Lupaan, että jos minulla olisi jokin simppeli niksi, jolla ihminen tuosta vain alkaisi haluta enemmän seksiä, kertoisin siitä heti kaikille. Haasteet seksuaalisen halun kanssa tuottavat nimittäin paljon mielipahaa.

Älkää käsittäkö väärin: seksiä ei todellakaan tarvitse olla eikä sitä tarvitse haluta, ei missään nimessä!

Asiakastyössäni minulle on ensiarvoisen tärkeää selvittää, miksi ihminen haluaa työstää seksuaalisen halun puutettaan: tuntuuko hänestä kenties siltä, että hänellä olisi jotenkin velvollisuus haluta tai onko kumppani lähettänyt hänet korjattavaksi?

Jos taas itse oikeasti haluaa haluta, ensimmäinen askel on alkaa haastatella haluaan: mitä sillä on asiaa?

Halu voi nimittäin viestiä paljon laaja-alaisemmin kuin ehkä uskoisi.

Moni kokee seksuaalisuuden rajautuvan muusta elämästä erillään olevaksi osa-alueeksi todennäköisesti siksi, että se tuntuu aiheena kovin intiimiltä ja yksityiseltä. Mitenkään erillään se ei kuitenkaan ole, päinvastoin.

Valtaosalla meistä arjen eri palaset vaikuttavat vähintään välillisesti seksuaaliseen haluun. Tapaan sanoa, että yleinen hyvinvointi kulkee usein käsi kädessä seksuaalisen hyvinvoinnin kanssa.

On hyvin tavallista, että ihminen kuvaa minulle vastaanotolla todella kuormittavan kuuloista elämäntilannettaan – on vaikkapa vaativaa työtä, huolta ikääntyvästä vanhemmasta, terveyskremppaa ja jatkuvia kinoja kumppanin kanssa. Näinä hetkinä on helppo kysyä, etteikö ole enemmän kuin ymmärrettävää, että seksuaalinen halu haalistuu.

Juuri tästä syystä suosittelen vahvasti, että ennen kuin alkaa miettiä, mikä lisäisi seksuaalista halua, kannattaa pohtia rehellisesti, mikä kaikki sitä saattaa vähentää. Vastaanotollani havainnollistan tätä dynamiikkaa käyttämällä vertauskuvana auton kaasua ja jarruja.

Kaasuna voidaan puhua niistä kaikista kivoista, kiihottavista ja kutkuttavista jutuista, jotka nostattavat seksuaalista halua.

Kuitenkaan edes kaasun päällä hyppiminen ei auta, mikäli jarrut ovat tiukasti pohjassa. Tämä selittää melko yleistä kokemusta siitä, että on kokeillut kaikenlaista halunsa herättämiseksi eikä mikään tunnu vievän eteenpäin.

Jarruja on kahta laatua – luokittelulla ei ole muuten niin väliä, mutta laatujen tunnistaminen helpottaa erilaisten jarrujen bongaamista.

Jalkajarruilla viittaan tilanne- ja olosuhdekohtaisiin tekijöihin. Ne tunnistaa siitä, ettei käsillä oleva hetki tunnu oikein hyvältä seksille, koska jokin enemmän tai vähemmän haittaa tai hämää.

Jalkajarruja painavia häiriötekijöitä on ymmärrettävästi monenlaisia, aina alakerran remonttimelusta ja oven takana vinkuvasta koirasta siihen, että on kylmä tai vatsa täynnä.

Terapeuttina sydäntäni lähimpänä ovat ne tekijät, jotka pistävät käsijarrun päälle. Ne saavat nimittäin olon tuntumaan siltä, että on seksuaalisen halunsa kanssa kertakaikkisen lukossa.

Ihminen saattaa kokea, että hänellä on seksuaalista halua, mutta se vaikuttaa olevan jonkin ylitsepääsemättömän muurin takana.

Koettu lukko tai muuri on tavallisesti muodostunut useammasta osasesta ja siihen sekoittuu elementtejä hankalasta tai ristiriitaisesta suhteesta itseen, kumppaniin tai seksiin.

Mitä tulee nikseihin, niin minulla olisi yksi ehdotus harkittavaksi.

Omista jalka- ja käsijarruista puhuminen kumppanin kanssa ei välttämättä vastaa yleistä mielikuvaa kuumasta seksipuheesta, mutta kannustan silti kokeilemaan.

Voi nimittäin olla, että kohtaava, rakentava, haavoittuvainen keskustelu itselle vaikeasta aiheesta ymmärtäväinen ja hyväksyvän kumppanin kanssa lisää jotain vipinää myös vällyjen väliin.

Elina Tanskanen on erityistason seksuaaliterapeutti, seksuaalineuvoja ja kognitiivinen lyhytterapeutti, joka liputtaa ihmisyyden, suhteiden ja rakkauden moninaisuuden ja ainutlaatuisuuden puolesta.