”Meitä vaivaa menestymisen kiire: kaikki halutaan heti. Töissä haalitaan lisävastuita. Vapaalla opiskellaan, treenataan crossfitia ja pienet lapset vaativat huomiota. Kaikki tehdään samanaikaisesti ja sitä pidetään tavoiteltavana tilana. Ajatellaan, että kaikessa mukana oleminen lisää mahdollisuuksia parempaan tulevaisuuteen.

Oikeasti päädytään uhraamaan tämän hetken onnellisuus jatkuvalle kiireelle.

Pitkä tehtävien asioiden lista aiheuttaa usein tunteen riittämättömyydestä ja siitä, että elämä ei ole menossa siihen suuntaan kuin haluaisi. Siksi haalitaan taas jotain lisää: ehkä koiranpentu toisi onnen?

Olin itsekin ennen kiirementaliteetin vallassa. Tein asiantuntijatyötä 50–60 tuntia viikossa. Haalin töissä lisävastuita, jotta menestyisin, mutta halusin myös nähdä kavereita ja harrastaa. Olin kroonisesti väsynyt ja oma elämä jäi.

Heräsin siihen, että odotin aina viikonloppua, jotta selviäisin väsymyksestä, jotta voisin mennä maanantaina energisenä töihin. Oli pakko olla parempi tapa elää. Samoihin aikoihin menetin ylennyksen, koska fokukseni oli töissä karannut liian laajalle. Olin pitänyt kiirettä tapana menestyä, mutta se kääntyi minua vastaan.

Määrittelin uudelleen, mitä menestys minulle tarkoittaa ja millaista elämää haluan elää. Totesin, että uramenestys on minulle tärkeää, mutta tärkeämpää on päättää omasta ajastani ja nähdä läheisiäni aina kun haluan.

Karsin ylityöt parissa kuukaudessa työn hallintaa opettelemalla. Tärkein oppi onkin ollut, että keinot kiireen taklaamiseen ovat opeteltavissa. Menestyksen ja kiireettömyyden välillä ei tarvitse valita.

Luovuttuani kiireen ihannoinnista olen ryhtynyt nelipäiväistä viikkoa tekeväksi yrittäjäksi. Kunnianhimo ei ole kadonnut mihinkään, ja tulotasoni on kasvanut.

Kiireettömyys tuo menestystä. Kun tekemistä vähentää, aivot ovat välillä tyhjäkäynnillä. Silloin ajattelu paranee. Töissä voi tunnistaa tärkeimmät tehtävät ja antamaan niille parastaan, ja se vie uralla eteenpäin. Myös arjen onnellisuus lisääntyy, kun kiireettömänä on aikaa inspiroitua.

Itsensä kanssa kannattaa käydä keskustelu: mitä kiire palvelee minussa vai onko se vain opittu tapa?”