin ihminen joko lamaantuu ja sanoo äh, nyt en jaksa enää, tai pakenee paikalta tai räjähtää.
Tiedostamaton mieli taas voi pullauttaa ajatuksia esiin milloin vain. Saatat herätä kolmelta yöllä ajattelemaan, että ai niin, se sähköposti pitää muistaa lähettää ja valvoa viestin takia kolme tuntia.
Järvilehdon mukaan paras ratkaisu on siivota sähköposti pois tietoisesta mielestä vaikka kirjoittamalla sen tehtävälistalle, jotta tietoiseen mieleen jää tilaa sillä hetkellä tärkeämmille asioille.
Yhtä ajattelutekniikkaa Järvilehto käyttää jatkuvasti: hän pysähtyy ja antaa ajatuksen juosta.
Viiden lapsen isän arki menisi helposti perheen logistiikan pyörittämiseen, jos Järvilehto ei raivaisi aikaa omalle ajattelulleen. Jossain vaiheessa hän varasi puoli tuntia illoista siihen, että istui paikallaan yrttiteemukin kanssa ja kirjoitti vihkoon, jos mieleen tuli ajatuksia.
Järvilehto yrittää yhä jättää aikaa ajattelulle parina kolmena iltana viikossa. Silloin hän saattaa vain ajatella tai lukea meditatiivisesti eli valita kirjapinosta pätkän sieltä, toisen täältä.
”Se voi olla aluksi tosi kummallinen kokemus, kun olemme tottuneet touhottamaan niin paljon koko ajan. Kun uuteen tilanteeseen tottuu, mieli alkaa tuottaa vaikka mitä ajatuksia, kun sille antaa tilaa.”
Järvilehto kirjoittaa yhä jatkuvasti ajatuksia muistiin. Hän on oppinut kantapään kautta, että ajatukset kannattaa merkitä muistiin heti tai ne katoavat. Hänellä on monta muistikirjaa ja yksi vedenpitävä myös suihkussa.
Juuri nyt Järvilehtoa kiinnostavat etenkin ne ajattelun osa-alueet, joita ei voi sanoittaa. Vaikka se kokemus, joka syntyy huikeaa musiikkia kuunnellessa.
”Tätä mysteeriä haluaisin oppia ymmärtämään syvällisemmin.”
Juttu on ilmestynyt aiemmin Kauneus ja Terveys -lehdessä 04/2023.
