Lukija kysyy:
Olen kolmekymppinen sairaanhoitaja, ja elämässäni kaikki on ihan hyvin. Viihdyn kotona kullan kainalossa, saan kiitosta töissä ja minulla on muutama ystävä. Kuitenkin mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän inhoan ihmisiä. Kun luen uutisia tai seuraan sivusta toisten toimintaa, ajattelen ihmislajin olevan maapallon syöpä. Ekologinen ajattelutapa on muuttanut asennettani koko elämään. Ärsyynnyn ihmisiin kadulla, kaupassa, töissä ja somessa. Vanhana minusta tulee varmaan hullu kissanainen. Onko tämä enää normaalia?
Psykologi Ilona Rauhala vastaa:
Hienoa, että olet kiinnostunut eettisistä kysymyksistä ja haluat ottaa ne huomioon. On myös ihana kuulla, että nautit puolisostasi ja kodistasi ja sinulla on ihmisiä, joiden kanssa voit olla oma itsesi.
Huomaat itsekin, että olet aika tuomitseva muita kohtaan. Joku saattaisi kysyä, miten pidät itseäsi niin erinomaisena, että sinulla on varaa tuomita muita. Minä kysyisin yksinkertaisesti: mikä saa sinut ärsyyntymään niin herkästi?
Minulle syntyy kirjoituksesi perusteella hiukan ristiriitainen kuva sinusta. Kuvailet itseäsi erinomaiseksi, muut huomioon ottavaksi ihmiseksi, mutta toisaalta olet ärtynyt, stressaantunut ja vetäytyvä. Tunnut näkevän kasvun paikkasi selvästi, mutta ehkä se on samalla sokea pisteesi?
On ymmärrettävää, että lehtiä lukiessa ja maailman tilaa seuratessa voi tulla vihainen olo. Viha on luonnollinen tunne, ja siinä, kuten kaikissa tunteissa, on paljon tietoa, jota on hyvä osata kuunnella.
Sinulla on vielä paljon elämää jäljellä. Jos sinusta tulee ”hullu kissanainen”, miten toteutat sitä arvoasi, että otat muut elolliset huomioon? Mieti, miten voisit kanavoida vihasi rakentavasti ja löytää tapoja vaikuttaa itsellesi tärkeisiin asioihin. Kuuntele siis ärsyyntymistäsi ja käytä se jonkin isomman asian hyväksi.
Anna itsesi olla se, joka olet. Sinun ei tarvitse viihtyä väkijoukoissa tai perustaa suurperhettä. Anna myös muiden olla niitä, joita he ovat. Muista, että jokainen tekee parhaansa sillä ymmärryksellä ja osaamisella, mikä kulloinkin on käytettävissä. Muiden kamppailuista ei voi ikinä tietää.
Sinun ei tarvitse arvottaa tai vertailla, asettaa itseäsi ja toisia paremmuusjärjestykseen. Olemme erilaisia ja hyvä niin.
