Kirjailija ja vapaa kirjoittaja Eeva Kolu, 34:

"Menin neljä vuotta sitten työterveyslääkärille, koska voin hirveän huonosti. Olin väsynyt, unohtelin asioita ja elämästäni oli kadonnut ilo. En muistanut, milloin olin viimeksi nauranut. Minulla oli myös uniongelmia, rytmihäiriöitä, aikuisiän akne ja vatsahaava.

Olin aiemminkin miettinyt, ettei kaikki ole ok. Opiskeluaikoina oli kausia, jolloin olin käsittämättömän väsynyt. Jouduin jättämään yliopiston kursseja kesken ja jäämään kotiin viikoiksi. En silloin tajunnut, mistä oli kyse. Naureskelin, että sain varmaan jonkin hermoromahduksen.

Ymmärsin, että minun pitää oikeasti muuttaa sitä, miten elän ja ajattelen. Ei vain pitää vähän lomaa.

Irtisanouduin päivätyöstäni ja lopetin blogin pitämisen. Minulla oli rahaa säästötilillä, ja olin melkein vuoden sairauslomalla.

Uupumuksen ydinsyy oli riittämättömyyden kokemus. Ajattelemme helposti, että uupumus tulee, kun tekee liikaa töitä, ja menee ohi, kun töitä vähentää.

Kyse on myös siitä, miten näkee maailman ja itsensä: Kokeeko, että pitää saada koko ajan jotain aikaan, että on olemassa?

Nykymaailmassa puhelin piippaa ja uutiset päivittyvät vartin välein. On hermostolle rasittavaa olla jatkuvasti tavoitettavissa. Sen lisäksi, että teemme kauheasti, pitäisi kehittyä ihmisenä ja olla tosi onnellinen.

Poimi vinkit! Näin puutut työkaverisi uupumukseen

Nykyään pidän pitkiä taukoja somesta ja seuraan vähemmän uutisia. Minun ei tarvitse tietää joka minuutti, mitä maailmassa tapahtuu. Voin kysyä ystävien kuulumisia, kun näemme.

Olen tullut tietoiseksi siitä, mihin minun kannattaa työssä käyttää aikaa ja vaivaa ja mitä voin jättää tekemättä.

Olen tuntenut syyllisyyttä esimerkiksi siitä, jos en ole vastannut meiliin tarpeeksi nopeasti tai kivasti. Ajattelen nyt, ettei tuollaisilla asioilla ole väliä isossa mittakaavassa.

Usein etsimme ratkaisuja tosi kaukaa, uudesta ruokavaliosta tai kirjasta, joka kaikkien pitää lukea. Olen huomannut, että parhaiten toimivat tylsät perusjutut: nuku tarpeeksi, juo tarpeeksi vettä ja syö lämmin ateria kerran päivässä.

Käsittelemättä jääneet asiatkin voivat uuvuttaa. Näin jokin aika sitten ystävää, joka säteili. Kysyin, onko hänellä uusi ruokavalio. Hän vastasi, että annoin anteeksi yhden vanhan jutun.

Uupumus opetti näkemään, että minulle yhteys toisiin ihmisiin on kaikkein arvokkain asia. Toinen on ilo. Siitä en ole enää valmis luopumaan.

Juttu on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 11/2020.