Ben Furman vastaa, osa 3: Murehditko nuoren valintoja?

Miten voisin lopettaa murehtimisen nuoresta aikuisesta ja hyväksyä hänen valintansa, jotka ovat niin toisenlaisia kuin minun?

Eikös se ollut Kahlil Gibran joka aikoinaan kirjoitti: Voit antaa lapsillesi rakkautesi, mutta et ajatuksiasi, sillä heillä on omansa. Voit pitää luonasi heidän ruumiinsa, mutta et heidän sielujaan, sillä heidän sielunsa asuvat huomisessa, jonne sinulla ei ole pääsyä, ei edes uniesi kautta.

Niin, se on helppo sanoa, mutta sitä ei ole helppo toteuttaa. Kaikki vanhemmat toivovat lapsilleen parasta, mutta se, mikä on meidän mielestämme heille parasta, ei välttämättä ole se, mitä he haluavat elämältään. Oletan, että jo Aatami ja Eeva joutuivat kamppailemaan tämän ongelman kanssa lastensa kanssa.

Kysymys tuo mieleeni erään tarinan vuosien takaa. Juonsin viime vuosituhannen puolella psykologista keskusteluohjelmaa television ykköskanavalla. Ohjelma oli vähän samantapainen kuin kakkoskanavan nykyinen ohjelma Perjantai.

Erään jakson aiheena oli homoseksuaalisuus. Yksi vieraistani oli miespuolinen pappi, joka kertoi siitä, miten hän oli vähitellen oppinut hyväksymään oman tyttärensä homoseksuaalisuuden. Se oli ollut hänelle helpottavaa ja varmasti myös hänen tyttärelleen. Hän oli onnistunut voittamaan ennakkoluulonsa ja kasvanut hyväksymään tyttärensä sellaisena kuin tämä oli.

Papin omakohtainen tarina oli koskettava. Seuraavalla viikolla saimme toimitukseen kirjeen eräältä äidiltä. Hän kertoi kirjeessään, että hän on kamppaillut sen kanssa, ettei ole millään voinut hyväksyä sitä, että hänen oma tyttärensä on lesbo.

Kirje jatkui näin: ”Ajattelin, että jos se pappi, joka oli vieraana edellisessä jaksossanne on voinut hyväksyä oman tyttärensä lesbouden, niin kenties, jos saisin puhua hänen kanssaan, niin minäkin voisin hyväksyä oman tyttäreni lesbouden. Olisiko mahdollista että voisin saada teiltä ohjelmassa esiintyneen papiin yhteystiedot?” Tuottaja välitti äidille papin yhteystiedot.

Nykymaailman nuoret altistuvat lukemattomalla määrälle erilaisia outoja virtauksia, ääriliikkeitä, uususkontoja, vaarallisia itsensä kehittämisen kultteja ja mitä mielikuvituksellisempia salaliittoteorioita.

Koronavirukselle kehitettiin rokotteita ennätysajassa, mutta kukaan ei ole vielä keksinyt rokotetta, jonka avulla voisimme suojella lapsiamme ajatuksilta tai asenteilta, joita emme toden totisesti toivoisi heidän omaksuvan.

Elämme vapaassa maassa, emmekä voi kieltää lapsiamme kulkemasta omaa tietänsä ja tekemästä omia valintojaan. Jos lähdemme sille tielle, että alamme arvostella heidän valintojaan tai ajatuksiaan, on olemassa vaara, että he loukkaantuvat ja reagoivat ottamalla meihin etäisyyttä ja pahimmassa tapauksessa katkaisemalla välinsä meihin kokonaan.

Sellainen tragedia on kohdannut lukuisia hyvää tarkoittavia vanhempia.

Pohdittavaksi

1 Kannattaa pysähtyä miettimään omaa suhtautumistapaa. Vaikka et voi muuttaa lastasi tai saada häntä ajattelemaan asioista toisin, voit kuitenkin pyrkiä pitämään huolta siitä, että välinne säilyvät niin hyvinä kuin mahdollista.

2 Tärkeintä on pidättäytyä oman lapsensa ajatusten, uskomusten ja valintojen arvostelemisesta. Se ei ole helppoa, mutta se on mahdollista, kunhan pitää mielessään vanhan suomalaisen sanonnan ”suu säkkiä myöten”.

3 Ole sen sijaan utelias. Ole kiinnostuneempi siitä, miten lapsesi ajattelee, kuin siitä, miten saisit hänet ajattelemaan asioista toisin. Pyri pääsemään selville siitä, miten hän ajattelee ja miten hän asiat näkee.

Älä mene siihen lankaan, että yrität puhua hänelle järkeä tai alat väitellä hänen kanssaan. Voit toki sanoa, että näet asiat itse toisin, mutta älä tuputa omia näkemyksiäsi hänelle äläkä yritä osoittaa, että hän on väärässä.

Tämä on tärkeää siksi, että kun yrität osoittaa toisen ihmisen ajatuksen vääräksi, syntyy helposti noidankehä, jossa toisen ihmisen ajatuksen arvosteleminen vahvistaa hänen vakuuttuneisuuttaan siitä, että hän on oikeassa.

4 Uteliaisuus ja kiinnostus toimivat paremmin. Kun lapsesi huomaa, että olet oikeasti kiinnostunut siitä, mitä hän ajattelee ja miten hän näkee asiat, eikä hänen enää tarvitse kiihkeästi puolustaa omaa näkemystään, hän rauhoittuu ja voi vähitellen itsekin alkaa kyseenalaistamaan omia, sinun näkemyksistäsi poikkeavia näkemyksiään.

Uteliaisuuden tuottama kiistelyn hiipuminen mahdollistaa myös sen, että lapsesi voi vastavuoroisesti alkaa osoittaa kiinnostusta sinun näkemyksiäsi kohtaan.

Eikä sekään ole mahdotonta, että lopputuloksena on eräänlainen yhteisymmärrys. Onhan sellainenkin mahdollisuus olemassa, että pääset lapsesi kanssa hyvään yhteisymmärrykseen siitä, että olette yhtä mieltä siitä, että olette tietyistä asioista eri mieltä.

Lähde: Ben Furman

Lisätehtäviä

Päiväkirjan pitäminen. Kirjoita päiväkirjaan niistä tunteistasi ja ajatuksistasi, jotka liittyvät aikuistuvan nuoren valintoihin. Kirjoittaminen auttaa tunnistamaan toistuvia huolia ja kehittämään ratkaisuja niihin.

Roolileikit. Suunnittele roolileikkejä, joissa voitte vaihtaa näkökulmia. Tämä auttaa molempia osapuolia ymmärtämään toistensa motiiveja ja tunteita paremmin.

Vertaistuki. Jaa kokemuksiasi vastaavassa elämäntilanteessa olevien ystäviesi ja muiden läheistesi kanssa.

Vuorovaikutustaitojen kehittäminen. Perehdy kirjalliseen materiaaliin tai osallistu kurssille, jossa opetetaan vuorovaikutustaitoja, kuten aktiivista kuuntelua ja empaattista kommunikointia. Nämä taidot auttavat parantamaan niin perhesuhteitasi kuin muitakin ihmissuhteitasi.

Mindfulness-harjoitukset. Hengitysharjoitukset ja meditaatiot voivat olla tehokkaita keinoja lievittää stressiä.

Lopuksi

Muista, että nuoren itsenäistyminen on normaali osa kasvua, ja vanhempana voit tukea tätä prosessia rakentavalla ja myötätuntoisella tavalla.