Eeva Ojalehto koki lapsuudessa raskaan menetyksen: "Luonto korvasi äidin sylin”
Eeva Ojalehto haki lohtua metsästä jo lapsena, kun perhettä kohtasi raskas menetys. Aikuisiällä side luontoon ehti katketa, kunnes Eeva tarvitsi uudelleen sen parantavaa voimaa. Samalla hän löysi metsän taian.
Jyhkeällä kuusella on ikää varmasti yli kolmesataa vuotta. Eeva Ojalehto, 47, ottaa lempeän jättiläisen halaukseen, mutta ei saa käsiään yltämään sen ympäri. Tuntuu ihmeelliseltä ajatella, että puu on kasvanut eteläsavolaisessa metsässä jo 1700-luvulla.
Ehkä kuusen lähellä on aikanaan ollut pyhiä paikkoja, jonne vanha kansa on kokoontunut uhraamaan luonnon jumalille ja kunnioittamaan vainajia. Nykyään puuvanhus seuraa metsään säntääviä, luonnosta vieraantuneita ihmislapsia, jotka suorittavat patikointia älykellot ja kännykät käsissään.
Maailma on totisesti muuttunut.
“Ja silti meistä jokainen voi yhä tavoittaa metsän rauhan, jos uskallamme vain päästää hetkeksi irti ja antautua luonnon parantavalle voimalle. Meillä on yhä kyky saada tuo yhteys, vaikka elämmekin nykyään erilaisessa todellisuudessa”, Eeva uskoo.
Joskus tärkeät asiat näkee vasta etäisyyden päästä. Niin kävi joogaopettajana ja hyvinvointivalmentajana työskentelevälle Eevalle viisi vuotta sitten, kun hän osti pelkän menolipun Sri Lankaan.
Maailmanympärimatkallaan reppureissaaja ehti koluta valtaosan Aasiasta, josta tie vei Kanadan kautta Havaijille, Karibialle ja Floridaan.
”Ennen matkaa olin eronnut silloisesta miehestäni ja saanut talokaupoista rahaa niin, että uskalsin pitää välivuoden töistä. Reissussa totuin elämään pienellä päiväbudjetilla.”
Kokemus oli unohtumaton. Eeva huomasi itsessään tapahtuneen muutoksen. Mitä syvemmälle hän sukelsi uusiin kulttuureihin, sitä enemmän hän alkoi pohtia omia juuriaan.
”Olin tutustunut ennestään buddhalaisuuteen, taolaisuuteen ja muihin vanhoihin viisausperinteisiin. Matkalla minua alkoi kuitenkin ensimmäistä kertaa kiinnostaa muinaissuomalaiset juuret, sillä uskon, että ne vaikuttavat meissä tiedostamatta yhä.”
Muinaisuskoihin perehtyessään Eeva ymmärsi, kuinka oleellisessa roolissa luonto on ollut suomalaisten elämässä. Yli tuhat vuotta sitten turvaa haettiin metsän jumalilta Tapiolta ja Mielikiltä tai veden valtakuntaa hallitsevalta Ahdilta ja Vellamolta. Muinaiset tarut ja hahmot elävät sanastossamme yhä.
”Silloin ajateltiin, että kasvit ja puut ovat eläviä olentoja, joilla on sielunsa. Luontoa kunnioitettiin ja sille annettiin uhrilahjoja.”
”Kalastamista ja metsästämistä kutsuttiin nöyrästi pyytämiseksi: saalista ei vain käyty ottamassa. Se on kaunis ajatus, josta voisimme ottaa opiksi tänäkin päivänä.”
”Kun äitiä ei enää ollut, tuli tavaksi mennä turvaan pihakoivun luokse.”Eeva Ojalehto
Muinaisuskot joutuivat uhatuksi jo viikinkiajalla, kun Suomeen alettiin tehdä ristiretkiä Venäjältä ja Ruotsista.
”Monilla on yhä se kuva, että kristinusko olisi ollut Suomessa aina, vaikka se on juurrutettu tänne väkisin. Kun tähän lisää eurooppalaistumisen paineen, niin ei tarvitse ihmetellä, miksi huonommuuden tunteet puskevat meissä yhä esiin vahvasti. Olemme joutuneet häpeämään juuriamme ja tukahduttamaan ne.”
Eeva uskoo, että muinaissuomalaisten vahva yhteys luontoon näkyy meissä tänäkin päivänä. Koemme metsän yhä rauhoittavaksi paikaksi ja pulahdamme mökkilaiturilta mielellään järven syliin.
Alastomuus on meille luonnollista ja saunakulttuuri rakas: lauteilla on synnytty ja siellä on pesty vainajat viimeistä matkaa varten.
Vesi on tärkeä elementti myös Eevalle. Hän kertoo käyvänsä uimassa Saimaalla läpi vuoden.
”Vesi tuntuu lempeältä iholla. Parhaimmillaan koen todella syvää yhteyttä järven kanssa, kuin olisin osa sitä. Mutta sellaisiakin päiviä on, jolloin järvi kertoo, että tänään ei kannata tulla. Sen tietää siitä, että jostain syystä ei vain tee mieli mennä uimaan.”
Eevan juuret johtavat Pohjois-Pohjanmaalle, pieneen Kärsämäen kuntaan ja Ojalehdon kylään. Lapsuusmaisemaan mahtui loputtomasti vehreitä laaksoja ja peltoja. Maitotilan tyttönä Eeva oppi viemään lehmiä laitumelle ja tekemään muitakin maatilan töitä.
”Kasvoin luonnon keskellä, elin ja hengitin sitä. Kiipeilin puissa, kuljin kaikki kesät avojaloin ja pelasin kylän lasten kanssa kaukalopalloa. Koen olevani onnekas, että olen saanut elää ajan, jota eivät vielä hallinneet digilaitteet.”
Luonnosta tuli Eevalle tärkeä lohdun- ja voimantuoja myös traagisen perhetapahtuman vuoksi. Eeva oli vain viisivuotias, kun hän menetti äitinsä. Maailma osoittautui äidille liian raskaaksi paikaksi elää.
”Se oli perheellemme raju muutos: isä jäi minun, alle vuoden ikäisen pikkusiskoni ja 7-vuotiaan isoveljeni yksinhuoltajaksi. Isovanhempani muuttivat meille avuksi, mutta tuon ajan on täytynyt olla isälleni todella raskasta selviytymistaistelua.”
Eeva oli niin nuori äidin kuollessa, että hänellä on jäänyt vain joitakin muistoja. Yksi niistä liittyy lohduttamiseen.
”Aina, kun minua itketti, juoksin äidin syliin. Kun äitiä ei enää ollut, minulle tuli tavaksi mennä turvaan pihakoivun luokse. Välillä jo puun oksalla istuminen nosti tunteet pintaan ja itku tuli.”
”Lapsen on niin vaikea edes ymmärtää koko kuoleman käsitettä: mitä se tarkoittaa, ettei äitiä yhtäkkiä ole. Luonnosta tuli minulle se äidin syli, sen lähellä oli hyvä olla.”
Eeva tunnistaa omia kasvonpiirteitään äidin vanhoista valokuvista . Rauhallisen luonteen ja hartiat hän sanoo kuitenkin perineensä isältään.
”Nuorena jouduin hiukan etsimään naisen mallia, kun olin tottunut olemaan isän kasvattama. Muistan seuranneeni naapuruston ja tuttavapiirin naisia ja pohtineeni, millainen minä itse haluan olla. Ajan myötä löysin oman naiseuteni.”
”Parhaimmillaan koen syvää yhteyttä järven kanssa, kuin olisin osa sitä.”Eeva Ojalehto
Unelma omasta äitiydestä Eeva ei ole toteutunut, vaikka ajatus raskaudesta ja lapsesta on tuntunut luonnolliselta elämän jatkumolta. Lapsettomuushoitojen, adoptiopohdintojen ja kahden pitkän parisuhteen jälkeen Eeva arvelee olevansa vaiheessa, jossa hän yrittää hyväksyä realiteetit.
”En ole katkeroitunut, mutta lapsettomaksi jääminen on ollut todella kipeä asia. Se seuraa mukana ja vaikuttaa myös niin, etten tule koskaan saamaan lapsenlapsia. Siitä olen silti kiitollinen, että olen voinut tuhlata rakkautta ex-mieheni bonustyttäreen ja sisarusteni lapsiin.”
Oman elämänpolun muotoutumista Eeva tunnustaa pohtineensa usein. Kuinka paljon sen kulkuun on lopulta mahdollisuus vaikuttaa ja mikä tulee valmiiksi annettuna?
Luopumisten ja vastoinkäymisten tuomaan kipuun ei ole aina helppo suhtautua kasvattavana kokemuksena, mutta jokin tarkoitus haavoillakin on.
”Vaikka kuinka haluaisimme, emme voi hallita elämää. Kohdalleni on osunut tällainen polku ja se on hyväksyttävä. Minulle on varattu jokin toinen tehtävä.”
Kanervaunelma-tee elokuun kuutamoiltoihin
Kanervaunelma-tee rauhoittaa mieltä, puhdistaa kehoa ja tukee naiseutta.
Ainekset: kanervan kukkia, vadelman lehtiä ja koivun lehtiä.
Kiehauta vesi ja kaada kuppiin. Laita yrtit teesiivilään. Hauduta 1-3 minuuttia. Nauti herkän maukasta teetä tumman suklaan kanssa.
Huom! Ei sovi raskaana oleville.
Eevan käänteentekeväksi ajanjaksoksi muodostui vuosi 2004. Kahdentoista kuukauden aikana hän ehti juhlia häitään, remontoida uutta asuntoa, osallistua Sulkavan soutuihin ja juosta puolimaratonin.
Vauhdikas vuosi huipentui vielä työpaikan vaihtoon, kun Eeva aloitti mikkeliläisessä yrityksessä fysioterapeuttina ja työelämän asiantuntijana.
”Siihen vuoteen mahtui ihania asioita, mutta ne myös kuormittivat. Uudessa työssä huomasin, etten ehtinyt hoitaa kaikkia tehtäviäni työajallani, vaan päivät venyivät. Poltin itseni parissa kuukaudessa loppuun.”
Väsymys kulki mukana kuin sata kiloa painava viitta. Eeva alkoi kärsiä jatkuvista päänsäryistä ja voimakkaista mielialojen vaihteluista, joka näkyi itkuisuutena ja alakulona.
”Surkuhupaisaa oli, että pidin asiakkaille rentoutumisvalmennuksia ja olin samaan aikaan itse aivan poikki.”
Yleinen asenne vielä 2000-luvun alussa oli, että uupumus paranee kuntoilemalla ja nukkumalla.
”Tiesin kyllä, ettei se ollut kunnosta kiinni. Olinhan juuri treenannut puolimaratonia varten ja soutanut Sulkavalla 60 kilometriä.”
Fysioterapeutin ammatista oli apua toipumisessa. Eeva sanoo oppineensa jo uransa alkuvaiheessa, että tärkeintä on etsiä vaivan juurisyy, eikä keskittyä tukahduttamaan oireita. Samaa metodia hän alkoi testata itseensä.
”Jätin pois kuormittavat liikunnat ja sen sijaan kävelin metsässä. Pysähtelin usein, keskityin vain hengittämiseen ja halailin puita. Metsässä ei tarvinnut yrittää väkisin hymyillä, sain olla siellä sellainen kuin olin. Se tuntui vapauttavalta ja hyvällä tavalla tutulta. Olihan metsä auttanut minua ennenkin.”
Työpaikallaan Eeva alkoi tehdä konkreettisia muutoksia pitämällä tiukemmin kiinni rajoistaan ja pyytämällä apua työkavereiltaan. Mielenrauhaa on tuonut myös päivittäinen meditointi.
”Vaikka uupumiskokemus oli raskas, se tuntuu jälkikäteen myös lahjalta. Ilman uupumista en olisi löytänyt uutta suuntaa elämälleni ja päätynyt nykyiseen työhöni.”
"Vaikka uupumiskokemus oli raskas, se tuntuu nyt jälkikäteen lahjalta.”Eeva Ojalehto
Jokin nykyisessä työkulttuurissamme on pielessä. Eevan mielestä se näkyy jo työpaikkailmoituksissa, joissa hakijoilta vaaditaan hyvää paineensietokykyä ja stressinhallintaa.
”Minusta jatkuvan tehokkuuden ihannointi on jo lähtökohtaisesti sairas. Olemme osa luontoa, selkärankaisia nisäkkäitä, joilla on oma rytmi ja viettejä aivan samalla tavalla kuin eläimillä”, Eeva sanoo ja muistuttaa, että kehon muistijälki on pitkä.
Vaikka hän on toipunut uupumuksesta, vuosien takainen sairastuminen lähettää yhä merkkejä itsestään.
”Kehoni on niin herkistynyt, että nykyään en reagoi enää stressiin pelkällä päänsäryllä, vaan saan ensimmäiseksi rytmihäiriöitä. Olenkin opetellut pitämään arkeani tasapainossa ja suojaan itseäni kuormituksilta ajoissa.”
Käytännössä kuorman vähentäminen tarkoittaa Eevalle sosiaalisten suhteiden säätelyä ja iltojen rauhoittamista hiljaisuudelle. Eeva meditoi päivittäin, ja viettää myös paljon aikaa metsässä, järvellä ja lähiluonnossa.
”Minullakin on ollut kausia, jolloin luontosuhteeni on ollut kadoksissa. Nyt tuntuu, että olen löytänyt sen uudelleen. Osaan jälleen kommunikoida luonnon kanssa. Saatan jutella oraville, puille ja sudenkorennoille, saan niihin jälleen yhteyden.”
Viime vuosina Eeva on ymmärtänyt, että myös lapsuuden kokemukset ovat vaikuttaneet omiin toimintatapoihin.
”Vaikka en näe itseäni perfektionistina, tietynlainen vahvuus on ollut selviytymiskeinoni. Jouduimme sisarusten kanssa itsenäistymään varhain. Se on aiheuttanut varmasti sen, että vaadin itseltäni välillä liikaa.”
Luonnon maadoittavaa voimaa Eeva hyödyntää nykyään yhä enemmän sekä työssään että omassa elämässään. Jos hän fysioterapeuttiuransa alussa keskittyi fyysisen terveyden ylläpitämiseen, nyt mielen hyvinvointi ja luonnon omat rohdot tukevat kokonaisuutta.
Ammattitaito on täydentynyt muun muassa mindfulness-, jooga- ja meditaatio-ohjaajan koulutuksilla.
”Olen perehtynyt erityisesti luonnosta kerättäviin rohtokasveihin, joita ihmiset ovat käyttäneet tuhansia vuosia. Ja onhan niitä hyödynnetty pitkään synteettisesti kehitettyjen lääkeaineidenkin pohjana.”
Keväällä Eeva testasi siankärsämöstä, mesiangervosta ja kehäkukasta sekoitettua yrttihaudetta ja kietoi sen turvonneen jalkapöytänsä ympärille. Turvotus laski jo reilussa tunnissa.
”Tämä ei tarkoita, että kieltäytyisin lääkkeistä kokonaan, mutta pyrin välttämään niiden turhaa syömistä. Kun selässäni oli paha välilevynpullistuma, söin lääkkeitä kipuihin, mutta luovuin niistä akuutimman vaiheen mentyä.”
Viime vuosina Eeva on kehittänyt Naturally Yin & Yang -joogamuotoa, jossa harjoituksia rytmittävät pohjoisen luonnon vuodenkierto ja naisen hormonaaliset syklit.
”Jooga on alun perin lähtöisin Intiasta, jossa on erilainen sää ja luonto kuin meillä. Suomessa on pitkä pimeä ja kylmä kausi, joka vaikuttaa kehoon ja mieleen voimakkaasti. ”
”Meissä on myös yksilöllisiä eroja: itse olen usein väsynein kesäkuussa, koska valoisuuden vuoksi en vain malta nukkua. Ja tähän vaikuttaa kesän vahva yang-energia.”
”Keho on viisas. Se kyllä kertoo, kun maltamme vain kuunnella.”Eeva Ojalehto
Naisen kohdalla mieleen ja kehoon vaikuttaa myös kuukautisrytmi, joka pitäisi Eevan mielestä huomioida harjoittelun ja levon suhdetta säätäessä.
”PMS-oireiden aikaan ja kuukautisten alkuvaiheessa kannattaisi välttää kovaa kuormitusta ja tehdä lempeämpiä harjoituksia. Keho on viisas. Se kyllä kertoo, kun maltamme vain kuunnella, samalla tavalla kuin luontoakin”, Eeva sanoo.
Hän painaa kädet rosoista kalliota vasten. Sen pinta tuntuu karhealta ja lohdullisen lämpimältä.
Eeva Ojalehto
toimii elämäntaidon ja työyhteisöjen valmentajana sekä jooga- ja meditaatio-ohjaajana. Hän on kouluttautunut myös NLP-, mindfulness- ja metsämieliohjaajaksi. Eeva on vetänyt hyvinvointikursseja- ja ryhmiä yli 10 vuotta ja kehittänyt Naturally Yin & Yang -joogan.
Eeva asuu Mikkelissä, jossa hän pyörittää Unelma Elämä -hyvinvointiyritystään.
Juttu on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 8/2024.
