Heli jätti kiireisen uran ja perusti koirien saattohoitokodin: ”Eläin ei saa joutua kärsimään siksi, että ihmisen on niin vaikea luopua rakkaimmasta”
Heli Mäenpää on eläindoula, joka pitää vanhoille rescuekoirille saatto- ja vanhainkotia. Hän tietää, että suru eläimen kuolemasta voi olla musertavaa, ja sitä voi muiden olla vaikea ymmärtää.
Kaksi vuotta sitten Heli Mäenpään Mortti-koiran askel alkoi horjua, kunto heikentyä eikä liikkumista rakastanut koira halunnut enää lainkaan lenkeille. Silloin Heli joutui miettimään, mikä on eläinystävän kannalta oikein.
”Mortti oli 15-vuotias, ja tiesin, että elinaikaa oli parhaassakin tapauksessa jäljellä vain kuukausia. Tulossa oli talvi ja luultavasti liukkaat kelit. En halunnut ottaa riskiä, että Mortti liukastuu ja kunto romahtaa, jolloin joutuisimme kiiruhtamaan päivystykseen eutanasiaan”, Heli kertoo.
Niinpä hän päätti, että eläinlääkäriä pelkäävä koira saisi lähteä rauhassa ja kivutta pedillään.
![[Image] Eläindoula Heli Mäenpää, 56, asuu Salossa kymmenen rescuekoiran kanssa. Ne kaikki on aikoinaan hylätty, mutta nyt Bambi, Dumbo, Lauri, Leika, Lucky, Madde, Onni, Serge, Sirpa ja Amalia ovat löytäneet loppuelämänsä kodin. Heidän elämäänsä voi seurata Instagramissa @straydogcabaretrescues.](https://assets.eeva.fi/elvis/file/8d2wROg1KzZBkWZ8J___RP/*/250904_voihyvin_Heli-Ma%CC%88enpa%CC%88a%CC%88-12_1764052722493_LehAv.jpg?w=3840&q=75)
Heli on eläindoula, ja hän pitää saatto- ja vanhainkotia rescuekoirille. Niinpä hän on kohdannut paljon menetystä ja nähnyt, millaista vanhenevan tai sairaan eläimen elämä voi olla – ja miten murheellista eläinystävästä luopuminen on ihmiselle.
Jos eläinystävän kunto on hiipumassa, Heli kehottaa kuitenkin laittamaan tunteet sivuun ja miettimään, voiko eläimen elämänlaatu vielä parantua uudella hoidolla tai lääkityksellä. Jos vastaus on ei, on aika tehdä päätös luopumisesta.
”Mikäli eläimellä on huonoja päiviä enemmän kuin hyviä, ollaan jo vähän myöhässä. Onko oikein, että eläin kärsii puolet ajasta?”
Sitä Heli kehottaa miettimään myös silloin, jos haluaisi eläimen näkevän vielä yhden joulun tai kesän. Kyse on usein ihmisen toiveista.
”Eläin ei välttämättä haluaisi yhtään lisäpäivää.”
”Päätin, että haluan tehdä loppuelämäni merkityksellistä työtä eläinten hyväksi.”
Eläindoulan tehtävänä on auttaa, kun eläimen menetys lähenee tai suru kuolemasta musertaa.
Heli päätyi yhdeksi Suomen ensimmäisistä eläindoulista, kun ammattiin kouluttavasta Lohtu-akatemiasta pyydettiin häntä luennoimaan kokemusasiantuntijana vanhenevan koiran elämästä ja kuolemasta. Silloin hän ymmärsi, että haluaa itsekin eläindoulaksi. Hän valmistui alkuvuonna muutaman kuukauden monimuotokoulutuksen jälkeen. Ammatti on Suomessa hyvin uusi.
”Minusta tuli eläindoula koirieni tähden. Heidän kanssaan eläminen ja heidän menettämisensä johdattivat tähän”, sanoo Heli, jolle koirat ovat aina hän, ei se.
Koirat ovat johdattaneet Heliä elämässä muutenkin. Vielä kuusi vuotta sitten hänen elämänsä oli hyvin erilaista. Hän työskenteli markkinoinnin ja brändäyksen parissa, matkusti paljon ja oli aina sähköpostin päässä.
Sitten tuli vuosi 2019, ja Heli täytti 50 vuotta.
”Päätin, että haluan tehdä loppuelämäni merkityksellistä työtä eläinten hyväksi.”
Helillä oli tuolloin kaksi rescuekoiraa, ja hän halusi pelastaa niitä lisää. Niinpä hän perusti rescuekoirien saattohoito- ja vanhainkodin, Stray Dog Cabaret ry:n, ja muutti Helsingin Kalliosta Salon Lahnajärvelle omakotitaloon. 50-vuotisjuhlissaan hän pyysi lahjoituksia yhdistykselleen, jotta hän voisi aidata tonttinsa, ja koirilla olisi tilaa ulkoilla. Niin kävi, ja nyt Helin luona asuu kymmenen vanhaa ja sairasta rescuekoiraa.
Kun koirat ovat vanhoja ja sairaita, niiden menetys kuuluu elämään. Helille sanotaankin usein, että olisi ihanaa adoptoida vanha rescuekoira, muttei pysty, koska siitä pitää pian luopua. Hän ajattelee toisin.
”Minä joudun suremaan, kun koirani lähtevät. Se on kuitenkin pieni hinta siitä, että voin pelastaa koiran siltä kärsimykseltä, mitä eläin joutuisi tuntemaan, jos eläisi ja kuolisi yksin koiratarhalla tai kadulla.”
Se ajatus auttaa jaksamaan.
Heli on saatellut viimeiselle matkalleen kolme rescuekoiraansa: Mortin, Alman ja Lunan. Ne kaikki kuolivat viiden kuukauden sisällä.
Miten hän kestää kantaa surua ja pelkoa koirien menetyksestä?
”Pärjään ihan yhtä huonosti kuin kaikki muutkin. Rakkaan eläimen menettämisen suru on musertavaa, eikä siihen totu.”
Kun Heli menetti koiransa, suru väsytti häntä hirveästi. Välillä hänestä tuntui, että hän haluaa vain nukkua ja paeta elokuvien maailmaan.
”Suurin lohtuni olivat muut koirani ja luonto. Pienikin kävely koirieni kanssa tuntui hyvältä.”
Vertaistukikin auttoi. Heli kertoo koiriensa elämästä Instagramissa, ja moni seuraaja suri hänen kanssaan. Vaikka Heli ei jaksanut vastata viesteihin, ne auttoivat silti. Jaettu suru on helpompi kantaa.
Silti eläinsurun jakaminen ei ole aina itsestäänselvyys. Vaikka rakkaan eläimen menettäminen koskettaa monia, eläimen suremista ja surun syvyyttä ei silti aina ymmärretä.
”Yhteiskunnassamme eläimen sureminen ei ole laajasti hyväksyttyä. Suru voi kuitenkin olla musertavaa. Ihminen voi menettää läheisimmän ystävänsä, jonka kanssa on viettänyt 15 vuotta suuren osan ajastaan, ja jäädä valtavassa surussaan yksin.”
Niin ei kuitenkaan tarvitse olla. Jos elämässä ei ole ihmisiä, jotka ymmärtävät surussa, eläindoula voi auttaa.
”Eläindoulan työ on paljon kuuntelemista ja surun ja tuskan jakamista. Asiakas tietää, että kanssani on lupa surra ja romahtaa ja että minä ymmärrän. Voin antaa myös vertaistukea, koska elän kymmenen vanhan ja sairaan koiran kanssa.”
Heli kertoo asiakkailleen kokemuksistaan, jos nämä sitä toivovat, muttei tyrkytä niitä. Tärkeintä on asiakkaan ja tämän eläimen tukeminen.
Ihmisen tuskan helpottaminen ei olekaan Helin ainoa päämäärä. Hän ryhtyi eläindoulaksi vielä enemmän eläinten kuin ihmisten takia.
”Suru ja kärsimys sokeuttavat. Minulle on tärkeää varmistaa, että ihminen ymmärtää, milloin eläimellä on kipuja. Eläin ei saa joutua kärsimään siksi, että ihmisen on niin vaikea luopua rakkaimmastaan.”
Eläindoula auttaa tyypillisimmin harkitussa kuolemassa.
”Aika eutanasian varaamisen ja eläimen kuoleman välissä on minulle aina pahin hetki. Lasken päiviä, tunteja ja minuutteja siihen, kun eläinlääkäri tulee. Kuoleman jälkeen seuraa pahin ikävä. Ei ole enää turkkia, jota koskettaa, tuoksua ja hengitystä. Sitten alkaa parantuminen.”
Kun edessä on harkittu luopuminen, Heli suosittelee asiakkaitaan tallentamaan eläimestä mahdollisimman paljon muistoja, kun se vielä on täällä: ottamaan videoita ja valokuvia ja äänittämään eläimen tuhinaa, kuorsausta ja ääntelyä.
”Ne saattavat surun keskellä lohduttaa. En silti kehota vierailemaan eläimen kanssa kaikissa tärkeissä paikoissa. Hänelle on tärkeintä saada levätä rakkaan ihmisen kanssa.”
Jos eläin on parantumattomasti sairas, Heli muistuttaa ihmistä pysymään herkkänä ja toimintavalmiina.
”Sairas koira voi olla pitkään hyvässä kunnossa, ja romahdus saattaa olla nopea.”
Heli neuvookin suunnittelemaan eutanasian hyvissä ajoin, jottei eläin joudu sen tähden stressaamaan. Paras paikka siihen on usein koti.
”Sellainen paikka ja sellaisten ihmisten kanssa, jotka stressaavat mahdollisimman vähän ja tuovat iloa ja rauhaa. Itse otan pienen määrän rauhoittavaa lääkettä, jotta pystyn tukemaan koiraani sen lähdön koittaessa.”
Ihmisen tuskaa voi helpottaa tieto, että eläin nukahtaa eutanasiassa tuntematta kipua tai surua.
”Moni saattaa syyllistää itseään siitä, ettei ymmärtänyt, että eläin on sairas.”
Aina eläin ei saa lähteä rauhassa. Yksi raskaimmista tilanteista on eläimen yllättävä kuolema. Silloin ihminen voi tuntea katkeruutta tai epäoikeudenmukaisuutta tai syyttää itseään.
”Moni saattaa syyllistää itseään siitä, ettei ymmärtänyt, että eläin on sairas. Kehotan antamaan anteeksi itselleen.”
Eläindoulan tärkeimpiä ominaisuuksia onkin empaattisuus.
”Tunnen surua muiden tilanteesta, mutta se ei ole samanlaista tuskaa kuin omien koirieni kuolema. Kyse on välittämisestä. Muiden suru on pakko pitää etäisenä, koska omaakin surua riittää.”
Heliin voi ottaa yhteyttä myös silloin, jos suree tuntemattomia eläimiä.
”Minulla oli hieno kohtaaminen ihmisen kanssa, joka tunsi ahdistusta tehotuotannon eläimistä.”
Ahdistus helpotti, kun Heli ohjasi hänet mukaan vapaaehtoistyöhön eläinten avuksi. Onkin yksilöllistä, mikä auttaa. Yhteistä eläindoulan asiakkaille on vain suru.
Miten toipua eläimen menetyksestä?
- Varaa eläimen kuolemanjälkeiselle ajalle vapaata, jos vain voit. Tuska voi olla niin valtava, ettet ole toimintakykyinen. Suru myös väsyttää, ja tarvitset lepoa.
- Muista, että jaettu suru on usein helpompi kantaa. Puhu läheisillesi tai ota yhteyttä eläindoulaan. Surua ei tarvitse kestää yksin, eikä sitä pidä kieltää eikä hävetä.
- Kirjoita eläinystävän ajatuksista: mitä eläin kertoisi elämästään, toiveistaan ja rakkaudestaan sinua kohtaan? Kirjoittaminen auttaa purkamaan tunteita.
- Kanavoi surusi toimintaan. Pidä eläinystävällesi muistotilaisuus. Se on siirtymäriitti, joka voi auttaa menetyksen hyväksymisessä. Pyhitä jokin paikka eläimellesi ja muistele sitä siellä. Se voi olla paikka, johon tämän tuhkat on haudattu tai vaikkapa lenkkipolku, jota kuljitte usein tai kallio, jolla istuskelitte.
- Tallenna eläinystäväsi elämä kuvakirjaan tai tarinoihin. Konkreettisen valokuva-albumin kokoaminen tai tarinoiden kirjoittaminen eläimesi elämästä auttaa myös kanavoimaan surua.
- Auta muita eläimiä. Moni eläin- ystävänsä menettänyt saa lohtua hoitamalla muiden eläimiä, osallistumalla eläinyhdistysten toimintaan tai lahjoittamalla eläimensä tavarat hyväntekeväisyyteen.
Juttu on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 10/26.
