”Huomion kiinnittäminen ensimmäisiin naisiin on yhä arkipäivää. Se on luonnollistakin, sillä uusi ja outo kiinnostavat. Ihmiset pohtivat ehkä sitä, miten nainen onnistui ja millainen hän on.

Huomio kannustaa myös muita ja osoittaa, ettei mitään tehtäviä ole varattu vain yhdelle sukupuolelle. Yksi nainen eturivissä ei kuitenkaan vielä tarkoita tasa-arvoa. On tultava muita mukaan.

Olin pääministerinä vuonna 2003. Tuohon aikaan liittyy ristiriitaisia tunteita. Kausi oli lyhyt. Olen surullinen siitä, että en päässyt näyttämään osaamistani. Tuntuu, että en kyennyt täyttämään erityisesti naisten minuun kohdistamia odotuksia. Se harmittaa.

Toisaalta minulla on hyviä muistoja. Sain paljon kannustusta ja tunsin innostavani monia naisia.

En ollut haaveillut puoluejohtajan tehtävästä tai pääministeriydestä, en edes poliitikon elämästä. Minusta piti tulla diplomaatti. Elämä vei toisaalle ja hyvä niin. Olen oppinut, ettei elämää voi suunnitella. Se on täynnä sattumia ja mahdollisuuksia.

Olen ylpeä siitä, että historia tuntee minut maamme ensimmäisenä naispuolisena pääministerinä. Uskallan olla ylpeä poliittisesta urastani laajemminkin. Voitin kilpakumppanini, miehet, kaksissa vaaleissa.

Minulla on syytä iloita ja olla ylpeä. Politiikka on kilpailu, jossa ei ole erikseen naisten sarjaa.

Haluaisin sanoa kaikille naisille, että olkaa rohkeita. Olkaa avoimia elämälle ja erilaisille mahdollisuuksille, myös niille, joita ette ole suunnitelleet. Työ pitää kuitenkin aina tehdä hyvin. Ahkeruus aukoo ovia.”

Juttu on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 8/2023.