Psykologi Heidi Luoma, 31, oli jatkuvasti vähän vihainen muille – sitten hän ymmärsi, että taustalla on yleinen piirre
Jos jatkuvasti ohittaa omat tarpeensa, saattaa huomata olevansa aina vähän vihainen, sanoo psykologi Heidi Luoma.
”Yleinen neuvo kehottaa suojelemaan omia rajoja. Se onkin tärkeää, jotta toiset eivät jatkuvasti kävele niiden yli.
Moni rikkoo rajojaan kuitenkin itse. Jos ei kunnioita tarpeitaan ja esimerkiksi lepää riittävästi, ylikuormittuu. Itsensä ohittaminen voi johtaa siihen, että olo on jatkuvasti vähän vihainen, katkera tai epäluuloinen muita kohtaan.
Vihan ja epäluulon tehtävä on suojella. Kiukun antamalla energialla ihminen koettaa puolustautua – tosin herkästi täysin väärissä tilanteissa.
Ylikuormittunut saattaa suuttua esimerkiksi, kun puoliso hengittää kotona väärin, tuntematon tönäisee vahingossa kassajonossa, tai kun kuulee kavereiden viettäneen kivaa kesäpäivää ilman häntä.
Henkinen kuminauha on niin kireällä koko ajan, ettei sitä ole varaa venyttää. Muuten se katkeaa.
Kasvoin ympäristössä, jossa toiset ihmiset eivät olleet ennakoitavia.
Tältä minusta tuntui pitkään. Olin jatkuvasti vihainen ja valmiina löytämään todisteita sille, etteivät muut ole luotettavia ja hyväntahtoisia. Samalla häpesin tunteitani ja ajattelin, että minun pitäisi pystyä olemaan toisenlainen.
Jahtasin hyvää oloa suorituksista, kuten jatko-opinnoista. Kuormitin itseäni vaativuudellani, jonka juurisyy vie lapsuuteeni.
Kasvoin ympäristössä, jossa toiset ihmiset eivät olleet ennakoitavia. Minulle kehittyi pysyvä turvattomuuden tunne. Yritin paikata sitä suorittamalla.
Samalla suhtauduin toisiin ihmisiin asenteella, etteivät he voi aidosti haluta minulle hyvää. Muut tahtovat korkeintaan hyötyä minusta ja sitten hylätä. Vahvistin itse tätä vinoutunutta tarinaa tarrautumalla sitä vahvistaviin kokemuksiin.
Jos vaikkapa en saanut kutsua kaverin juhliin, minussa heräsi voimakas hylätyksi tulemisen tunne. Automaattinen asetukseni kytkeytyi päälle ja ajattelin, että no niin, tiesinhän, etteivät nuo oikeasti tykkää minusta.
Pohdin oloani psykoterapiassa. Tutustuin myös uusiin ystäviin, jotka uskalsivat haastaa ajatteluani. Minun piti itse uskaltaa avautua ja kertoa: hei, taidan olla vähän epäluuloinen ja joskus vihainen tyyppi.
Jos ei itse kunnioita tarpeitaan ja rajojaan, mitä muutakaan olo voisi olla kuin kroonisesti kuormittunut ja ärtynyt?
Opettelin pikkuhiljaa hyväksymään, että olen toisinaan pahantuulinen ja katkeruuteen taipuvainen – ja sille on syynsä. Katsoin tuntemuksiani rakkaudella.
Jokaisen on hyvä miettiä, onko lopulta itse itsensä pahin laiminlyöjä ja siksi epämääräisen vihainen kaikille muille. Jos ei itse kunnioita tarpeitaan ja rajojaan, mitä muutakaan olo voisi olla kuin kroonisesti kuormittunut ja ärtynyt?
Sisäisiä tarinoitaan on myös tärkeä oppia kyseenalaistamaan. Kaikki ajatuksemme eivät ole missään nimessä totta. Tulkinta kaverin muka vihaisesta tai pettyneestä ilmeestä voi johtaa täysin metsään. Myös hän voi olla vain väsynyt.
Tai pettynyt korkeintaan itseensä.”
Heidi Luoma
on 31-vuotias helsinkiläinen psykologi, joka on yksi Aichologist-tekoälyterapeutin kehittäjistä.
Juttu on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 10/25.
