Tulevaisuudentutkija Elina Hiltunen, 50:
"Yhden ihmisen tekemiset eivät välttämättä vaikuta isoon kokonaisuuteen – mutta monesti ne myös vaikuttavat. Ei ole yhdentekevää, miten koronalta suojautuu tai ketä äänestää.
Vaikka olen tulevaisuudentutkija, minullakaan ei ole kristallipalloa, jolla ennustaa. Sen sijaan pyrin näkemään, mitä voimme tehdä olemassa olevalla tiedolla, jotta menemme kohti parempaa tulevaisuutta.
Historiankirjat ovat täynnä ihmisiä, jotka ovat toiminnallaan tehneet maailmasta paremman. Hyvä esimerkki on ruotsalainen ilmastoaktivisti Greta Thunberg.
Yksi pieni vesimolekyyli ei muodosta vesistöä, mutta kun monta yhdistyy, syntyy valtameri.
Sairastuin kaksikymppisenä vaikeaan masennukseen. Tulevaisuudentutkijalle se on jopa ironista, koska masennuksessa toivo ja tulevaisuus katoavat.
Minua auttoi, kun tunnustin tilanteen ja myönsin sairauteni. Otin vastaan hoidon. Olen ylläpitolääkityksellä loppuelämäni.
Senkin voi nähdä toivon kautta: ihmiskunta on kehittänyt lääkkeet, joilla masennuksesta voi toipua. Ennen vanhaan minulle olisi voitu tehdä sairauden vuoksi lobotomia ja olisin voinut joutua loppuiäksi laitokseen.
Muissakin vaikeissa tilanteissa olen joutunut ratkaisemaan, annanko vastoinkäymisten tuhota loppuelämäni, vai ajattelenko niin, että ne ovat jonkinlainen koulu, josta voi oppia. Olen valinnut jälkimmäisen asenteen.
Koronan myötä on tuskailtu, että nuorilta menee puolitoista vuotta elämästään hukkaan eristyksissä. Mutta jos vertaan isoisääni, joka joutui nuorena poikana sotaan viideksi vuodeksi, ymmärrän, että nyt asiat ovat kuitenkin paljon paremmin.
Ahdistun toisinaan ilmastokriisistä ja julkisen keskustelun vihaisesta ilmapiiristä.
Parhaiten tuskaiseen oloon auttavat ulkoilut koirien kanssa ja keskustelut mieheni kanssa. Kävelylenkillä vaikeista ajatuksista irtautuminen tapahtuu kuin itsestään. Mieheni on ratkaisukeskeinen ja positiivinen persoona, ja keskusteluistamme saan uusia näkökulmia.
En suostu luopumaan toivosta. Isot ongelmat pitää tunnustaa ja sitten voi lähteä etsimään niihin ratkaisuja. Toivo syntyy siitä, kun ratkaisut pannaan käytäntöön.
Ennen ajattelin, että tieto lisää tuskaa. Sitten aloin etsiä tietoa innovaatioista, ja mieleni muuttui.
Havaijilla on keksitty rehun lisäaine, joka vähentää lehmien metaanipäästöjä 90 prosenttia. Insinööriminäni on hyvin optimistinen.
Uskon ihmisen viisauteen. Tieto lisääntyy koko ajan ja samalla myös ratkaisuja tulee lisää."
