Ahkeruuden korostaminen on myrkkyä, väittää kirjailija Auli Viitala: ”Tarvitsemme enemmän joutilaisuutta ja rentoutta”
Oivallus
Ahkeruuden korostaminen on myrkkyä, väittää kirjailija Auli Viitala: ”Tarvitsemme enemmän joutilaisuutta ja rentoutta”
Toimittaja ja kirjailija Auli Viitala viihdyttää itseään ajattelemalla eikä tunne painetta lukea kirjoja loppuun.
Teksti

Kuvat

5.11.2023
 |
Kauneus ja Terveys

Kun olin vähän alle viisivuotias, opettajavanhempani veivät minut hiihtolomalla fysiikan luokkaan. Isä ruuvasi opettajanpöytään pienen maapallon, jota pyörittävään kampeen oli kiinnitetty Kuu. Huoneen keskellä oli lamppu aurinkona.

Aurinkokuntamallilla vanhempani näyttivät, miten Kuun varjo osuu Maahan ja miten maapallon akseli vaikuttaa vuodenaikaan. Olin haltioissani: nyt ymmärrän, mistä johtuvat yö ja päivä, kesä ja talvi!

Tunsin näkeväni äkkiä kaiken toisin, tarkemmin. Jäin heti koukkuun uuden oivaltamiseen. Siitä alkaen olen suorastaan keräillyt oivalluksia.

En lue tai hakeudu uuden äärelle siksi, että tulisin oppineemmaksi, vaan siksi, että saisin kokea ­valaistumisen tunteen uudelleen ja uudelleen.

On uskomattoman hienoa päästä sellaisen tiedon äärelle, joka muuttaa oman ajattelun ja maailman­kuvan rakennetta. Päässä käy rakse, kun palaset asettuvat uuteen ­asentoon.

Auli Viitala, 48

on toimittaja ja mielenterveyskuntoutuja, jonka kirja Elämäni kansalaisena ilmestyi helmikuussa 2023.

Yhteiskunnassamme korostetaan enemmän ahkeruuden kuin uteliaisuuden merkitystä. Monen päässä asustaa näkymätön auktoriteettihahmo, jonka valvovan silmän alla suoritamme elämäämme.

Tällainen mentaliteetti on myrkkyä luovuudelle ja estää elämästä nauttimisen. Tarvitsemme enemmän tyhjäkäyntiä, joutilaisuutta ja rentoutta. Ne ruokkivat luovuutta, jota on meissä kaikissa, ei vain poikkeusyksilöissä.

Esimerkiksi lukemisessa rentous voi ilmetä niin, ettei pakottaudu aina lukemaan kirjoja kokonaan. Niistä voi poimia irtoajatuksia ja ruokkia ajatteluaan niillä. Minullakin on aina vino pino keskeneräisiä kirjoja pöydälläni, enkä tunne painetta urakoida niitä loppuun. En ahmi kirjoja vaan poimin niistä ajatteluuni räpsyjä.

Herkuttelen oivalluksilla, ja toivon että muutkin tekisivät niin.

Herkuttelen oivalluksilla, ja toivon että muutkin tekisivät niin.

Opetan lapsilleni ennen kaikkea ajattelun ja vuorovaikutuksen taitoja. Pidän kriittistä ajattelua tärkeämpänä kuin pänttäämistä ja kyseenalaistamista tärkeämpänä kuin tottelevaisuutta.

Kannustan lapsiani ja ihan kaikkia viemään itsensä taidenäyttelyihin, kirjojen äärelle, keskustelutilaisuuksiin. Niistä ei tarvitsee ymmärtää mitään tiettyjä sisältöjä, vaan voi kuulostella ennakkoluulottomasti, mitä ne itsessä herättävät. Uusi tieto tai ymmärrys voi olla houkutus, ei velvollisuus.

En itsekään ole kurinalainen tutkijatyyppi, vaan viihdytän itseäni ajattelemalla. Seuraan mieleenjuohtumiani, etsin netistä lisätietoja ja antaudun niiden avaamille poluille.

Seikkailu oman pään sisällä on elämässä kaikkein mielenkiintoisinta. Niin olen myös löytänyt ne ajatukset, joista kolumnini ja kirjani ovat saaneet alkunsa.

Juttu on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 10/2023.

Kommentoi +