Jos juontaja, somevaikuttaja Anni Ihamäen, 41, tämänhetkistä elämää kuvaisi yhdellä sanalla, se voisi olla remontti. Hän on juuri päättänyt Huvila & Huussi -sarjan seuraavan kauden kuvaukset, joissa laitetaan uuteen uskoon mökkejä ja kesäkoteja. Sen lisäksi Anni pyyhältää Espoossa omalla remonttityömaallaan.

Kuusikymmentäluvun omakotitalosta on tulossa hyvää vauhtia hänen ja aviopuoliso, radiojuontaja-muusikko Ilkka Ihamäen perheen uusi koti. Perheeseen kuuluvat parin kaksi- ja yksivuotiaat lapset ja Annin ­teini-ikäinen poika edellisestä avioliitosta.

Oikeastaan Annin koko elämä on mullistunut neljässä vuodessa: sinkkuaika on jäänyt taakse, hän on rakastunut Ilkkaan, mennyt naimisiin ja alkanut elää pikkulapsiarkea. Kaiken kukkuraksi hän lopetti radiokanava Suomipopin Aamulypsy-ohjelman juontamisen viime vuonna lähes 16 vuoden jälkeen.

”Olen toivonut perhettä todella paljon ja olen onnellinen, että olen saanut aika ison sellaisen”, Anni sanoo.

Vaikka Aamulypsy on ollut hänelle rakas, lähteminen ei ollut niin vaikeaa sen jälkeen, kun juontajakollega Jaajo Linnonmaa oli tehnyt oman lähtöpäätöksensä.

”Äitiyslomilla olen tottunut arkeen ilman ohjelman­tekoa. Olen ollut kolmen vuoden aikana kaksi kertaa raskaana ja imettänyt melkein koko ajan. Vaikka en ole tehnyt töitä niin paljon kuin ennen, aikaiset herätykset ovat jatkuneet.”

Ensimmäistä kertaa vuosiin Anni ei tiedä, milloin ja millaisiin uusiin töihin hän on ryhtymässä seuraavaksi – vakituisia työprojekteja ei ole näköpiirissä ainakaan kesällä haastattelua tehtäessä. Kuopustytär on nyt puolitoistavuotias, ja vanhempainvapaa jatkuu.

Anni kertoo olevansa työmyyrä, jolle ura on tärkeä osa identiteettiä. Tälläkin äitiyslomalla hän on televisiosarjan kuvausten lisäksi kirjoittanut kolumneja Helsingin Sanomiin ja tehnyt someyhteistöitä.

”Silloinkin, kun minulla on ollut paljon töitä, olen pelännyt, että ne loppuvat. Työstä on tullut niin iso osa minua, että olen alkanut miettiä, kuka olen, jos kaikki työroolini riisutaan.”

Ainakin Anni on äiti, vaimo, ystävä ja hyvää arkea arvostava tyyppi, jolta löytyy uskallusta seurata ­unelmiaan. Parikymppisenä hän ajatteli ryhtyvänsä opettajaksi. Anni teki sijaisuuksia ja uskoi, että sen varmempaa hommaa ei olisi: opettajalla riittäisi aina töitä.

”Akateeminen koulutus on ollut aina haaveeni.”

Kun lukion päättötodistuksen keskiarvo ei riittänyt opettajankoulutukseen, Anni haki Laajasalon opistoon radiolinjalle ja pääsi varasijalta sisään. Akateeminen tutkinto houkutti edelleen, ja hän pääsikin opiskelemaan yleistä valtio-oppia Helsingin yliopiston valtiotieteelliseen tiedekuntaan.

”Olin yksi seitsemästä pääsykokeella sisään päässeistä. Tuloksen kuuleminen on elämäni koho­kohtia.”

Opiskelujen aikana Anni sai harjoittelupaikan Suomipopilta. Muutaman vuoden päästä siitä hän alkoi juontaa Jaajon kanssa aamuohjelmaa ja kymmenen ­vuoden päästä luotsata television isoja ohjelmaformaatteja ja juhlatilaisuuksia, kuten Emma-gaalaa. Työelämä vei mennessään, ja yliopisto-opinnot jäivät ­kesken.

Arjen turva ahkera työnteko on Annille ennen kaikkea.

”Olen turvallisuushakuinen. Olen aina arvostanut rutiineja, kollegoja ja työpaikkaa, johon mennä. Myös työn tuoma taloudellinen varmuus on minulle tärkeää. Sijoitan rahojani enkä elä yli varojeni. Mieluummin säästän kuin ostan velaksi.”

Anni saa turvaa myös varasuunnitelmista.

”Ajattelen edelleen, että opettajan sijaisuuksien tekeminen tai yliopisto-opintojen jatkaminen ja maisteriksi valmistuminen on mahdollista, jos muita töitä ei ole.”

”Minua harmittaa yhä vähän opintojen keskeyttäminen. Jos nuorelle Annille olisi kerrottu, että niin käy, hän olisi järkyttynyt.”

Nyt kun urakiireitä ei ole ihan niin paljon kuin takavuosina, Anni on yrittänyt opetella ajattelemaan, että hyvinvointia tulee monista muistakin asioista kuin ­työnteosta: perheestä, ystävistä ja vaikka liikunta­harrastuksesta.

Viime kuukausina Anni on keskittänyt ajatuksiaan omaan fyysiseen jaksamiseensa, sillä sille on jäänyt viime vuosina liian vähän aikaa.

”Ennen harrastin juoksemista ja muutakin liikuntaa. Sitten tulivat toinen ja kolmas raskaus ja aikaa itselle jäi vähemmän kuin ennen. Nyt oma hyvinvointi on alkanut kiinnostaa minua uudestaan. Olen ryhtynyt taas juoksemaan mutta myös huomannut, että kroppani on erilainen kuin ennen. Polvet kipeytyivät jo ensimmäisestä lenkistä. Ultrajuoksemista harrastava naapurini vinkkasi, että kannattaisi alkaa harrastaa verryttelyäkin.”

Liikunnan lisäksi hyvä ruoka on Annille tärkeä hyvinvoinnin lähde. Hänet tunnetaan kulinaristina, joka on tehnyt lempiresepteistään kolme ruokakirjaa. Ihamäen perheessä kuitenkin Ilkka on se, joka kokkaa. Tai ­pikemminkin työnjako on sellainen, että Ilkka tekee isot satsit arkiruokaa perheelle ja Anni kokeilee uusia reseptejä eli linnoittautuu keittiöön kuvaamaan ­Instagram-tililleen reseptivideoita.

”Se on minulle omaa aikaa. Nykyään ruuanlaitto on tosin aika hankalaa, kun lahkeessa roikkuu vähän väliä jompikumpi pikkuisista.”

Ja sitä Anni on toisaalta kaikista eniten toivonut: kotia, joka on täynnä elämää.

Kunpa meilläkin olisi iso perhe, Anni ajatteli jouluna 2019. Silloin hän eli kahdestaan esikoispoikansa kanssa.

Vaikka elämä oli täyttä ja monin tavoin hyvää, ystäväperheen isossa iloisessa joulupöydässä Anni huomasi tuntevansa yksinäisyyttä, ulkopuolisuuttakin. Ehkä se oli merkki siitä, että hän kaipasi muutosta. Se tulikin nopeasti.

Seuraavana alkukeväänä lööpit kertoivat, että Anni odottaa vauvaa Ilkan kanssa. Iso yleisö ei edes tiennyt, että he seurustelevat.

Sitä Anni ei avaa, miten rakkaus Ilkan kanssa roihahti monen vuoden työystävyyden jälkeen. Ajoitus oli ­kuitenkin kohdillaan, ja haave isommasta perheestä toteutui juuri niin kuin molemmat olivat toivoneet: vauhdilla.

”Minulla ei ole tarvetta elää kaavojen mukaan. Minun iässäni ei ole mahdollistakaan pitkittää ­suunnitelmia ja olla vaikka viittä vuotta kihloissa ennen kuin voi mennä naimisiin ja hankkia lapsia. Olin elämänmuutoksestani vain onnellinen ja iloinen enkä pelännyt tulevaa.”

Annin ja Ilkan yhteinen poika syntyi lokakuussa 2020 ja kuopustytär maaliskuussa 2022. Annin esikoispoika on neljätoistavuotias.

”Ystäväni on lapsettomuuslääkäri, joten hänenkin kauttaan olin kuullut, miten paljon naisten hedelmällisyys laskee kolmi-nelikymppisenä. Olin aina tiennyt, että haluaisin monta lasta, joten olin todella kiitollinen, kun sain tietää olevani taas raskaana.”

Anni ei piilottele unelmiaan, vaan hän puhuu ja kirjoittaa niistä.

”Uskon, että unelmistaan kannattaa kertoa muillekin, sillä se auttaa niitä toteutumaan. Se pätee myös työssä.”

”Tässä iässä tiedän, että unelmiin kannattaa tarttua. Kun aloin lähestyä neljääkymppiä, tajusin entistä paremmin, että elämähän on lyhyt. Viisitoista vuotta radiotyössä menivät hujauksessa, eikä uusia ­15-vuotiskausia tule loputtomiin.”

Vaippa-arkeen sujahtaminen pitkän tauon jälkeen ei ole ollut Annille kivuliasta vaan ihanaa.

”Uskon, että olen se tyyppi, jolla on ikuinen vauvakuume. Olen onnekas, että sain kokea vauva-ajat uudelleen. Vastasyntynyt on pieni niin vähän aikaa”, Anni sanoo.

”Kun sain esikoiseni, olin silloin pääkaupunkiseudun mittapuulla nuori äiti, 27-vuotias. Nyt olen vanhempi, mutta tuntuu hyvältä olla taas skenessä mukana.”

Anni nauttii siitä, kun pienimmät kipittävät syliin ja kaipaavat läheisyyttä. Jopa leikkipuistossa oleminen säällä kuin säällä tuntuu ihanalta. Teini-ikäisen pojan äitiys on opettanut arvostamaan aikaa.

”Sanotaan että, että päivät ovat pitkiä ja vuodet lyhyitä. Esikoiseni kohdalla en ymmärtänyt sitä muiden kehotuksista huolimatta, mutta nyt ymmärrän täysin. Haluan antaa lapsilleni paljon rakkautta, syliä ja lämpöä mutta myös rajoja ja rutiineja. Toivon, että he saavat kotoa kannustusta, hyvän itsetunnon ja rohkeutta.”

Ihanassakin arjessa on omat haasteensa, kuten flunssakierteiden aiheuttamat heikkouniset yöt. Niistä selviytyy lähipiirin tuen avulla.

”Emme ole yksin, saamme paljon apua isovanhemmilta, sisaruksilta, ystäviltä ja kummeilta, jotka ovat innokkaita hoitamaan lapsiamme.”

”On tärkeää, että lapsilla on elämässään muitakin läheisiä aikuisia kuin omat vanhemmat. Heille voi esimerkiksi teini-iässä jakaa sellaisia asioita, joita ei halua kertoa äidille ja isälle.”

Vähän pelokas lapsi. On vaikeaa kuvitella, että hersyvä ja rohkea keski-ikäinen Anni oli sellainen.

”Pelkäsin pimeää ja paras ystäväni Chisu saattoi minut aina kotiin pimeinä iltoina. Saan turvaa ihmisistä ja muiden seurasta. Ehkä vain olen luonteeltani vähän nössö. Onneksi omat lapseni eivät ole pelokkaita ollenkaan vaan minua paljon rohkeampia.”

Eihän nössöys tietenkään ole koko totuus. Suuriin elämänmuutoksiin heittäytyminen kielii sisukkuudesta ja uskalluksesta. Ja kyllä Anni senkin puolen itsestään myöntää.

”Olen myös sosiaalinen ja reipas. Jo ekaluokkalaisena lähdin yksin kotoa kauppaan ostamaan tarroja. Halusin näyttää, että kyllä minä osaan ja uskallan.”

Sama luottamus on ollut Annin voimavara monessa elämänkäänteessä: avioerossa, uuden rakkauden edessä, raskaaksi tullessa ja nyt radiotyön loputtua.

”Olen aina luottanut siihen, että elämä kantaa minua. Sekä hyvät että huonot asiat menevät ohi. Muut ihmiset ovat minulle tärkeintä. Haluan pitää huolta läheisistäni ja viettää aikaa heidän kanssaan. Lopulta läheiset ovat ainoa asia, jolla on elämässä väliä.”

Juttu on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 12/2023.