Kosmetiikka: Huulipunasta en luovu. Voin jättää kaiken muun meikin pois, mutta huulipunaa sipaisen lenkillekin lähtiessä. Vanha taitettu roosa on turvallinen, mutta viime aikoina olen palannut kirkkaanpunaisen pariin.

Sana: Haituva korostaa suomen kielen erityisyyttä. Se on kaunis, kuin jostain sadusta tai unesta. Kirjoittajana jumppaan sanojen kanssa paljon. En halua, että kieleni kapenee.

Tuoksu: En koskaan kyllästy lämpenevän puusaunan tuoksuun, vaikka saunan lämmitys ei olekaan mikään ekoteko. Hyvitän huonoa omaatuntoa ajamalla kaasuautoa ja perustelemalla, että mökin ympärillä oleva metsämme toimii hiilinieluna. Silti suorastaan pelkään päivää, jolloin ilmoitetaan, että puusaunan lämmittäminen on kielletty.

Kaupunki: Asuimme Berliinissä kuusi vuotta vakituisesti. Sinne jäi ystäviä, maailman parhaat naapurit ja monta lempipaikkaa. Berliini on rento ja kulttuurielämältään huikea kaupunki: kaipaan sieltä museoita, teattereita, konsertteja ja toimivaa julkista liikennettä.

Liikuntalaji: Tanssi on intohimoni. Lattarimusiikkia kuullessa tuntuu kuin joku sytyttäisi valot: on mahdotonta pysyä paikallaan. Lapsena rullasimme isän ja siskon kanssa matot syrjään, kun televisiosta tuli Lauantaitanssit. 50-vuotissynttäreilleni mieheni Kurre tilasi huikean salsabändin, jonka tahdissa tanssimme ystävien kanssa koko illan.

Ihminen: Tutustuin puuseppä Tina Lotilaan Berliinissä vuosia sitten. Kun sitten muutimme kaupunkiin, hän teki meille keittiön. Ihailen Tinan luonnetta: hän ei kanna menneisyyden taakkoja vaan elää hetkessä. Sain hänestä sytykkeen dekkarisarjani päähenkilöksi. Puuseppähän pääsee ihmisten koteihin.

Ruoka: Rakastan vietnamilaista ruokaa. Parhaita ovat keitot, joiden iemissä maistuvat inkivääri, chili ja korianteri. Vietnamilaisessa ruuassa vihanneksia ei ylikypsennetä vaan ne jätetään rouskuvan rapeiksi.

Tv-sarja: Inari ja Juuli Niemen Mieheni vaimo -sarjassa oli hienosti kirjoitetut naisroolit. Viisas ratkaisu oli sekin, että kuvalliselle ilmaisulle oli jätetty niin paljon tilaa: kaikkia tunteita eitarvitse sanoittaa, ne voi jättää katsojan aistittaviksi.

Muisto: Näen unia hienoista purjehduskesistämme. Kesä 1987 oli sateinen, ja meillä oli kaksi pientä lasta, toinen vauva vasta. Pyykkiä kertyi valtavasti. Kun viimein koitti aurinkoinen päivä, pesimme kaikki lastenvaatteet ja ripustimme niitä kannelle ja jopa mastoon. Muisto hymyilyttää yhä.

Kirja: Kun muusta ei ole apua, runous auttaa. Luen runoja usein ääneen. Sanna Karlströmin Alepala kuvaa elämää, joka mahtuu kodin ja lähikaupan väliin. Kirjan jälkeen katselen ostoskärryjä työntäviä ihmisiä toisin silmin: he ovat tulleet kodeistaan kauppaan ja tuovat sinne mukanaan koko elämänsä. Perunoita punnitessaan ihminen voi miettiä mitä tahansa.

Oivallus: Juuri nyt on hyvä. Meillä on ollut Kurren kanssa tapana viettää osa vuodesta ulkomailla. Pandemia pysäytti matkahaaveet ja monet muutkin suunnitelmat. Se on ollut tärkeä muistutus olla nojaamatta eteen- tai taaksepäin ja nauttia siitä mikä on nyt.