Joukko kiipeilijöitä etenee nepalilaisen Imja Tse -vuoren rinnettä. Äkkiä irtokivi luiskahtaa jalan alta ja samalla ex-nyrkkeilijä Elina Gustafssonin tasapaino pettää. Kaikki tapahtuu niin nopeasti, ettei hän ehdi reagoida tilanteeseen. Liukuminen loppuu vasta kymmenen metrin päässä, viitisen metriä ennen jäärailoa.

– Tuolloin tajusin ensimmäisen kerran konkreettisesti, etten ole kuolematon. Aina ei tarvitse hakea äärikokemuksia, vaan vähempikin riittää. Joku halusi selkeästi näyttää minulle, miten käy, jos koheltaa liikaa, hän muistelee pysäyttävää hetkeä.

Kyseessä oli Gustafssonin ensimmäinen virallinen kiipeilyreissu ja hän onnistui huiputtamaan 6 150 metriä korkean Imja Tsen, sillä haaveri tapahtui vasta paluumatkalla. Gustafssonin ristiluu murtui onnettomuudessa ja rystysistä vioittui kaksi nivelkapselia.

– Rystyset menivät, kun otin matsia vuoren kanssa. Ensin tuntui, että vuori voitti, mutta ehkäpä se olikin tasapeli. Kävelin nimittäin ristiluun murtumisesta huolimatta omin jaloin alas, sillä kipu iski onneksi vasta perusleirissä, entinen nyrkkeilijä naurahtaa.

Vaikka kaikki meni lopulta hyvin ja ristiluukin on jo parantunut, toimi tapahtuma eräänlaisena herätyksenä.

– En harrasta katastrofiajatuksia, mutta onnettomuus kyllä pysäytti. Se myös muistutti, että mitä tahansa voi tapahtua, eikä kaikki ole aina itsestä kiinni. Elämä voi yllättää, joten on hyvä olla varasuunnitelma.

Varasuunnitelmalla Gustafsson viittaa edunvalvontavaltuutukseen. Aihe oli tullut hänelle tutuksi yhdessä Digi- ja väestötietoviraston kanssa toteutetun Omissa käsissä -kampanjan myötä.

– Myönnän, ettei edunvalvontavaltuutus tullut aiemmin edes mieleeni. Olenhan nuori ja aiemmin omasta mielestäni myös kuolematon. Tuo ajatus kuitenkin karisi Nepalissa. Samalla mietin, että nyt on korkea aika kirjata valtakirjaa varten ylös omia toiveita ja hoidettavia asioita, 31-vuotias Gustafsson kertoo.

Edunvalvonnasta puhutaan usein ikääntyvien ja muistisairaiden kohdalla, mutta arki on kuitenkin arvaamatonta – sairauskohtaus, tapaturma tai onnettomuus voi yllättää ikään katsomatta kenet tahansa. Siksi tilanteeseen, jossa olisi toimintakyvytön eikä itse kykenisi päätöksiä tekemään, voi varautua jo hyvissä ajoissa etukäteen laatimalla edunvalvontavaltuutuksen.

Edunvalvontavaltuutus on valtakirja, jolla voi valtuuttaa luottohenkilön hoitamaan omia asioitaan toimintakyvyttömyyden aikana. Edunvalvontavaltuutus on perinteistä edunvalvontaa ketterämpi ja joustavampi tapa huolehtia omien asioiden hoitamisesta toimintakyvyttömyyden hetkellä, sillä yksilölliset toiveet on mietitty etukäteen, luottohenkilö valittu eikä tarvitse raportoida asioiden hoitamisesta vuosittain viranomaisille. Valtuutus tehdään ennakkoon, jolloin se on valmiina omien tärkeiden paperien joukossa, esimerkiksi pitkän sairaalajakson, sairauden tai tapaturman osuessa kohdalle.

Edunvalvontavaltakirja mahdollistaakin oman näköisen elämän ja itselle tärkeiden asioiden hoitumisen myös silloin, kun ei itse pysty päätöksiä tekemään. Selkeät ohjeet helpottavat myös läheisiä, kun he tietävät, miten valtuuttaja haluaa asiansa hoidettavan. Toisin kuin moni luulee, edes puolison asioita ei voi hoitaa ilman valtuutusta.

– Oma edunvalvontavaltuutettuni löytyy kotoa, sillä kumppanini Anna-Liisa tuntee minut parhaiten ja hän tietää, mitä kirjaamillani asioilla tarkoitan. Edunvalvontavaltuutus on siitä mahtava, että itse ennalta laatimien ohjeiden ansiosta päätökset pysyvät omissa käsissä myös siinä tapauksessa, ettei itse pystyisi hoitamaan omia asioitaan.

Kun edunvalvontavaltuutus on kunnossa, voi luottohenkilö hoitaa juoksevia raha-asioita ja omaisuuden realisointia. Edunvalvontavaltakirjaan voi kirjata myös henkilökohtaisia ja muita itselleen tärkeitä asioita, kuten esimerkiksi kummilapsien muistaminen merkkipäivinä. Yksi asia, jonka Gustafsson itse aikoo lisätä valtakirjaan, on lahjoitukset.

– Annan lahjoituksia useammalle taholle: naisten ja tyttöjen hyväksi, luonnon suojelemiseksi ja eläinten oikeuksien parantamiseksi. On tärkeää, että tämä jatkuu, vaikken itse pystyisi asiaa hoitamaan.

Gustafsson kokee hyvänä asiana myös sen, että edunvalvontavaltuutuksen sisältöä voi halutessaan muuttaa ja täydentää. Digi- ja väestötietovirastolta pyydetään valtuutuksen vahvistamista nimittäin vasta siinä vaiheessa, kun asia on ajankohtainen eli valtuuttaja ei pysty enää huolehtimaan asioistaan.

Edunvalvontavaltakirjan laadintaan saa vinkkejä esimerkiksi Suomi.fi -oppaasta. Lopullisen valtakirjan laatimisessa kannattaa käyttää apuna asiantuntijaa, kuten oikeusaputoimistoa tai pankin notariaattipalveluita. Näin on helppo varmistaa, ettei edunvalvontavaltakirjassa ole virheitä ja esimerkiksi sen voimaantuloehto on kirjattu oikein.

On myös tärkeää, että asiakirja räätälöidään. Näin se vastaa parhaiten jokaisen omia tarpeita. Mitä enemmän hoidettavia asioita tai omaisuutta on, sitä enemmän on myös mietittävää asiakirjan laatimisessa. Valtuuttaja voi antaa valtuutetulle valtakirjan lisäksi myös yksityiskohtaiset toimiohjeet.

Nepalissa sattunut onnettomuus ei ole ainoa Gustafssonin saama kolhu, vaikkei kukaan onnistunutkaan häntä tyrmäämään kahdeksan vuotta kestäneen nyrkkeilyuran aikana. Viimeisen kerran nyrkkeilijänä Gustafsson nousi kehään vuonna 2020, mutta kaipuu adrenaliiniryöppyä kohtaan ei kadonnut senkään jälkeen. Hän kertoo hakeneensa sitä muun muassa tandem- ja benjihypyistä sekä monenlaisesta moottoriurheilusta.

– Rakastan vauhtia ja silloin väkisinkin kolisee välillä. Alamäkipyöräilyä harrastaessani löin pääni ja olkapääni kiveen, mutta tuolloin suojapanssarit ja kypärä pelastivat. Sen sijaan lumilaudalla kaaduttuani olkapää meni sijoiltaan.

Nepalista kotiuduttuaan Gustafsson on pyöritellyt mielessään edunvalvontavaltuutuksen sisältöä, jotta se on mahdollisimman selkeä siinä vaiheessa, kun on aika kirjata asiat ylös. Vaikka hän on tällä hetkellä taas hyvässä kunnossa, elämä näytti, että matto voi lähteä alta koska tahansa.

– Asioiden kirjaaminen ei ole ihan kevyttä hommaa, mutta se kannattaa. Edunvalvontavaltuutus on nimittäin aina turvana eli kyse ei todellakaan ole hukkaan heitetystä ajasta. Parhaassa tapauksessa valtakirjaa ei tarvita, mutta toisaalta kaikki on jo kirjattuna ylös, jos oma vointi heikkenee. On helpompi lähteä haasteita kohden, kun on valmistellut ja varautunut, hän kannustaa.