Tiia tunsi kauhua, kun mies paljasti toisilla treffeillä olevansa neljän lapsen isä – sitten hän teki valinnan, joka ei ollut kivuton
Muutto pienelle paikkakunnalle, mies ja neljä tyttöä. Tiia Merikanto, 36, löysi itsensä hieman yllättäen uusperhearjen keskeltä.
”Ensimmäisillä treffeillä mies ei maininnut sanallakaan siitä, että hänellä on lapsia. Se selvisi vasta seuraavilla deiteillä. Ensin tunsin kauhua. En ollut koskaan tapaillut miestä, jolla on lapsia. Oikeastaan olin jopa vältellyt sellaisia miehiä.
Suhteemme eteni ja alkoi vaikuttaa vakavalta. Rinnalleni näytti asettuvan mies, jolla oli neljä tytärtä.
Todella jääkylmään veteen hyppäsin, kun kahden viikon jälkeen käytännössä muutin hänen ja tyttöjen luokse. Yhtäkkiä olin varamutsi, joka hakee paikkaansa perheessä ja opettelee elämään lasten lisäksi heidän äitinsä kanssa.
Olin asunut yksin Helsingissä, josta muutin suurperheen luokse pienelle paikkakunnnalle. Elämäni muuttui siis täysin.
Se ei ollut täysin kivutonta. Sitä voisi jopa kutsua kriisiksi.
Iso muutos saa tunteet myllertämään, ja se on ihan sallittua.
Kriisi on ihan luonnollinen seuraus rakastumisesta ja muuttamisesta perheen luo. Niin sanoo seksuaalikasvattaja Tiina Svensk. Sanat ovat helpotus.
Svensk selittää, että keho ei tunnista, onko jännitys positiivista vai negatiivista. Siksi iso muutos saa tunteet myllertämään, ja se on ihan sallittua.
”Se voi kuormittaa. On hyvä olla lempeä itselleen”, Svenks sanoo.
Aluksi suunnittelin, että olisin vain kiva aikuinen miehen lasten elämässä. Sitten huomasin huutavani, kun sovituista asioista ei pidetty kiinni.
Yritin muistuttaa itselleni, että kyse on lapsista. Se oli vaikeaa. Minulla ei ole sellaista vanhemmuuskoulutusta, jonka mieheni on saanut oltuaan lasten kanssa heidän syntymästään asti.
”Kaikki tiivistyy kommunikaatioon. Ei kuitenkaan tarvitse olla täydellinen keskustelija.”Tiina Svensk
aikuisten pitää suurien muutosten keskellä aina olla aikuisia, jotta lapset saavat olla lapsia, Tiina Svensk sanoo. Lapsetkin todennäköisesti reagoivat tavalla tai toisella, kun perheeseen muuttaa uusi aikuinen.
”Kaikki tiivistyy kommunikaatioon. Ei kuitenkaan tarvitse olla täydellinen keskustelija.”
Svenskin mukaan olennaista on oppia sietämään keskeneräisyyttä. Se on tärkeää myös hyvinvoinnin ja hyvän elämän kannalta.
On onni, että kodissamme kaikki tunteet saavat näkyä. Keskustelemme asioista ja selvitämme kiistat puhumalla.
Itse opettelen tätä vielä, sillä olen aiemmin tottunut nostamaan mattoa ja lakaisemaan sen alle kaikki negatiiviset asiat. Mieheni haluaa kuitenkin toimia toisin ja vaikeidenkin tunteiden keskellä olen siitä kiitollinen.
Yritän vielä sopeutua uusperhearkeen: taon päähäni lukujärjestyksiä ja pyrin tekemään kaikille mieluista ruokaa. Aina en onnistu.
On bonuslapsia, omakotitalo ja vasemmassa nimettömässä sormus. Minulla on kaikki. Tunnen silti välillä olevani yksin, sillä ystävillä on omia lapsia, eivätkä he ymmärrä tilannettani. Miehelläni ja hänen tyttärillään on omia juttujaan, joista jään ulkopuolelle.
Saatan hakea omaa aikaa sulkeutumalla makuuhuoneeseen. Kuuntelen kuitenkin sieltä, mitä muu perhe puuhaa.
Yritän vielä sopeutua uusperhearkeen: taon päähäni lukujärjestyksiä ja pyrin tekemään kaikille mieluista ruokaa. Aina en onnistu.
Kun perheessä on yhtäkkiä viisi ihmistä yhden sijaan, on otettava huomioon kaikkien tavat toimia, eivätkä asiat tapahdu heti. Välillä tuntuu, ettei kukaan kuuntele minua.
Kun lapset ovat äidillään ja saamme olla miehen kanssa kahdestaan, hetkeen kohdistuu odotuksia. Yhteisestä ajasta pitäisi ottaa kaikki ilo irti. Juustot, punaviini ja leffa muuttuvat kuitenkin helposti kiukutteluksi pienistä asioista, ja ihana yhteinen koti-ilta on pilalla. Kun saamme olla kahden, saattaa arjen tsemppaaminen laueta ja romahdan. Riitelen vaikka väkisin ja haluan olla yksin. Silloin oloni on epäonnistunut.
Svenskin mukaan olisi hyvä muistaa, että parisuhteessakin ollaan erillisiä toisistaan. Se on kestävän yhteyden pohja. Kumppanin kanssa kannattaa puhua, miten otetaan yhteistä tai omaa aikaa, hän ehdottaa.
Vaikka en ihan vielä ole se suunnittelemani kiva ja rento varamutsi tai avopuoliso, joka ei valita sukista lattialla, kaipaan tyttöjä kotiin, kun he ovat äidillään. Toivon, että pääsemme taas pian pelaamaan korttia, leipomaan, valitsemaan yhdessä viikonlopun herkut – ja kuiskuttelemaan salaisuuksista, joista iskä ei tiedä.
Ja parasta on, että bonustytöt tuntevat minut jo: ”Tiia ihan varmasti laulaa karaokessa PMMP:n Rusketusraidat!”
Juttu on jukaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 9/2024.
