Mari Kekäle, 34, on designvaatevuokraamo The Ateljén toinen perustaja, graafikko ja brändäyksen sekä muotimarkkinoinnin ammattilainen. Hän asuu Helsingin Ullanlinnassa aviomiehensä ja kolme- vuotiaan poikansa kanssa. Kansikuvan paita ja nahkahousut ovat vintagelöytöjä. Paita on Marimekon vanhaa tuotantoa ja nahkahousut Tukholmasta Judits Second Hand -putiikista. ”Pukeutuminen on aika helppoa, kun kaapissa on vain lempivaatteita. Liputan kapselivaatekaapin puolesta.”

"Elämäni tärkein käännekohta oli se, kun masennuin ensimmäisen kerran. Olin 25-vuotias, tein kahta tutkintoa ja kävin töissä sekä työharjoittelussa. Lisäksi olin haastavassa parisuhteessa. Yhdistelmä oli liikaa.

Se oli synkkää aikaa. Oli päiviä, joina en halunnut nousta sängystä ja mietin, onko edes syytä elää. Se oli hyvin pelottavaa.

Olen kuitenkin hyvin ratkaisukeskeinen ja halusin voida jälleen hyvin. Aloitin heti terapian, ja vaikeimpina hetkinä minulla oli myös masennuslääkitys. Ne auttoivat.

Terapiassa pohdittiin, mikä oli johtanut masennukseeni, millaista arkeni on ja millaista haluaisin sen olevan. Siellä aloin ymmärtää, että hyvä elämä rakentuu arjesta ja siksi se on tärkeä. Jouduin ensimmäistä kertaa punnitsemaan, millaista elämää haluan elää, millaisia ihmisiä tahdon siihen ja missä menevät rajani.

Laitoin elämäni uusiksi ja muutin Pariisiin puoleksi vuodeksi opiskelemaan markkinointia ja brändäystä. Pariisissa sain olla minä ilman paineita siitä, missä ja millainen 25-vuotiaana pitäisi olla. Ymmärsin, että vain itse voi rakentaa itselleen sellaisen elämän kuin haluaa.

Masennuin uudelleen muutamaa vuotta myöhemmin. Olin valmistunut kauppakorkeakoulusta ja päässyt oman alani töihin. Toivoimme mieheni kanssa lasta, mutta en vain tullut raskaaksi.

Se oli hyvin raskasta: pettymystä kuukaudesta toiseen. Olin myös hyvin stressaantunut ja kuormittunut töiden takia ja jälkikäteen mietin, että siksi en luultavasti tullut raskaaksi.

Pääsimme lapsettomuushoitoihin nopeasti. Oli kamalaa piikittää itseään. Mietin, että ehkä tätä ei ole tarkoitettu, kun en tule raskaaksi luonnollisesti.

Olen rationaalinen ja järkevä ihminen. Uskon kuitenkin, että sillä mihin kanavoimme energiamme, on merkitystä.

En nuorempana halunnut lapsia ja sanoin sen usein. Pelkäsin, että meille ei siksi suoda lasta. Toisella hoitokierroksella kuitenkin tärppäsi. Olin yhtä aikaa yllättynyt, helpottunut ja onnellinen.

Raskausaika oli vaikea, sillä voin huonosti ja jouduin käymään tiputuksessakin rajun pahoinvoinnin vuoksi. Pelkäsin, että vaikea raskaus tarkoittaa, ettei kaikki ole hyvin.

Pelko oli kuitenkin turha. Raskaus eteni hyvin, ja oloni helpotti, kun jäin töistä aikaistetulle äitiyslomalle ja sain aikaa levätä.

Poikamme syntyi kolme vuotta sitten kolmen päivän synnytysmaratonin jälkeen. Tuntui uskomattomalta, että yhtäkkiä hän oli siinä todellisena ja osana perhettämme. Onnentunne oli sanoinkuvailematon. Samalla oloni oli pelonsekainen: vastuullamme oli uusi elämä. Olen kiitollinen, että kävimme sen kaiken läpi. Saimme täydellisen pojan. Hän oli hyvin toivottu ja odotettu.

Kun olin äitiyslomalla vuonna 2017, aloin miettiä, mikä on juttuni työelämässä. Minulla oli unelmieni titteli, mutta en tuntenut paikkaa omakseni.

Ymmärsin, että palkka ja titteli eivät ole minulle kovin tärkeitä. Tärkeämpää on, että työ on mielekästä ja omien arvojeni mukaista. Perustin äitiyslomalla toiminimen, mutten vielä uskaltanut jättää palkkatyötäni.

Yrittäjyys jäi mietityttämään, ja syksyllä 2019 soitin tuttavani suosittelemalle ennustajalle puoliksi vitsillä. Olin jo aika varma, että haluan alkaa yrittäjäksi. Kaipasin kuitenkin vielä vahvistusta, jotta uskaltaisin tehdä päätöksen ja kokeilla siipiäni.

Puhelu ennustajalle oli pysäyttävä kokemus, vaikka ensin epäilin koko juttua. Ennustaja sanoi minulle, että nyt jos koskaan on minulle oikea aika ryhtyä yrittäjäksi. Se vahvisti intuitiotani, johon luotan vahvasti.

Vaikka olen järkevä ihminen, olen tehnyt elämäni tärkeimmät päätökset tunteella. Niinpä irtisanouduin ja ryhdyin yrittäjäksi. Se on ollut yksi parhaimpia päätöksiäni.

Uskon, että kiitollisuus kantaa pitkälle ja elämä tuo luokse ne asiat, joihin kanavoi energiaa. Olen pitänyt jo monta vuotta kiitollisuuspäiväkirjaa. Teen myös joka vuosi tavoitetaulun eli aarrekartan. Se on tietokoneeni taustakuvana. Olen sen verran hörhö, että uskon, ettei siitä ainakaan haittaa ole.

Kesällä 2019 olin ystäväni Kaisa Härmälän kanssa piknikillä. Pohdimme elämää ja uriamme. Syntyi idea designvaatevuokraamosta, ja vuotta myöhemmin unelmastamme tuli totta ja avasimme The Ateljén. On palkitsevaa, että kova työ tuottaa tulosta.

Välillä kipuilen ja tunnen itseni riittämättömäksi, koska haluan olla hyvä äiti ja puoliso ja silti hoitaa työni kunnolla. Tasapainoilussa auttaa hyvä suunnittelu. Teemme useimpina viikkoina viikkosuunnitelman: kirjoitamme siihen, kuka hakee ja vie pojan päiväkotiin ja mitä syömme. Ostamme viikon ruuat kerralla, ja meillä käy siivooja. Meillä on myös ihana lastenhoitaja.

Sunnuntait on varattu vain meille kolmelle. Mieleeni on jäänyt eräs sunnuntai kesältä. Meillä on pieni 1970-luvun vene, ja olimme pitkään etsineet suojaisaa poukamaa. Tuona sunnuntaina löysimme sen. Sää oli ihana, ja ympärillämme oli vain meri ja hiljaisuus. Osasin pysähtyä, vaikka minulla oli hirveä työstressi.

Vitsit, että olen onnellinen, sanoin siinä.”

”Tämä kirja muutti elämäni. Uskon vetovoiman lakiin eli siihen, että saamme sen, mille annamme energiaa. Teen joka vuosi tavoitetaulun. Usein tavoitteet toteutuvat.”

Seraphine, Eerikinkatu 10, Helsinki

”Kivikauppa, josta voi löytää parantavan ja hoitavan kiven. Astuin kauppaan ja myyjä sanoi: ’Sinulle on kivi tuolla keskimmäisellä hyllyllä.’ Valitsin muutaman kiven, joista yksi oli lämmin – löysin sen vaistomaisesti.”

Co-Star-sovellus

”Uskon jonkin verran myös horoskooppeihin. Sovellus antaa vinkkejä jokaiselle päivälle horoskooppimerkin ja kuun vaiheen mukaan.”