Elsa Saisio päätti tyttärensä nimen jo 12-vuotiaana – syynä valintaan oli klassikkokirja, joka on tuttu kaikille suomalaisille
Näyttelijä Elsa Saisio arvostaa ystäviensä rohkeutta jakaa koskettavia kokemuksiaan omaelämäkerrallisissa romaaneissaan.
Tätä kirjaa rakastin lapsena:
Astrid Lindgrenin Saariston lapset
”Olen lukenut useita Lindgrenin tunnettuja teoksia, mutta Saariston lapset on minulle ehdottomasti tärkein. Se yhdistyy vahvasti lapsuuteni kesiin mökkisaarella ja sen paratiisimaiseen tunnelmaan.
Olin perheeni ainoa lapsi, mutta naapurissa oli lapsia, joiden kanssa vietin paljon aikaa. Yhdessä olimme kuin Lindgrenin saaristolaislapset. Leikimme, tutkimme ja nautimme kesästä. Talvisin palasin kirjan pariin kerta toisensa jälkeen, sillä se toi mukanaan saman kesäisen vapauden ja onnen tunteen.
Muistan, miten äitini kertoi lukeneensa kirjaa ääneen minulle vielä ylioppilaskirjoituksia edeltävänä iltana. Se oli minulle tapa palata lapsuuden turvalliseen ja huolettomaan maailmaan.
Vaikka Saariston lapset ei ehkä ole Lindgrenin suurin teos, se oli minulle syvästi henkilökohtainen ja tärkeä. Ikään kuin linkki lapsuuden onnellisiin hetkiin ja kesäisiin paratiisimaisemiin.”
Tämä on lohtukirjani:
Pirkko Saision Spuuki Spaidermän ja raju Nonna
”Eräänlainen lohtukirjani on äitini Pirkko Saision kirja, jossa hän kirjoittaa pojastani. Se on erityisen tärkeä, koska poikani on nyt murrosiässä ja jättää lapsuuttaan taakseen. Kirjan olemassaolo tuntuu lohdulliselta, sillä se pitää sisällään muistot hänen lapsuudestaan. On liikuttavaa, että hänen elämästään on kirjoitettu kirja. Poikani on itse kuvittanut kirjan.
Äitini on itse lukenut sen äänikirjaksi, ja olemme kuunnelleet sitä perheen kesken esimerkiksi monilla automatkoilla. Poikani ei aina jaksa kuunnella kirjaa, mutta tyttäreni mielestä se on hirveän hauska. Hän palaa siihen aina uudelleen.”
Tämän kirjan luen seuraavaksi:
David Foster Wallacen Hauskaa, mutta ei koskaan enää
”Tämä kirja tuli minulle ajankohtaiseksi viime joululoman aikana, kun äitini tyrkytti sen miehelleni luettavaksi. Katselin, kuinka mies nauroi ääneen lähes joka sivulla.
Hänen reaktionsa teki minuun vaikutuksen. Minun on pakko tarttua pian itsekin kirjaan, jotta ymmärrän, mistä on kyse.
Minulla ei ole varsinaisia lukulistoja vaan uusia luettavia kirjoja tuntuu aina vain ilmestyvän yöpöydälle odottamaan vuoroaan. Joukossa on kirjoja, jotka houkuttelevat tarttumaan niihin heti, mutta taas toisinaan mikään pinon kirjoista ei innosta. Silloin saatan joutua pohtimaan, mitä lukisin seuraavaksi.”
”Ystävieni omaelämäkerralliset teokset ovat paljon enemmän kuin vain elämäkertoja. Ne ovat taidokkaita ja koskettavia kirjallisia kokemuksia.”
Tätä suosittelen aivan kaikille:
Yuval Noah Hararin Sapiens: Ihmisen lyhyt historia
”Ihmisen lyhyt historia oli ajatteluani avartava lukukomeus. Osaa kirjan sisällöstä jouduin pohtimaan ja lukemaan hyvin hitaasti. Se ei aina ollut erityisen mieltä ylentävää luettavaa, sillä Harari suhtautuu ihmiseen eläinlajin edustajana aika raa’asti. Tämän jälkeen voi olla tarpeen lukea väliin jotain hieman pehmeämpää.
Kokonaisuudessaan Sapiens muutti käsitystäni ihmiskunnasta ja lajistamme. Kirja avasi minulle, miksi homo sapiens on menestynyt paremmin kuin muut eläinlajit, ja miten meidän evoluutiomme on muovannut nykyhetken. Kirja kartoittaa kiinnostavasti ihmislajin historiaa ja selittää, kuinka olemme tulleet siihen pisteeseen, missä olemme tänään.
Suosittelen tätä teosta, sillä se avaa syvällisen ja laajan näkökulman ihmiskuntaan ja toimintaamme lajina.”
Tähän kirjaan liittyy erityinen muisto:
Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen
”Olin 12-vuotias, kun luin Sinuhe egyptiläisen ensimmäisen kerran. Kirja teki minuun silloin valtavan vaikutuksen. Erityisesti tanssijatyttö Minean tarina ja se, miten hänet lopulta uhrataan, jäi mieleeni syvästi. Ajattelin, että jos saisin joskus tyttären, nimeäisin hänet Mineaksi. Taittelin jopa romaanista sivut, joilta Minean tarina löytyi.
Kun sitten odotin tytärtäni, etsin kirjan hyllystäni. Löysin taitellut sivut ja luin tarinan uusin silmin aikuisena. Tyttäreni synnyttyä nimesin hänet Mineaksi.”
Nämä kirjat yllättivät minut:
Markku Haussilan Kaikki kauniit kukat, Lauri Tanskasen Minun sairaan kaunis elämäni, Nelly Kärkkäisen ja Birgitta Oksasen Läpimeno
”Viime aikoina olen kuunnellut äänikirjoina kolmen ystäväni kirjoittamat teokset. Kaikki heistä ovat näyttelijöitä ja ovat itse lukeneet kirjansa äänikirjoiksi, mikä on tehnyt kuuntelukokemuksista erityisiä. Tanskanen kirjoittaa teoksessaan taistelustaan syövän kanssa, Kärkkäinen kertoo lapsettomuudestaan ja Haussila avaa rankkaa kasvukertomustaan.
Minua on yllättänyt ja ihastuttanut, kuinka taitavasti ystäväni kirjoittavat. Kirjat eivät ole merkittäviä vain aiheidensa vuoksi, vaan ne ovat syvällisesti ja kauniisti kirjoitettuja teoksia. Kaikista kolmesta teoksesta huokuu myös huumori, mikä tekee niistä entistä elämyksellisempiä. Ne vetävät mukaansa ja tempaavat kuulijan tai lukijan syvälle tarinoihinsa.
Olen valtavan ylpeä ystävistäni ja heidän rohkeudestaan jakaa elämänsä rankkoja ja herkkiä puolia näin avoimesti. Nämä teokset ovat paljon enemmän kuin vain elämäkertoja, ne ovat taidokkaita ja koskettavia kirjallisia kokemuksia.”
Jutun lyhyempi versio on julkaistu Eeva-lehdessä 3/25.
