”Vatsavaivani alkoivat lukioiässä ja pahenivat, kun opiskelin lähihoitajaksi. Myöhästyin monesti koulusta, koska jouduin jäämään kesken bussimatkan vessaan tai en edes ehtinyt nousta koko bussiin, kun oli palattava kotiin ripulin ja vatsakipujen tähden. Esikoisemme syntyi 2006. Sen jälkeen vatsavaivat alkoivat haitata elämääni lisää.

Aamuisin oksentelin ja päivän aikana ripuloin kymmeniä kertoja. Kärsin myös vatsakivuista, krampeista ja paineen tunteesta suolessa. Välillä tuntui kuin sieltä olisi viilletty puukolla. Vessassa käydessäni verenpaineeni saattoi romahtaa, kylmä hiki nousta iholle ja tajuntani hämärtyä.

Mieheni patisti minut terveyskeskukseen. Minusta otettiin verikokeita ja virtsa- ja ulostenäytteitä, mutta niistä ei löytynyt selitystä.

Hakeuduin aika ajoin lääkäriin, kun oireet pahenivat, mutta mitään ei edelleenkään selvinnyt. Pelkäsin, että kyseessä syöpä tai jotain muuta vakavaa.

Oireideni syy selvisi vasta 2010, kun työterveyslääkäri otti oireeni vakavasti. Minulle tehtiin muun muassa vatsan ultraäänitutkimus ja vatsalaukun- sekä paksusuolen tähystykset.

Sairautta ei löytynyt, joten diagnoosiksi tuli IBS eli ärtyvän suolen oireyhtymä. Samalla todettiin, että ruuansulatuselimistöni on äärimmäisen herkkä.

Diagnoosi oli helpotus ja pettymys. Helpotuin, ettei kyse ollut mistään vakavasta. Petyin, koska tiesin, että joutuisin kamppailemaan oireiden kanssa loppuelämäni.

Olen kärsinyt IBS:stä yli 20 vuotta, ja se on vaikuttanut elämääni hyvinkin paljon. Oireeni ovat hankalimmat aamuisin, ja silloin minun on varattava aikaa neljästä viiteen tuntia vessassa ravaamiseen ripuloinnin takia.

Jos minun on lähdettävä liikkeelle aikaisin aamulla, en voi juurikaan syödä edellisenä päivänä. Työpäivinä syön myös hyvin niukasti. Työpäivinä saattaa mennä 12–16 tuntia syömättä.

Käytän ripulilääkettä päivittäin. Se on ollut pelastukseni, sillä en voisi käydä töissä ilman sitä. Lääke kiinteyttää ulostetta ja hidastaa suolen toimintaa.

Illanviettoihin en silti juurikaan pysty osallistumaan enkä voi aina kuljettaa lapsia harrastuksiin tai lähteä perheen retkille.

Olen kokeillut gluteenitonta, maidotonta ja fodmap-ruokavaliota. Välillä olen karpannut ja välillä käyttänyt kuitulisiä. Mistään ei ole ollut suurta apua. Sen olen huomannut, että viljat, kuidut, sokeri ja lisäaineet saavat vatsani hurjistumaan.

Nykyisin syön melko vähähiilihydraattisesti. Vatsalleni sopivat muun muassa banaani, juustot, kurkku, hapanmaitotuotteet, paprika, tomaatti, jääsalaatti, bataatti, peruna, kala ja pienissä määrin gluteenittomat viljat. Lihaakin pystyn syömään.

Olen saanut vatsakipuihin helpotusta myös akupunktiosta ja kramppeihin pakurijauheesta.

Suurimman avun olen saanut netin vertaistukiryhmistä. Siellä voin kertoa ihan mitä vain. He tietävät, mistä puhutaan ja miltä tuntuu.

Vuosien varrella olen tuntenut tilanteestani epätoivoa, vihaa ja katkeruutta. Voimaa minulle antaa perheeni: mieheni, lapseni, koira, kissa, kanat ja kukot. Varsinkin mieheni on ollut korvaamaton tuki ja voimavara. Ystävät ja äänikirjojen kuuntelu auttavat nekin.

Huumori ja myönteisyys tekevät kamalimmastakin päivästä paremman. Samoin ajatus, että tilanteeni voisi olla huonompikin.”