Onko sinua joskus petetty, oletko pettänyt tai oletko ollut niin kutsuttu toinen ihminen? Tai oletko ollut jonkun läheisen ihmisen tukena, kun hän on ollut joku edellä luetelluista osapuolista?

Arvelen monen nyökyttelevän, mikä luettakoon todisteeksi sen puolesta, että pettäminen on tavallista – niin kuin se on todennäköisesti ollut läpi ihmiskunnan historian. Jotain kertoo sekin, että pettäminen on melko tavanomainen eron syy.

Vaikka puhutaan yleisestä ilmiöstä, pettämisen määritelmiä tuntuu olevan paljon. Sen vuoksi jos vain suinkin voisin, laittaisin kaikki suhteessa olijat keskustelemaan ainakin vuoden parin välein siitä, mistä toimintatavoista he haluavat suhteessaan sopia ja miksi he ylipäätään ajattelevat niin kuin ajattelevat.

Ihmisyyden moninaisuutta on kiittäminen – tai syyttäminen – siitäkin, että pettämisiin on yhtä monta syytä kuin on pettämiseen päätyneitä ihmisiä. On totta, että monissa tapauksissa suhteessa on ollut tavalla tai toisella ongelmia, keskinäinen yhteys on katkeillut pahasti tai seksin suhteen toiveet ja tarpeet ovat olleet ristiriidassa keskenään. Kuitenkin myös aidosti hyviksi koetuissa suhteissa saatetaan pettää, jolloin on tärkeää saada ennen kaikkea kiinni siitä, mitä pettäneen osapuolen mielessä on liikkunut.

Vastaanotolleni päätyvät ymmärrettävästi ne, jotka haluavat korjata suhdettaan pettämisen jälkeen. Siihen, miten päästä eteenpäin, vaikuttaa toki osaltaan se, mitä on tapahtunut. On kuitenkin pari näkökulmaa, joita uskallan suositella harkittavaksi, oli lähtötilanne mikä tahansa.

On tavallista, että petetty päätyy tenttaamaan pettänyttä hyvinkin tarkasti siitä, miksi, missä, milloin ja mitä tämä on tehnyt. Tajuan tämän hyvin: petetyllä voi olla vimmattu halu saada tietää kaikki, koska toivoo sen auttavan tapahtuneen ymmärtämisessä. Mahdollisesti suurtakin hätää kärsimässä oleva pettänyt osapuoli saattaa puolestaan vastata niin rehellisesti kuin vain pystyy, koska haluaa toimia suhteen hyväksi.

Avoimien, tyypillisesti kirpaisevienkin keskusteluiden parantavaa voimaa ei voi vähätellä. Kuitenkin usein pettämiskriiseissä samoista aiheista päädytään puhumaan uudestaan ja uudestaan, eikä se tunnu vievän asiaa eteenpäin.

Tällöin tarjoan tätä näkökulmaa: kysymyksiä kannattaa ja pitääkin esittää, mutta kysytäänkö suhteen korjaamisen kannalta oikeita asioita? Jokin tietty yksityiskohta voi tuntua petetystä ratkaisevan tärkeältä, mutta väitän, että paremmin eteenpäin auttavia kysymyksiä ovat esimerkiksi nämä: Missä määrin ymmärrät itse, miksi petit? Mitä sinun, minun tai meidän olisi ollut hyvä tehdä toisin?

Tavallisesti pettäneellä osapuolella, mutta yllättävän usein myös petetyllä, on tarve käsitellä pettämiskriisi tehokkaasti pois päiväjärjestyksestä. Jälleen tajuan hyvin: kriisissä ei ole kivaa eikä kivutonta, ja mieluummin sitä jättäisi tapahtuneen taakseen.

Pettäjä saattaa törmätä itsessään ominaisuuksiin, jotka tuottavat melkoista häpeää ja ahdistusta eikä niiden työstäminen onnistu pika-aikataululla. Petetyt taas kuvaavat tavallisesti, että kun he saivat tietää pettämisestä, tuntui siltä kuin jokin olisi mennyt rikki, särkynyt sirpaleiksi tai romahtanut.

Se, minkä ajattelen noina hetkinä menevän hajalle, on runollisesti ilmaistuna "tarina meistä", eikä sen paikkaaminen käy käden käänteessä. Sen sijaan ensin etsitään palasia ja niiden paikkoja. Lisäksi pitää pohtia, miten palaset saataisiin kasaan parhaimmalla mahdollisella tavalla, ja onko kenties tarpeen hankkia uusia osia. Niin oman sisimmän kuin suhteen tutkisteluun tarvitaan yleensä sekä aikaa että kaikkien osapuolten aitoa panostusta.

Pettämistä ei voisi kuuna päivänä ehdottaa minkäänlaiseksi suhteen parantamiskeinoksi. En voi luvata mitään, mutta sen haluan kuitenkin sanoa, että ydinkysymysten, itsensä ja suhteen ääreen pysähtymisellä saattaa olla myös se sivuvaikutus, että siihen "meidän tarinaamme" rakentuu entistä vahvempi luku.

Elina Tanskanen on erityistason seksuaaliterapeutti, seksuaalineuvoja ja kognitiivinen lyhytterapeutti, joka kokee, että vaikeista aiheista käydyt hyvät keskustelut lisäävät kaikkein eniten läheisyyttä.