”Vielä yksi pieni juttu.”

Lähes jokainen lääkäri tunnistaa kysymyksen, jonka potilas tyypillisesti esittää vasta kun on poistumassa vastaanotolta ja nykimässä takkia päälleen.

Käynnin aikana luottamussuhde on vähitellen muodostunut ja pahin jännitys sulanut pois. Viime hetkellä potilaalla herää rohkeus avautua aiheesta, josta puhuminen nolostuttaa.

Näiden klassisten viimeisten kysymysten ansiosta Anni Saukkola ei ole enää vain psykiatriaan erikoistuva somekansan lääkäri-Anni vaan myös tietokirjailija. Saukkolan huhtikuussa ilmestyvä tietokirja purkaa arkaluontoisia terveyspulmia, joista puhuminen nostaa monelle palan kurkkuun.

– Tiettyjä aihepiirejä on vaikea nostaa puheessa esiin, mutta juuri ne vetävät magneetin lailla puoleensa myyttejä ja virheellisiä uskomuksia. Avainsana on häpeä. Lääkärinä tahdon olla lievittämässä sitä tunnetta, Anni Saukkola sanoo.

Somevaikuttajat tilittävät postauk­sissaan burnouteistaan ja ihmiset avautuvat mediassa mitä intiimimmeistä sairauksistaan. Mistä muka nykypäivänä ei enää kehdata puhua?

Saukkola on tullut siihen tulokseen, että aikamme on vain näennäisesti avoin.

– Tietenkin on ollut myönteistä kehitystä eli tietyt tabut on uskallettu murtaa. On kuitenkin helppo hairahtua ajattelemaan, että koska Instagramista voi lukea jonkun paniikkikohtauksista tai lapsettomuushoidoista, kaikesta puhutaan jo avoimesti. Todellisuudessa kulttuurimme on täynnä tabuja, joista vaikenemme yhä.

Tabut tulevat vastaan Saukkolan päivätyössä sairaalassa mielenterveys­potilaiden parissa. Vaikkapa skitso­frenia, psykoosit tai sähköhoito eivät kuulu mediaseksikkäiden termien palettiin.

– Moni ei tahdo kertoa omaisille olevansa psykiatrisella osastolla. Myös lääkityksen aloittamiseen liittyy paljon vastahakoisuutta ja vajavaisuuden tunnetta – ihan turhaan. Ihmiset kantavat usein sairauden lisäksi ylimääräistä, näkymätöntä kuormaa, Saukkola sanoo.

– Toivon, että tämä on välivaihe ja olemme matkalla siihen, että olemme vielä joskus sinut kaikkien mielenterveyden häiriöiden kanssa.

Masennus ja mielialalääkitys. Saukkolalle häpeänpurkutalkoot ovat tarkoittaneet myös omakohtaista heittäytymistä.

Hän kertoo arkailematta kirjassaan ja some-kanavissaan omista terveyshaasteistaan, kuten siitä, että on sairastanut masennusta ja käyttänyt mielialalääkitystä. Saukkola käy edelleen terapiassa.

Sosiaalisen median seuraajien palaute on ollut kiittävää. Saukkola sanoo, että yleisin ja kivoin palaute on sitä, että hän tekee lääkärien ammattikuntaa inhimillisemmäksi ja lähestyttävämmäksi.

– Ei tarvitse olla lääkäri samastuakseen siihen, että kaikilla meillä on rajamme ja jokainen voi särkyä. Hoivatyössä ja auttajan roolissa joutuu usein kamppailemaan jaksamisensa kanssa. Tämän tietävät muun muassa sadattuhannet terveydenhuollon ammattilaiset.

Sama logiikka pätee fysiologisiin vaivoihin. Niissäkin tabut ovat tosiasia, vaikka Saukkola itse on eniten kiinnostunut ihmismielestä.

– Monia terveysongelmia voitaisiin ennaltaehkäistä, jos lievistäkin oireista uskallettaisiin kysyä avoimesti. Usein vaikeneminen vain pahentaa pulmia.

Saukkola ei tarkoita sitä, että seksitaudeistaan tai mielenterveysongelmistaan pitäisi avautua Facebook-kavereille, jos se tuntuu ahdistavalta.

– Tavoite ei ole puskea ketään avautumaan aroista aiheista vasten tahtoaan vaan se, että jokainen uskaltaisi puhua itseään vaivaavista asioista jollekin luotetulle – oli kyseessä lähimmäinen tai terveydenhuollon ammattilainen. Peräpukamat eivät välttämättä ole mukava somepäivityksen aihe, mutta niiden häätäminen lääkärissä voi kohottaa elämänlaatua huomattavasti.

Joskus vaikeneminen voi olla jopa hengenvaarallista.

–Joku saattaa katsella veriripuliaan kotona kuukausikaupalla, kun ei kehtaa mennä lääkäriin niin intiimin vaivan kanssa. Esimerkiksi tulehdullisten suolistosairauksien kanssa kärsitään usein pitkään kotona ennen kuin uskalletaan hakea apua.

Alidiagnosoituja ovat myös monet gynekologiset sairaudet, kuten endometrioosi. Kaikille keski-ikäisille naisille vaihdevuosioireista raportointikaan ei tule ihan luonnostaan.

– Onneksi nuoret naiset taitavat sentään jo tajuta, että kuukautisten ei kuulu viedä toimintakykyä. Kärsiä ei tarvitse, sillä apua on tarjolla.

Yksi tabu yhdistää Saukkolan mukaan kaiken­ikäisiä potilaita hätkähdyttävän voimakkaasti: paino. Saukkola ilmoittautuu kehopositiivisuuden vahvaksi kannattajaksi.

– Hirvittävän moni häpeää kehoaan ja pitää sitä jollain tapaa viallisena tai vääränlaisena. Se on ymmärrettävää, sillä koko kulttuurimmehan kertoo, että vähänkin ylipainoisen pitäisi olla toisenlainen.

Siksi Saukkola varoo visusti yksioikoistamasta ylipainon kertymistä yksinkertaiseksi matematiikaksi. Joskus taustalla on diagnosoimaton ahmimishäiriö, kilpirauhasen vajaatoimintaa tai vaikka masennus. Elintapamuutokset ja lääkitys tepsivät ongelmiin yleensä hyvin.

– Ylipainoinen potilas ansaitsee synninpäästön. Omat elintavat ovat vain osa yhtälöä. Ratkaisu ei ole tokaista, että syö vähemmän ja liiku enemmän. Kyse on usein myös voimavaroista.

Rohkeudestaan huolimatta Saukkola ei ole immuuni tabuille itsekään. Onneksi avoimuutta pääsee opettelemaan päivittäisessä työssä.

– Minulle tuottaa toisinaan vaikeuksia puhua seksuaa­lisuuteen liittyvistä teemoista potilaiden kanssa. Olen joutunut harjoittelemaan sitä ja opetellut tunnistamaan ihmisten rajoja.

Lääkärin roolina onkin Saukkolan mukaan olla usein luvan antaja: jos potilaalta kysyy erektio-ongelmista, se tarkoittaa, että niistä saa puhua, jos siltä tuntuu. Jos puhuminen ei onnistu vielä samaisella käynnillä, kynnys voi olla edes matalampi tulevaisuudessa.

Useimmiten vaikeiden asioiden jakaminen kannattaa, vaikka aluksi hirvittäisi, Saukkola sanoo. Hän on itse saanut vertaistukea Instagramin mainiosta Keskenmeno­klubi-tilistä.

– Unelmoin kovasti omista lapsista.