Kun Emman, 23, hiukset alkoivat ohentua, hän ajoi päänsä kaljuksi: ”Naiseuteni ei ole riippuvainen hiuksista”

”Luovuin hiuksistani yhtenä iltana joulukuussa 2023. Ajelimme äitini kanssa polkkahiukseni tosi cooliksi siiliksi, jonka blondasin vaaleaksi. Muistan illasta vahvasti sen, että poskiini sattui, kun minua hymyilytti niin kovasti.

Näytin erilaiselta kuin ennen, mutta hyvältä. Olin innoissani siitä, miten hyvin kalju sopi minulle.

Olo oli vapautunut. Tiesin, ettei minun tarvitse enää peitellä kaljuuntumista.

Emma Ahonen on 23-vuotias turkulainen alopeetikko ja Allergia-, Iho- ja Astmaliiton somelähettiläs. Hän jakaa tietoisuutta alopeciasta ja peruukeista, asuideoita sekä ajatuksiaan tyylistä Instagram-tilillään @neaemma.

Aiemmin syksyllä tajusin, että saatan menettää hiukseni kokonaan. Hiukseni olivat ohentuneet, ja hiuksia lähti suuria määriä. Hiusten alla oli useita kaljuja läiskiä.

Se ei ollut uutta. Ensimmäisen kerran päähäni ilmestyi kaljuja kohtia alakoulun alussa. Äitini huomasi ne letittäessä hiuksiani, ja menimme lääkärille. Minulla diagnosoitiin alopecia areata eli nopeaa hiustenlähtöä aiheuttava autoimmuunitauti, jonka vuoksi hiukset irtoavat tarkkarajaiselta alueelta. Tuolloin läiskät kasvoivat umpeen.

Alopecia muistutti itsestään seuraavan kerran vuonna 2022, kun huomasin kaljun läiskän hiuksissani. Se ahdisti minua, mutta onneksi läiskä kasvoi umpeen.

Vuonna 2023 hiustenlähtö vaikutti selvästi aiempaa pahemmalta.

Olen hyvin ratkaisukeskeinen ihminen, joten aloin etsiä tietoa alopeciasta ja peruukeista. Somen kautta löysin muita alopeetikoita, ja tajusin, ettei hiusten menettäminen olisi maailmanloppu. Näin kuvia ihmisistä, jotka eivät peittele hiustenlähtöä ja kantavat itsensä ylpeänä.

Silloin päätin, etten alkaisi peitellä hiustenlähtöä. Päätin, että olisin avoin alopeciastani ja ajaisin pääni kaljuksi, jos hiustenlähtö kiihtyisi.

Vertaistukiryhmissä olen huomannut, että hiukset ovat monelle naiselle tärkeä osa identiteettiä ja tyyliä. Ne ovat kruunu, jonka menettäminen pelottaa. Hiustenlähtö saattaa aiheuttaa häpeää. Moni haluaa ennemmin sulautua massaan kuin vetää huomiota itseensä.

Minulla ei ole ollut niin vahvaa tunnesidettä hiuksiini. En ole kokenut, että naiseuteni olisi riippuvainen hiuksista. Omista hiuksista luopuminen oli yllättävän helppoa. Ehkä siksi, että olen ollut aina kokeilunhaluinen.

Hiukset ovat olleet minulle aina tyylini leikkikenttä. Olen kokeillut erilaisia värejä pastellinsävyistä todella blondiin ja erilaisiin punaisen sävyihin sekä leikkauksia sivusiilistä polkkamittaisiin ja pitkiin.

Ennen kaljuuntumista olin ollut pitkään kyllästynyt pitkiin hiuksiini. Kaipasin muutosta.

Isoa muutosta saattoi helpottaa myös se, että minulla oli teini-iässä paha akne. Häpesin ja piilottelin ihoani. Alopecia olisi varmasti ollut vaikea asia teini-iässä, mutta kun olin jo aknen kanssa kulkenut vaikean tien, päätin valita alopecian kanssa toisen polun.

Akne opetti minut meikkaamaan hyvin ja hoitamaan ihoani. Ajattelin, että myös alopecia voisi tuoda elämääni jotain hyvää.

Emmalla on runsaasti erilaisia peruukkeja. Uusin peruukki on burgundinpunainen.

Ensimmäisen peruukkini hankin vuosi sitten. Se on luonnollisen näköinen vaalea, melko lyhyt malli, joka tuntuu päässä pehmeältä ja on helpolta käyttää. Peruukkiliikkeessä tajusin, miten valtavasti erilaisia peruukkeja on olemassa ja miten niitä voi stailata.

Peruukit ovat nykyään todella luonnollisen näköisiä. Saan usein kehuja hiuksistani ja päälle hämmästelyä, kun kerron, että käytän peruukkia.

Nykyään minulla on kymmenkunta erilaista kuituhiusperuukkia, joita käytän etenkin silloin, kun laittaudun. Olen hankkinut peruukkini kivijalkaliikkeistä ja netistä. Muutamia hutiostoksiakin on tullut tehtyä.

Aluksi en tiennyt, mikä näyttää itselläni hyvältä, joten valitsin vaaleita, tuttuja ja turvallisia peruukkeja. Hiljalleen olen alkanut valita rohkeampia sävyjä.

Emman uusi tyyli syntyy erilaisista peruukeista sekä värikkäistä vaatteista ja asusteista. Asukokonaisuuden paita, farkut ja vyö ovat nettikirppislöytöjä Vintedistä. Korvikset ovat suomalaisen Kaikon.

Suosin muovista valmistettuja kuituperuukkeja. Ne ovat vaivattomia ja säilyttävät muotonsa ja värinsä pesussa. Niiden huono puoli on se, että ne kestävät päivittäisessä käytössä vain joitakin kuukausia.

Osa kuituperuukeista takkuuntuu käytössä herkemmin kuin aidoista hiuksista valmistetut peruukit. Laadukkaat aitohiusperuukit tuntuvat ja näyttävät samalta kuin päästä kasvavat hiukset. Niitä voi käsitellä kuten omia hiuksia.

Kaljun ja peruukkien ansiosta huonot hiuspäivät ovat jääneet taakse. Hiuskriisin tilalle on tullut peruukkikriisi, sillä vaihtoehtoja ja valinnanvaraa on paljon. Samalla tavalla, kun en välillä osaa päättää, mitä laitan päälleni, en aina osaa valita peruukkia tai miten sen voisi laittaa: pitääkö kiinni vai auki, laittaako pannan vai pinnejä.

Peruukeilla leikittely käy kukkarolle, sillä ne ovat kalliita. Kuituperuukit maksavat satoja euroja, aitohiusperuukit tuhansia euroja.

Alopeetikoille peruukit ovat lääkinnällisiä apuvälineitä. Niiden pitäisi olla lain mukaan ilmaisia ja vastata yksilöllisiä tarpeita. Todellisuudessa näin ei ole. Esimeriksi minulle myönnettiin alkuvuodesta palveluseteli, jonka arvo on 255,08 euroa. En saa sillä summalla sopivaa peruukkia, vaan joudun maksamaan erotuksen itse.

”Arjessa ja lämpimillä keleillä kuljen usein kaljuna. Toisinaan käytän turbaania”, Emma kertoo. Kengät ovat Pertti Palmrothin, ja ne on ostettu käytettyinä.

Ennen alopeciaa olin kyllästynyt tyyliini ja vähän hukassa itseni kanssa. Pitkät hiukset tuntuivat tavallisilta ja tylsiltä. Pukeuduin mustaan, valkoiseen ja maanläheisiin sävyihin, mutta ne eivät tuntuneet omilta.

Olen aina tuntenut itseni hieman ulkopuoliseksi ja erilaiseksi kuin muut, vaikka minulla on ollut aina ystäviä ja olen ollut suosittu. Alopecian vuoksi myös näytän erilaiselta, mikä on antanut itsevarmuutta olla oma itseni ja rohkeutta erottua joukosta.

Olen huomannut, että mitä itsevarmempana näyttäytyy muille sitä vähemmän antaa tilaa esimerkiksi negatiivisille kommenteille. Kannan kaljuni ylpeydellä, ja tiedän olevani upea juuri sellaisena kuin olen.

Alopeciassa ikävin puoli on se, että se on aaltoileva ja arvaamaton. En tiedä, miten se kehittyy, ja kasvaako minulle vielä joskus omat hiukset. Olen hyväksynyt molemmat vaihtoehdot. En haikaile vanhojen hiusteni perään.

Jos omat hiukseni kasvavat takaisin, pitäisin lyhyitä tyylejä. Leikittelisin siilien ja pixie cutien kanssa, ja jatkaisin peruukkien käyttämistä. Peruukeista en enää luovu, sillä ne ovat kauniita ja inspiroivia.

Emman lempiväri on pinkki, joka näkyy nykyään vahvasti myös arkipukeutumisessa. Asukokonaisuuden moni osa on löytynyt turkulaisilta kirppiksiltä: jakku on Puutorin Kirppikseltä, hame Merkitys 2nd Hand Shop -liikkeestä ja baskeri Pelastusarmeijan iCare-myymälästä.

Alopecian auttoi minua löytämään värit elämääni. Kaikki alkoi pinkistä Mac Cosmeticsin Brave-nimisestä huulipunasta, jonka sain joululahjaksi vuonna 2023. Alkuvuodesta 2024 ostin toisen vielä pinkimmän Do not disturb -nimisen huulipunan. Niiden kautta aloin miettiä värejä ja omaa tyyliäni kokonaisvaltaisemmin.

Aloin seurata Instagramissa värianalyytikoita, ja kiinnostukseni väreihin syveni. En ole käynyt värianalyysissä, mutta epäilen olevani vaalea kesä tai vaalea kevät.

En rajoita pukeutumisestani mitään värejä, mutta oman vuodenajan miettiminen ja värianalyyseihin tutustuminen on inspiroinut minua. Olen ymmärtänyt, miksi hyvin tummat sävyt eivät pue minua ja jäivät usein kaapin perukoille.

Näyttävät asusteet ja peruukit viimeistelevät Emman tyylin. Pinkit kengät Raid London ja vaaleanpunainen laukku Guess.

Olen pitänyt aina pinkistä ja vaaleanpunaisesta, mutta ne kuuluivat vain juhlapukeutumiseeni. Kävin vaatekaappini sisällön läpi ja mietin tarkkaan, mistä pidän ja minkälaisiin vaatteisiin haluan pukeutua. Nyt vaatekaapissani on paljon pinkkiä, mutta myös esimerkiksi lilaa, sinistä ja vihreää.

Käytän pukeutumisessani myös paljon asusteita. Kerrostan vaatteita ja luon sillä tavalla mielenkiintoisia asukokonaisuuksia.

Tyylini on sellainen, että mietin usein, onko se liikaa tai olenko minä liikaa. Koen, että arkipukeutumiseni on ylipukeutumista, mutta se tuntuu omalta. Siksi toteankin itselleni, että saan pukeutua juuri niin kuin haluan. Saan olla juuri niin ”too much” kuin haluan.

Emma yhdistää pukeutumisessaan uusia tuotteita ja kierrätyslöytöjä. Hame on Lindexiltä, kietaisuvyö Kidon ja valkoinen laukku Kirppiskellarista.

Tyylimuutokseni ei tapahtunut yhdessä yössä, ja matka on edelleen kesken, mutta koen että olen vihdoin löytänyt tyylini ja rohkeutta erottua. Vaaleanpunaisessa villakangastakissani olen kaupungilla kuin huutomerkki muiden joukossa, mutta se tuntuu hyvältä.

Iso oivallukseni tällä matkalla on ollut se, että tosi usein meitä ihmisiä rajoittaa se, että mietimme liikaa, mitä muut meistä ajattelevat.

Olen onnellinen siitä, että päätin olla alopeciani kanssa avoin. Reilu vuosi kaljuna on ollut elämäni parasta aikaa, sillä alopecia on tuonut niin paljon merkityksellisyyttä, inspiraatiota, itsevarmuutta ja rohkeutta.

Toivon, että voin omalla esimerkilläni rohkaista muita elämään omannäköistä elämää omana itsenään.”

Alopecian myötä Emma löysi persoonallisen ja kokeilevan tyylin, jossa hän yhdistää rohkeasti värejä ja erilaisia asusteita. Paita on ostettu turkulaisesta Maanantaimarketista, korsetti Asokselta. Vyö on Kiedo-merkin Siro-kietaisuvyö.

Juttua muokattu 8.5. klo 13.50: Korjattu Emman Instagram-tilin nimi oikeaksi.