Kampaaja Virpin hiukset alkoivat lähteä tupoittain 50-vuotiaana – ”Olin järkyttynyt, kun en tiennyt, mitä tapahtuu”
Virpi Hakala sairastui alopeciaan pian 50-vuotisjuhliensa jälkeen. Välillä hän kuulee, miten ihmeessä kampaaja voi menettää hiuksensa.
Joskus Virpi Hakala katselee haikein mielin vanhoja valokuvia. Niissä hänen pitkät, vaaleat ja tuuheat hiuksensa ulottuvat yli lantion.
Sitten koitti päivä, kun Virpin hiukset alkoivat muistuttaa suihkun jälkeen järjetöntä rastapalloa.
”50-vuotisjuhlieni jälkeen ei mennyt kuukauttakaan, kun hiukseni alkoivat irrota. Kun selvittelin hiuksia, ne vain liukuivat pois ja lähtivät päänahasta vetämällä.”
Hiustuppoja löytyi joka paikasta. Ne täyttivät lattiakaivon ja kuivausrummun.
”Olin järkyttynyt, kun en tiennyt, mitä tapahtuu. Säikähdin, että olen sairastunut vakavasti ja kohta varmaan kuolen. Pelkäsin ja jännitin ihotautilääkärille menoa.”
Aika lääkärille järjestyi onneksi nopeasti. Selvisi, että Virpillä on alopecia areata eli pälvikalju.
”Olin yhtä aikaa järkyttynyt ja toisaalta helpottunut, etten ole vakavasti sairas. Samalla toivoin, että hiukset kasvaisivat takaisin. Lääkäri sanoi, että jos niin ei käy kahden vuoden aikana, sitä tuskin tulee tapahtumaan.”
Lääkäri määräsi Virpin päänahkaan paikallista kortisoniliuosta, mutta hiukset irtosivat vain villimmin.
Tunteet heittelivät laidasta laitaan. Kun huoli ja pelko laantuivat, Virpi oli myös katkera ja mietti, miksi hänelle kävi näin.
”Vielä näin monen vuoden jälkeenkin ikävöin joskus valtavasti omia, pitkiä hiuksiani.”
Ensimmäinen merkki orastavasta sairaudesta oli kulmakarvojen irtoaminen. Virpi oli silloin kolmekymppinen. Samoihin aikoihin Virpi alkoi ottaa kulmiinsa kestopigmentoinnit.
Noin vuosi sitten hän havahtui yhtenä aamuna ripsiväriä laittaessaan siihen, ettei pitkistä ja taipuisista ripsistä ollut jälkeäkään.
”Aluksi jaksoin käyttää irtoripsiä työpäivinä. Tällä hetkellä hyvin rajatut silmät saavat riittää.”
Virpin elämässä on ollut voimakasta stressiä, huolta ja surua. Hän arveleekin, että sairastuminen alopeciaan juontaa pitkälti siitä.
Toisaalta elämänkriisit ovat panneet asiat mittasuhteisiin. Hiustenlähtö ei ole ainut asia, jota Virpi suree.
”Vuosien varrella on ollut monia kamppailuja ja menetyksiä. Tämä on ’vain’ karvanlähtöä. Toki hiustenlähtö oli iso menetys, ja vieläkin hetkittäin mietin, miksi tämä tapahtui juuri minulle.”
”Vaikka alopeciasta puhutaan enemmän, monelle tulee kaljuudesta mieleen ensimmäisenä syöpä.”
Virpin naiseus on ollut välillä koetuksella ja hän ei ole tuntenut itseään viehättäväksi. Virpi on tykännyt aina huolehtia ulkonäöstään, ja nyt kun hiuksia ei juuri ole, hän meikkaa ja käyttää erilaisia korvakoruja.
”Hiukset ovat aina olleet iso osa minua, mutta olen onnellinen, ettei hiuksettomuus johdu vakavasta sairaudesta.”
Välillä päälaella on hieman hiuksia. Joskus Virpi haluaisi ajaa nekin pois, mutta ne tuovat kuitenkin turvaa.
Kun Virpi kesäisin viilettää golfkentillä ilman peruukkia ja hattua, häntä välillä tuijotetaan.
”Vaikka alopeciasta puhutaan enemmän, monelle tulee kaljuudesta mieleen ensimmäisenä syöpä.”
Jotkut tilanteet ovat jääneet mieleen. Yhden sellaisen hetken Virpi koki täydessä ruuhkabussissa. Päiväkoti-ikäiset lapset keskustelivat kaljuista miehistä, ja yksi kuulutti, että haluaisi nähdä kaljun naisen.
”Päiväkodin opettaja ei välttämättä ajatellut, että siihen olisi pitänyt reagoida. Mutta hiustenlähdön taustalla voi olla vakava sairaus, ja se on kipeä paikka monelle. Olisi tehnyt vähän mieli sanoa jotain.”
Virpille on myös sanottu, että miten sinulle voi tuollainen tulla, sinähän olet kampaaja.
”Mutta tuskinpa alopecia ammattiani tiedostaa.”
Alopecian takia Virpille on puhjennut myös huuliherpes. Huuliherpes kiusaa Virpiä aika ajoin, ja se on todella kivulias. Iho voi kuitenkin nyt hyvin.
Tutkimuksissa alopecia areatan ja huuliherpeksen välillä onkin todettu yhteys. Alopeciaa sairastavia huuliherpes kiusaa keskimääräistä enemmän.
Kerran kosmetologi ihmetteli jalkahoidossa Virpin kuivia ja halkeilevia jalkoja.
”Epäilen, että sekin voi johtua alopeciasta. Rasvaan jalat joka päivä suihkun jälkeen.”
”Hiusten koskettaminen, harjaaminen ja peseminen pelottivat, koska nyrkit täyttyivät hiuksista.”
Peruukkiliikkeeseen Virpi suuntasi, kun päälaella oli vielä muutamia hiustupsuja. Tuli tunne, että hiukset on saatava nopeasti, koska töissä olisi ollut vaikea näyttäytyä ilman hiuksia. Hän oli peitellyt kaljuja kohtia 4–5 kuukautta, ja sitten hermot olivat menneet.
”Hiusten koskettaminen, harjaaminen ja peseminen pelottivat, koska nyrkit täyttyivät hiuksista.”
Peruukkiliikkeen omistaja sanoi, että peruukkimuotista tulisi parempi, jos loputkin hiukset olisi ajettu pois.
”Oli tuskallista tajuta, ettei tämä paremmaksi muutu. Yritin olla vahva, mutta kun tytär ajoi hiukseni pois, itkin. Tuntui, ettei tästä tule mitään. Lopulta se oli helpotus, sillä muuta vaihtoehtoa ei vain ollut.”
Virpillä oli paljas olo. Päänahka myös kuivui pahasti, mutta rasvaaminen onneksi auttoi.
Virpin ensimmäinen peruukki oli pitkä, vaalea keinokuituperuukki. Pitkät hiukset tuntuivat tutuilta ja turvallisilta – myös siksi, ettei tarvinnut heti kertoa kaikille, mitä on tapahtunut.
Virpi huomasi kuitenkin tehneensä väärän valinnan.
”Pitkähiuksisia peruukkeja ei voi sitoa samalla tavalla kuin omia hiuksia, koska silloin peruukin reuna paljastuu. Kampaajan työssä taas on häiritsevää, jos hiukset roikkuvat kasvojen edessä.”
”Moni asiakas saattaa sanoa, että sinulla on ihana tukka. Silloin kerron alopeciasta.”
Nyt Virpillä on viisitoista peruukkia. Hän saa kerran vuodessa sairaanhoitopiiriltä maksusitoumuksen peruukkiin.
”Suosin polkkamittaisia ja lyhyitä peruukkeja. Kiharrettuja peruukkeja en käytä. Niissä tunnen itseni mummoksi, vaikka mummi olenkin”, Virpi sanoo nauraen.
Virpin mukaan nykyajan peruukit ovat niin hyviä, että moni ei aavista, kuka käyttää peruukkia.
On olemassa sekä aitohiusperuukkeja että kuituperuukkeja. Aitohiusperuukki on kalliimpi. Se kestää pidempään ja sitä voi kihartaa, suoristaa tai värjätä ja siihen voi myös lisätä hiuksia.
Kuituperuukki on heti valmis käytettäväksi, mutta se saattaa kutittaa ja tuntua karhealta.
”Olen iloinen, kun voin ottaa peruukin yöksi pois.”
Joidenkin peruukkien alla Virpi käyttää pantaa, sillä panta pehmentää peruukin karheaa sisäreunaa. Osassa peruukkeja on verkkopohja, toiset täytyy teipata kiinni, etteivät ne lähde tuulessa lentoon.
”Voin kirjaimellisesti sanoa, että tuulee niin paljon, että tukka lähtee. Jos menisin Linnanmäelle lastenlasten kanssa, laittaisin mieluummin hatun päähän.”
Vapaa-ajalla Virpi ei yleensä käytä peruukkia, mutta töissä kampaamossa Virpi pitää yleensä peruukkia tai hattua.
Avoimuus on auttanut.
”Monella asiakkaalla on kokemusta harvenevista hiuksista, ja moni saattaa sanoa, että kun sinulla on niin ihanan näköinen tukka. Silloin kerron alopeciasta.”
Peruukeilla on toinenkin tehtävä: ne lämmittävät.
”Talvisin en voi kuvitellakaan, että kulkisin ilman peruukkia. Aitohiusperuukki lämmittää. Kesällä kuituhiusperuukit ovat huomattavasti aitohiusta ilmavampia.”
Miehen, lasten, nyt jo nuorten aikuisten, ja lastenlasten tuki on kannatellut Virpiä. Virpi arvelee, että yksin hän olisi piiloutunut enemmän omiin oloihinsa. Kun Virpi on saanut myönteistä palautetta, hän on uskaltanut näyttäytyä ilman peruukkia.
”Pelkäsin, mitä mieheni ajattelee hiustenlähdöstäni. Oli lohdullista, että hän sanoi heti: olet ihan sama ihminen, vaikka sinulla ei ole hiuksia. Tytär taas totesi, että olen tosi söpö.”
Virpi on pitänyt miehensä kanssa yhtä yli kolmekymmentä vuotta. Yhdessä on jaettu iloja, mutta myös suruja ja vastoinkäymisiä.
”Kun lapsenlapset syntyivät, tuli tunne, että kyllä elämässä on paljon hyvääkin, vaikka välillä olisikin raskasta. Ei kannata jäädä märehtimään. Asiat pyörivät aikansa ja sitten helpottaa.”
Virpin lapsenlapset ovat nyt 1- ja 3,5-vuotiaita.
”Kysyin kerran kolmivuotiaalta, että minkä laittaisin peruukeistani. Hän katsoi minua ja sanoi: mummi, ei mikään, ilman peruukkia on hyvä.”
Virpi nauttii golfin pelaamisesta. Se on omaa aikaa ulkoilun merkeissä ja välillä yhteistä aikaa miehen kanssa.
Virpi tuntee, että voi olla oma itsensä ilman hiuksiakin. Hän on kiitollinen siitä, ettei ole vakavasti sairas.
”Pystyn antamaan työssäni tukea sellaisille, joita hiustenlähtö ahdistaa.”
Alopeciaan eli pälvikaljuun on kehitteillä uusia lääkehoitoja
• Alopecia areata eli pälvikalju on tulehduksellinen autoimmuunisairaus. Hiukset irtoavat läiskittäin.
• Sairaudessa elimistö harhautuu luulemaan, että karvatupessa on torjuttava mikrobi. Tällöin hiusnystyn ympärille kerääntyy tulehdussoluja, ja hiusnystyä vastaan syntyy vasta-aineita. Tapahtumaa voisi verrata allergiseen reaktioon.
• Tavallisinta alopecia on 20-50-vuotiailla. Sitä esiintyy yhtä lailla miehillä ja naisilla.
• Alopecian perimmäistä syytä ei tunneta. Tiedetään, että atooppinen taipumus, valkopälvi ja kilpirauhasen autoimmuunitulehdus kulkevat sen kanssa käsikkäin.
• Stressi saattaa vaikuttaa alopecian puhkeamiseen tai pahenemiseen.
• Paikallisesti käytettävä minoksidiili-liuos saattaa nopeuttaa hiusten kasvua, mutta muuten sillä ei ole vaikutusta taudin kulkuun. Alopeciaan on kehitteillä uusia lääkehoitoja.
Lähteet: terveyskirjasto.fi, allergia.fi, alopeciavitiligo.fi
Juttu on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 9/2024.
