Tätä helppoa pastaa Antti Reini kokkaa, kun hän ikävöi kotiin – oppi äidiltään rakastamaan sitä
Antti Reini maistoi roomalaista herkkua ensimmäisen kerran pikkupoikana. Sen jälkeen se on ollut näyttelijänä, kirjailijana ja muusikkona tunnetun miehen lohturuoka.
”Carbonara eli miilunpolttajan spagetti on lähtöisin Roomasta Italiasta. Hiilikaivostyöläiset valmistivat sitä aikoinaan hiilien päällä. Carbonarassa on jotain ajatonta ja ikuista. Se on kuin Rooma: se on aina ollut olemassa ja on jatkossakin.
Pidän yksinkertaisista jutuista, ja carbonara on suht helppo valmistaa. Suutuntuma ja tekstuuri ovat miellyttäviä ja maku juuri sopiva, ei liian suolainen tai makea. Varioin ruokia mieleni mukaan, mutta carbonarassa saatan muuttaa vain ainesosien suhdetta. Jos haluan siitä tavallista suolaisempaa, laitan lisää pekonia.
Äitini Sinikka opetti minut maistamaan, kokeilemaan ja syömään kaikkea. Äiti teki minulle carbonaraa jo 1970-luvulla, kun olin pikkujäbä. Sen jälkeen olen syönyt miilunpolttajan spagettia eri elämänvaiheissa.
Olen asunut siellä sun täällä. Silloin kun minulla ei ole ollut ankkuripaikkaa, carbonara on osiltaan korvannut sitä. Se tuo rauhallisen, turvallisen tunteen ja saa oloni kotoisaksi missä vain.
Käytän carbonaraan aina jos mahdollista bucatini-pastaa. Se muistuttaa spagettia mutta on kooltaan paksumpaa ja pastan keskellä on reikä.
Spagettia ei saa missään nimessä katkaista ennen keittämistä. Kirjoitin siitä kirjassani Sunnuntai.
”Mikroaaltouunia olen käyttänyt vain kerran elämässäni 1980-luvulla.”
Asuin Ruotsissa 1980-luvun puolivälistä 1990-luvun puoliväliin. Rinkebyssä oli eri kulttuureja ja valtavat valikoimat etnisiä kauppoja ja terveellistä ruokaa. Hyvästä ruuasta tuli minulle siellä entistä tärkeämpää.
En ole ollut koskaan roskaruuan ystävä, mutta vähäinenkin einesten syöminen loppui kuin seinään. Mikroaaltouunia olen käyttänyt vain kerran elämässäni 1980-luvulla.
Asuin Ruotsissa yleensä kommuuneissa. Laitoimme rahat kavereiden kanssa kimppaan, kävimme kaupassa ja teimme ruokaa. Persialainen ystäväni Nader opetti minut syömään persialaista ja arabialaista safkaa.
1990-luvun alkuun asti söin vain kerran päivässä, yleensä iltaisin. Muusikkona valvoin illat ja yöt ja nukuin päivät. Pärjäsin niin, eikä minulla ollut nälkä. Kun aloin saada näyttelijän töitä, energian piti riittää eri tavalla ja ruokarytmini tasoittui.
Noina vuosina kävin myös muutamia kuukausia kokkikoulua ihan hyvällä menestyksellä ja olin työharjoittelussa Hotelli Tornin ravintolassa Helsingissä. Kun aloin näytellä, kokkikoulu jäi.
”Kunnioitan ja kiitän kehoani hyvällä ravinnolla, koska se on puskenut minua kaiken läpi 60 vuotta.”
Olen erakkoluonne, ja koti on minulle pyhä paikka. Varsinaisia illanistujaisia en järjestä, mutta saatan joskus kutsua frendejä syömään.
Kotona Porvoossa teen ruokaa kiireettä, ajatus ja sydän mukana. Katson, mitä kaapissa on, ja alan tehdä. Joskus lopputulos yllättää iloisesti.
Heinäveden-kodissa fiilikseni on usein maanläheinen. Siellä teen paljon pataruokia, kuten hirveä ja peuraa. Kaveriksi saatan pilkkoa punajuuria ja lanttuja pieniksi kuutioiksi ja paistaa ne pannulla sipulin kanssa. Annan ruokien aina muhia rauhassa, jotta maku tulee kunnolla esiin.
Kun ruoka kypsyy, tiskaan ruuanlaittovälineet odotellessa. En ole mitenkään pedantti, mutta pidän kaaoksen keittiöstä kaukana.
Ruoka pitää kehon ja kuupan kuosissa. Kunnioitan ja kiitän kehoani hyvällä ravinnolla, koska se on puskenut minua kaiken läpi 60 vuotta. Hyvä safka herättää mielen ja aistit. Olen varma, että kun ruuassa on jonkinlainen ajatus ja kiireettömyys mukana, jotain siitä tarttuu syöjäänkin.”
Pasta carbonara 4 annosta
• noin 350 g bucatini-pastaa
• 1 pkt (170 g) pekonia
• (2 valkosipulinkynttä silputtuna)
• 2–3 kananmunan keltuaista
• 1 dl pecorinojuustoraastetta
• 1/2 dl parmesaanijuustoraastetta
• 1/2 tl mustapippuria
• 1/4 tl suolaa
• 1/2 dl tuoreita yrttejä silputtuna (basilika, oregano)
• noin 2 dl pastan keitinlientä
1. Keitä pasta suolalla maustetussa vedessä pakkauksen ohjeen mukaan, noin 6 minuuttia.
2. Leikkaa pekoni suikaleiksi pastan kiehuessa ja paista se omassa rasvassaan paistinpannulla rapeaksi.
3. Lisää halutessasi pannulle valkosipulisilppu ja paista hetki käännellen.
4. Sekoita keltuaisten joukkoon juustoraasteet, suola ja pippuri.
5. Valuta pasta siivilässä, mutta säästä pari desilitraa keitinvettä. Kaada pasta takaisin kattilaan.
6. Sekoita ripeästi pekoni-valkosipuliseos, keltuaisseos ja yrttisilppu kuuman pastan joukkoon.
7. Notkista pastaruokaa keitinliemellä. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria.
8. Viimeistele pasta carbonara juustolastuilla ja koristele yrteillä. Tarjoa heti.
Haastattelu on julkaistu Eeva-lehdessä 4/2025.
