Toimittaja ja vaikuttaja Emmi Nuorgam kertoo minäkuvastaan, itsetunnostaan ja suhteestaan ulkonäköönsä Ihana juuri näin -juttusarjassa. Sarjassa haastatellaan ihmisiä, jotka tekevät somesta aidompaa.

”Aloin kipuilla seksuaalisuuteni ja varsinkin haluttomuuteni kanssa nelisen vuotta sitten. En enää tiennyt, kuka olen, mitä haluan seksistä ja mitä ylipäätään ajattelen seksuaalisuudesta.

Uskoin, että minussa on jokin vialla, ja menin seksuaaliterapeutin vastaanotolle. Ajattelin, että ongelma paikannetaan ja korjataan. Seksuaaliterapiassa selvisi, ettei minussa ole perustavanlaatuista vikaa. En vain ollut koskaan pohtinut seksuaalisuuttani kunnolla.

Olin aika nuori, kun aloin seurustella nykyisen aviomieheni kanssa. Muutimme yhteen, menimme kihloihin, saimme lapsen, menimme naimisiin ja saimme toisen lapsen. Olemme olleet yhdessä 12 vuotta, joista naimisissa kymmenen.

Terapiani sai aikaan sen, että aloimme miettiä, miksi olemme yhdessä, mitä haluamme elämältä ja keitä oi­keastaan olemme. Mietittyämme asiaa päätimme avata suhteemme. Siitä on nyt reilut kolme vuotta.

Avioliittoni on muotoutunut uusiksi. Noin vuosi sitten siirryimme puolisoni kanssa kumppanuusvanhemmuuteen, eikä meillä ole enää romanttista suhdetta.

Minulla on nykyisin tyttöystävä ja oma koti, jossa asun joka toinen viikko. Muun ajan asun lasten kanssa ja aviomieheni asuu silloin välillä kanssamme. Olemme tehneet perheessämme ratkaisuja, jotka ovat hyviä juuri meille.

Olen niin sanottua Cosmopolitan-sukupolvea. Opin jo nuorena muotilehdestä, että naista katsotaan poikien ja miesten silmin ja ihannenainen on hyvin hoikka. Lehdessä kerrottiin, miten poikia kuuluu miellyttää, minkä pituisista hiuksista he pitävät ja miten aurinkopuuterilla pystyy varjostamaan itsensä hoikemmaksi.

Omaksuin melko myrkyllisen naisenmallin. Näistä ajatuksista pois opetteleminen aikuisena on vaatinut minulta paljon itsereflektointia ja yhteiskunnan rakenteiden tunnistamista.

Myös visuaalisuuteen painottuvat somekanavat voivat ylläpitää vääriä odotuksia naiseudesta ja tyttöydestä. Toisaalta ne mahdollistavat myös oman mediaympäristön kuratoimisen.

Somessa voin itse valita seurattavani ja sen, minkä näköisiä kehoja fiidissäni näkyy. Se vaikuttaa siihen, minkälainen ulkonäkö alkaa näyttäytyä normaalina. Silloin esimerkiksi lihavuutta ei tarvitse kehystää kehopositiivisuudeksi, vaan se on ihan tavallista.

En todellakaan pidä itseäni ja kehoani aina kauniina, mutta mielestäni ei tarvitsekaan. On kuluttavaa, jos itseään pitää rakastaa väkisin.

Pyrin elämään mieleistäni elämää ja tekemään valintoja, jotka saavat minut voimaan hyvin. Silloin minulla on rauha itseni kanssa.

Isossa mittakaavassa haluan edistää globaalia yhdenvertaisuutta ja pitää huolta maapallosta. Tehtäväni on myös tehdä valintoja, jotka saavat läheiseni ja minut voimaan hyvin. Elämänohjeeni on, että en ole täällä toteuttamassa kenenkään muun toiveita tai odotuksia.”

Juttu on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 7/2023.