Huvila & Huussi -ohjelman asiantuntija, maisemasuunnittelija Eva Wuite nauttii indonesialaisesta ruuasta.

”Kokkauksiani maistelee nykyään useimmiten vain aviomieheni Sakari Kotka, sillä kummankin aikuiset lapset ovat jo omillaan. Sakarin lapset asuvat Turussa ja minun 23-vuotiaat kaksoseni Sara ja Carl opiskelevat Hollannissa.

Kun lapset kyläilevät luonamme, syömme yhdessä. Muiden läheisten ruokavierailut ajoittuvat pääosin kesäviikonloppuihin. Talvella yrittäjän arkeni on niin hektistä, että en ehdi emännöidä.

Lapsuuteni ruokamuistot kuvastavat taustaani. Äitini Saara on eteläpohjalainen ja isäni Ben hollantilainen.

Siteeni molempien kulttuureihin ovat vahvat. Kotona Oulaisissa äitini leipoi pullaa ja valmisti perunoiden lisukkeeksi muna­kastiketta, mutta söimme myös vahvasti maustettua ruokaa.

Tuoksut tulvivat kerrostalomme porraskäytävään, kun kaali, valkosipuli ja chili paistuivat liedellä. Siihen aikaan muissa perheissä ei syöty niin voimakkaita makuja. Ne ovat tulleet hollantilaiseen keittiöön sen entisen siirtomaan Indonesian kautta.

Ruuanlaittajana olen kokeileva improvisoija. Mieheni Sakke luonnehtii ruokaani hyvällä tavalla erilaiseksi ja kevyeksi, sillä hollantilaiseen tyyliin suosin kasviksia.

Olen myös ekologinen. En heitä pois jämiä vaan loihdin niistä vielä jotakin. Ennen ruuhkavuosiani olin gastronomisen järjestön Chaîne des Rôtisseurs Finlanden jäsen.

Innostuin ruuanlaitosta tätini Mimin opastuksella, kun olin vasta vähän toisella kymmenellä.

Ruuanlaiton ammattilaisena hän opetti minulle ja tyttärilleen, miten hirvi­paisti valmistetaan, mitä ­ominaisuuksia kananmunalla on ja mikä vaikutus ­sitruunalla on maito­tuotteisiin. Mimin järjestämät illalliset olivat opettavaisia minulle ja serkuilleni.

Syömiseni muuttui, kun lähdin yli­oppilaskirjoitusten jälkeen Hollantiin opiskelemaan ja sain itse päättää, mitä syön. Aloin syödä entistä enemmän kasviksia ja kalaa, joista pidän. En ole koskaan välittänyt erityisesti punaisesta lihasta.

Valkoisista vehnäjauhoista en pidä. Sen vuoksi en juuri syö leivonnaisia tai pastaa.

Ehdoton en kuitenkaan ole. Muiden pyynnöstä teen ja syön joskus pasta- ja liharuokia.

Alan kasvattaa itse juureksia, jos joskus jään eläkkeelle. Kun puutarhojen suunnittelusta tuli harrastuksen sijaan ammattini, aloin ostaa omat raaka-aineeni kaupasta.

Visualistina olen tarkka siitä, että pihani hyötykasvit, kuten marjapensaat, ovat myös kauniita. Kelpuuttaisin sinne vain pensaan malliset mustikat, vadelmat, karhunvatukat ja karviaiset.

Suomalaisessa ruokakulttuurissa suosikkejani ovat ruisleipä, valkoiset kalat, ravut, mädit ja sienet. Kuivaan syksyllä suppilovahveroita ämpäri­tolkulla ja vien niitä myös Hollantiin lapsilleni.

Maailman ruokakulttuureista suosikkejani ovat Vietnamin ja Thaimaan keittiöt, koska tykkään raikkaista yrteistä, kasviksista ja tulisista mausteista. Ruokalajit ovat kevyitä, ja niistä jää hyvä olo.

Juuri nyt intoilen uudesta tuttavuudesta juuripersiljasta. Pyöräytän sitä öljyssä ja paahdan uunissa valkosipulin, porkkanoiden, raitajuurien ja rosmariinin kanssa.

Pikaruokabravuurini ovat erilaiset keitot. Nopein syntyy pakasteherneistä, sipulista ja kasvisliemestä. Surautan sopan ­sileäksi sauvasekoittimella, pyöristän ranskankermalla ja maustan wasabilla.

Kantarellikeitto on myös suosikkini. Makua sille antaa kuivaa sherry. Maa-­artisokkakeiton viimeistelen tryffeliöljyllä.

Maustehyllyssäni on paljon ­Hollannista ostettuja indonesialaisia mausteita ja mauste­sekoituksia. Pakastan kuivamausteita ja tuoretta inkivääriä sekä sitruunaruohoa. Näin ne säilyvät ­aromikkaina.

Kodinkoneista käytän eniten mikro­aaltouunia ruuan lämmittämiseen. ­Aamuisin suhisee espressokeitin ja illalla porisee vedenkeitin teen hauduttamista varten. Sauvasekoitin on kätevä sosekeittojen teossa.

Inspiraatiota ammennan omista leikekirjoistani, joihin olen koonnut luottoreseptejä vuosikymmenten aikana. Osan niistä olen leikannut lehdistä, jotkut olen kirjoittanut itse.

Persoonalliseen tyyliini kirjaan resepteihini pelkät ainesten nimet, en määriä tai teko-ohjeita. Kun selaan leikekirjojani, löydän aina jotain, mitä en ole tehnyt pitkään aikaan.

Mausteinen lihapata, rendang, on niin­ ­ihanaa, että se on sijoittunut ensimmäiseksi televisiokanava CNN:n maailman parhaiden ­ruokien katsojaäänestyksissä. Siitä on valtavasti versioita – omassa vihossanikin on neljä erilaista reseptiä. Ruokalajin aineksia on hyvin saatavilla myös Suomessa.

Kattaustyyliini kuuluvat kukat ja kynttilät sekä niihin väreiltään sointuvat kankaiset kattaustabletit.

Lempivärejäni ovat lämpimät punainen, oranssi ja keltainen sekä vihreä. Taittelen lautas­liinat hassusti ja käytän usein koristeena luonnonaineksia, kuten kiviä, käpyjä tai tammenterhoja.

Suosikkilautaseni ovat mustat. Niissä ruoka pääsee esiin. Katelautaset, pitsiset väliliinat sekä äidin ja mummun hopea-­aterimet kuuluvat juhlaan.

Haluaisin oppia tekemään crème brûléetä. Pikkukipot ja kaasupoltinkin sitä varten ovat jo olemassa.

Suosikkiravintolani on Amsterdamissa sijaitseva ikivanha indonesialainen Sama Sebo. Poikkean mielelläni paikallisten suosimaan kotoisaan kuppilaan. Ruoka siellä on autenttista ja hyvää. Tilaan useimmiten päivän annoksen, joka voi olla mitä vain.

Tunnen onnistumisen riemua, kun tekemäni ruoka maistuu omassa suussanikin hyvältä. Mutta isältäni olen oppinut, että tärkeintä ovat pöydän ympärillä istuvat ihmiset ja hyvä tunnelma.

Haaveilen, että pitkän ja rasittavan työpäivän jälkeen astuisin kotiovesta sisään ja joku kutsuisi minut valmiiseen ruoka­pöytään.”