Ellinoora alkoi tehdä biisejä Samuli Sirviön kanssa ja rakastui – nyt he ovat musiikin voimapari: ”Onhan se vaativa yhdessäolon muoto”
Ellinoora on antanut uralleen kaikkensa nuoresta pitäen. Nyt hän on alkanut opetella elämää, jossa on muutakin kuin työtä.
Ellinooralla on simppelit mustat housut ja valkoinen, väljä trikoopaita. Missään ei näy hänen keikoiltaan, levynkansistaan ja haastatteluistaan tuttuja elementtejä: vaaleanpunaista väriä ja kukkamerta. Eipä siis tehdä tilaa ennakkoluuloille. Leijonanharjatukkakin on sutaistu nutturaksi. Huomiot pukeutumisesta vähän huokailuttavat Ellinooraa.
”Aina joku kertoo, miltä näytän, vaikka en ole missikisoissa”, hän sanoo.
Ellinoora, 30, on aallonharjalla. Hän on maan ykkösartisteja, jonka keikat myydään loppuun ja jonka hiteistä tulee klassikoita. Ellinoora tunnetaan vahvoista melodioista, joita hän sanoittaa ja säveltää elämänkumppaninsa, tuottaja Samuli Sirviön kanssa.
Syksyllä Ellinoora nähtiin Vain elämää -ohjelmassa, ja siinä kuultu kappale Matkalla on myynyt jo platinaa. Kotona pinkin pianon päällä komeilee neljä musiikkialan tunnustusta, Emma-patsasta.
Vastakohtaiseksi Ellinooraa saa mieluusti kuvailla: hän on samaan aikaan tunteiden sanansaattaja ja karkkimaailmassa pyörivä pinkki supersankari.
”Kukaan ei ole koskaan vain yhtä asiaa. Minussa on monia puolia ja kontrasteja, joista ammennan. Se minun on pitänyt opetella sanomaan, että olen hyvä työssäni. Kun jouluna ajelimme Samulin kanssa lapsuudenkodistani Oulusta omaan kotiimme Helsinkiin, kuuntelimme pitkästä aikaa biisejäni. Mietimme, että mehän olemme oikeasti tehneet aika hyvää työtä! Olen meistä ylpeä.”
Helpolla menestys ei ole tullut.
”Olen löytänyt kutsumukseni, mutta sillä on ollut hintansa.”
”En ikinä pyydä anteeksi innostuneisuuttani, tarkkuuttani ja tapaani tehdä asioita.”
Nyt mun kaverit lapsia saa / Minä matkustan ympäri maan / Surun pakkaan mun hienoon laukkuun / Alallani ei oteta saikkuu / Ennen yksinäisyys pelotti / Nyt se on mun koneeni pilotti
Matkalla-kappale on alun perin Anna Puun. Ellinooran käsissä se on saanut uuden sovituksen ja osin uudet sanat. Niistä löytyy totuuspohjaa.
”En ikinä pyydä anteeksi innostuneisuuttani, tarkkuuttani ja tapaani tehdä asioita. Rakastan musiikkia, ja se on minulle enemmän kuin työ: intohimo. Mutta kun olen antanut kaiken tahdonvoimani ja innostukseni sille, muu elämä on kärsinyt.”
Ellinoora kuvailee olevansa perfektionisti, jopa neuroottinen. Hän hioo kappaleitaan viimeiseen asti ja suunnittelee visuaalisuuttaan pilkuntarkasti. Hän on se joka varmistaa, että keikkapaikan vaaleanpunaiset Ellinoora-julisteet ovat varmasti oikein aseteltuja. Omistautuminen on sekä hyvä että huono juttu.
”Olen elänyt nuoren erakon elämää. En ole vastannut viesteihin. Olen ollut huono ystävä ja tytär.”
Ellinoora puhuu vanhemmistaan suojelevasti ja vähän. Perheessä kuulemma näytetään tunteet italialaisessa hengessä, kovaan ääneen. Vanhemmat käyvät tyttärensä keikoilla ylpeinä, mikä saa tämän silmäkulmat kimmeltämään.
”Olen hyvin yksityinen, varautunut ja tarkka siitä, keitä päästän lähelleni. Olen tietyllä tavalla valinnut sen, että vapaa-aika, lähimmäiset ja terveyskin ovat kärsineet urani takia. Ne läheiset, jotka ovat sen ymmärtäneet, ovat säilyneet elämässäni.”
Mutta että terveyskin on mennyt? Kyllä, terapiassa on käyty ja lääkärit ovat tulleet tutuiksi. Ellinoora kertoi Roope Salmisen Kolme käännekohtaa -podcastissa 2021 ensimmäistä kertaa terveyshuolista, jotka ovat vaivanneet häntä nuoresta pitäen. Sen yksityiskohtaisemmin Ellinoora ei halua terveysasioitaan avata.
”Samaan aikaan kun olen menestynyt urallani, olen kokenut kroppani kanssa monenlaisia asioita. Tarkkailen ja tutkin itseäni herkästi. Olen esimerkiksi hyvin tietoinen siitä, jos hermostoni on yliaktiivisessa tilassa. Stressi ja epävarmuus kuuluvat elämään, mutta uskon, että opin vielä hallitsemaan niitä.”
”Se ei ollut loogista. Olin urani huipulla mutta tunsin oloni onnettomaksi. Minun olisi pitänyt uskaltaa sanoa jo aiemmin, että olen uupunut.”
Väsymys hiipi pikkuhiljaa. Keväällä 2022 Ellinoora seisoi Jenni Vartiaisen, Paula Vesalan ja Kaija Koon rinnalla median edessä. Tiedotustilaisuudessa julkistettiin neljän tähtiartistin yhteinen Mestarit-areenakiertue, jonka he tekisivät seuraavana syksynä.
Ellinoora tiesi, että hetki olisi yksi uran merkkipaaluista. Silti hän muistaa tunteneensa lähinnä väsymystä.
”Paloin pahasti loppuun loppuvuodesta 2021. Olin kuitenkin sopinut tulevista konserteista, joten kannoin itseni pystypäin. Kukaan ei tiennyt, mitä tunsin kulissien takana”, Ellinoora hymähtää ja heilauttelee kättään kasvojensa edessä.
Hän väsyi, koska oli työskennellyt kauan liikaa ja liian intohimoisesti. Mestarit-kiertueen ohella Ellinoora julkaisi vielä kappaleen 2step maailmantähti Ed Sheeranin kanssa.
Henkisestä olotilasta kertoi se, että Ellinoora ei enää osannut iloita edes uran tähtihetkistä.
”Se ei ollut loogista. Olin urani huipulla mutta tunsin oloni onnettomaksi. Minun olisi pitänyt uskaltaa sanoa jo aiemmin, että olen uupunut.”
Milleniaaleja eli nykyisiä kolmekymppisiä kutsutaan toisinaan burnout-sukupolveksi. Moni suorittaa, uupuu ja masentuu.
”Varmasti kaltaiseni kompleksiset, ahdistukseen taipuvat nuoret naiset palavat eniten loppuun. Se on tämän ajan kuva, olemme ylisuorittajia.”
Hän jäi syksyllä 2022 keikkatauolle, jota kesti tämän vuoden tammikuulle asti.
Kuin tuhkimotarina. Ellinoora eli Anni Ellinoora Leikas oli 17-vuotias, kun hänet lennätettiin ”pystymetsästä” eli lähes suoraan oululaisesta Madetojan musiikkilukiosta Helsinkiin. Hän oli tehnyt cover-kappaleista demonauhan ja allekirjoitti pian sen jälkeen levytyssopimuksen Warner Music Finlandin kanssa. Kaikki oli ihmeellistä ja toisaalta taas ei.
”Ajattelin viisivuotiaasta asti, että minusta tulee laulaja. B-vaihtoehtoja ei ollut.”
Ellinoora on perheensä ainokainen. Kotona arvostettiin kotimaista musiikkia. Hän osasi ulkoa Eppu Normaalin Repullinen hittejä -levyn kappaleet ja rakasti Popstars-ohjelmaa, Aretha Franklinia ja Amy Winehousea. Teininä Ellinoora ihaili keikkojen eturivissä The Soundsin keulakuvaa, farkkusortseissa tupakoivaa Maja Ivarssonia.
”Koska olen kasvanut 2000-luvulla, olen samalla nähnyt vain yhden tavan olla popartisti. Sukupuoli on määrittänyt olemista ja tarjonnut hirveän kapean kaistaleen, johon pitäisi mahtua. Muistan, kun Lady Gaga kertoi alkaneensa pukeutua mitä oudoimpiin vaatteisiin, jotta kukaan ei voisi kommentoida hänen ulkonäkönään. Se puhutteli minua.”
Ellinoora tupsahti nuorena artistina keskelle musiikkimaailman tähtipölyä. Unelma artistin ammatista oli toteutumassa, mutta Ellinoora tunsi ristiriitaisuutta ja ulkopuolisuutta.
Iso ystäväporukka oli jäänyt Ouluun. Ellinoora pääsi opiskelemaan pop-laulua pääkaupungin Pop & Jazz Konservatorioon, mutta sekään ei tuntunut omalta. Yhteistyö isossa levy-yhtiössä tökki myös. Ellinooralle tehdyt kappaleet eivät tuntuneet omilta.
”Minua kohdeltiin usein oululaisena laulajana, vaikka olin ilmaissut haluni olla tekijä. Olin nuori ja etsin paikkaani. Matkan varrella tein kaikenlaisten ihmisten kanssa töitä, myös kyynisten, leipääntyneiden. En oikein pystynyt istumaan studiossa ihmisten kanssa, joiden intohimo työhön oli kadonnut.”
”Musiikki on ollut minulle aina ilon ja riemun aihe. Tunsin, etten pystynyt katsomaan itseäni arvostavasti, kun lauloin muiden lauluja. Jälkikäteen ajatellen se on ollut urani surullisinta aikaa. Siitä rakennustyö vasta alkoi.”
Ellinoora päätti palauttaa ilon laulamiseen ja aloitti biisien tekemisen itse.
”Vaikka tunsin silloin, etten ollut muiden mielestä tarpeeksi, olen aina ollut sen verran punkkari, että olen toiminut intuitioni mukaan. Minussa on röyhkeyttä kulkea vastavirtaan. En tiedä, mistä se kumpuaa. Ainakin tiesin jo nuorena, mitä en halua tehdä.”
Vaikka Ellinoora on joutunut isoihin, vaikeisiinkin tilanteisiin nuoresta pitäen, synkkä hän ei ole. Oikeastaan päinvastoin. Ellinoora uskoo, että tekemällä voi saada aikaan jotain parempaa.
”En ole synkkyydessä marinoituva. Pohjoispohjanmaalainen mummuni on sanonut, että olemme selviytyjien sukua ja ajattelen itsekin aina, että totta, asiat menevät hyvin.”
Rohkeus kannatti. Ellinoora tutustui tuottaja Samuli Sirviöön biisinkirjoitussessiossa 2015. He alkoivat tehdä yhdessä biisejä ja – jälleen kuin sadusta – rakastuivat.
”On jonkinlainen luonnonoikku, että olen saanut elämääni sellaisen ihmisen kuin Samuli. Olemme keskustelleet siitä, olisinko tässä ilman häntä ja olemme tulleet siihen tulokseen, että olisin. Tahtoni oli niin vahva.”
Yhdessä Ellinoora ja Samuli ovat luoneet muun muassa hitit Carrie, Elefantin paino, Leijonakuningas, Dinosauruksii ja Bäng Bäng typerä sydän. Lisäksi Ellinoora on kirjoittanut kappaleita muillekin artisteille, kuten JVG:lle, Lauri Tähkälle ja Kaija Koolle.
Matkan varrella hän on kuullut kerran jos toisenkin epäilyksen sanoja työstään. Liittyvätkö ne nuoruuteen tai sukupuoleen? Ehkä.
”Esikoisalbumini julkaisun aikaan 2016 pinnalla oli edm (electronic dance music). Eräs musiikkialan toimija kertoi minulle, ettei kukaan halua kuunnella ’akustisia rallatteluja’, joita tein. Sanoin, että katsotaanpa kymmenen vuoden päästä.”
Ellinoora ja Samuli tekevät musiikkia, jota voi myös soittaa vain akustisella kitaralla. Sellainen musiikki nimittäin toimii vielä vuosikymmeniä, ja sen voi löytää aina uudestaan ja uudestaan.
”Olen ollut aina kiinnostunut hiteistä ja olen halunnut rakentaa lauluja, jotka kestävät aikaa.”
Ellinoora kipuilee sen kanssa, että hänet mielletään usein nuoreksi naisartistiksi.
”Vain elämää -ohjelmassakin olin joukon ’nuori nainen’. Rooli on kaksipiippuinen. Toisaalta nuoruutta tavoitellaan hinnalla millä hyvänsä ja toisaalta jollekulle voi olla todella ongelmallista, että pomona on nuori nainen.”
Toinen kysymys on se, määrittääkö biologinen ikä ihmistä.
”Minussa asuu vanha sielu. Olin kaveriporukkamme viimeinen, joka hankki älypuhelimen.”
Tätä vähemmän: kiireen tuntua itku kurkussa. Tätä enemmän: aikaa hellimiselle. Puolentoista viime vuoden aikana väsymys on alkanut hellittää. Ellinoora on ottanut enemmän aikaa itselleen ja hyvinvoinnilleen kuin koskaan aiemmin aikuisiällä.
”Olen toipunut uupumuksesta pikkuhiljaa. Siinä auttoivat sanat, jotka eräs ihminen levy-yhtiössäni minulle sanoi: ’Jospa olet kärsinyt ja tehnyt töitä tarpeeksi. Voisit välillä vain katsella ympärillesi ja iloita siitä, mitä sinulla on.’ Annoin itselleni luvan hellittää hetkeksi.”
”Sapattivuonna sain etäisyyttä asioihin. Huomasin, että iso osa minusta mykistyi, kun en keikkaillut. Nyt, kun palaan lavoille, tunnen palaavani kotiin. Olen siitä aidosti todella iloinen.”
Nykyisin Ellinoora pitää välillä unelmapäiviä, joissa on monenlaisia hyvän olon tekoja, vaikkapa tällaisia:
Herättyään ”pastellisesta pesästä” eli makuuhuoneesta hän kömpii joogamatolle. Siinä hän meditoi tai tekee affirmaation eli myönteisen ajattelun harjoituksen. Sen jälkeen Ellinoora herättelee kehonsa uuteen päivään hitailla liikkeillä, kuten niskan pyörittelyllä ja varpaiden koskettelulla, ja ehkä kirjoittaa ylös fiiliksiään.
Vastaremontoidussa keittiössä on kultaiset hanat ja marmoroitu välitila. Siellä valmistuu aamupalaksi vihermehua, voissa paistettua kananmunaa ja kahvia, johon Ellinoora lirauttaa kauramaitoa. Iltapäivällä luvassa on jotain lempeää liikettä, laitepilatesta tai barrea, avantoa ja saunomista.
”Koska teen työtäni koko kropalla ja sielulla, tehtäväni on myös pitää itsestäni huolta. Nykyisin osaan lähettää keholleni signaaleja, että ei ole mitään hätää, olen turvassa. Vaikka joutuisin äärirajoille, ajattelen, että selviydyn tästäkin.”
Ja kyllä, unelmapäiviin voi tuppautua myös vähän töitä, kiitos Samulin.
”Onhan se toisinaan vaativa yhdessäolon muoto, että tuomme työt myös kotiin. Toisaalta näin narsistisella ja itsekkäällä alalla on ihanaa, kun voi jakaa tekemisen ilon ja kehityksen kumppaninsa kanssa.”
Ellinoora kuvailee Samulia tasapainottavaksi. Tämä on rauhallinen, ratkaisukeskeinen, ymmärtäväinen ja lempeä. Itseään Ellinoora kuvailee äkkipikaiseksi, araksi ja neuroottiseksi. He ovat hyvä yhdistelmä rauhaa ja temperamenttia. Yhdessä Samuli ja Ellinoora jakavat rakkauden brittimusiikkiin ja Lontooseen.
”Teininä minulla ei ollut ikinä kilttiä miestä näköpiirissä. Samuli on oikea kultakimpale. Hän maadoittaa minua ja toisaalta potkii eteenpäin.”
Tammikuun lopussa käynnistyi Ellinooran kolmekymppisiä juhliva Ellinoora 30 -kiertue. Helsingin Tavastian kolme keikkaa myytiin loppuun. Nykyisyys tuntuu hyvältä ja tulevaisuus vielä paremmalta.
”Uskon, että tästä tulee hyvä vuosi, tästähän kaikki oikeastaan vasta alkaa. Kaverini ovat sanoneet, että elämä paranee kolmikymppisyydestä. Nyt pöytä on putsattu ja olen kuin käärme, joka on luonut nahkansa.”
Haastattelu on julkaistu Eevassa 3/2024.
